Kysymys vammaisen lapsen vanhemmille
Olin eilen kaupassa ja ohitseni meni äiti huutavan lapsensa kanssa. Lapsi ei itkenyt vaan piti ääntä huutamalla. Katsoin lasta, en mitenkään oudosti ja tämän lapsen äiti mulkaisi minua todella pahasti. Jos katse voisi tappaa tyylillä. Tämä lapsi oli down lapsi enkä tosiaan katsonut häntä siksi vaan siksi että hän huusi, olisin katsonut tavallistakin lasta.
Ja tässä ei siis puhuta tuijottamisesta vaan ihan vain vilkaisin tätä poikaa koska hän piti kovaa ääntä.
Niin halusin vain kysyä että ajatteleeko kaikki vammaisten lasten vanhemmat että lasta mulkoillaan pahasti ja haukutaan yms. jos joku vilkaisee lastanne
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:58"]
Niin halusin vain kysyä että ajatteleeko kaikki vammaisten lasten vanhemmat että lasta mulkoillaan pahasti ja haukutaan yms. jos joku vilkaisee lastanne
[/quote]
ei
Jotkut tulee tietyllä tapaa yliherkiksi.
Minua ei haittaa, jos katsotaan ihan vammankin takia vähän pidempään, onhan se erikoista ja kyllä huomaan milloin ihminen on vaan "hyväntahtoisen" kiinnostunut. Pikkulapsia kiinnostaa pyörätuoli ja erilaisen näköiset ihmiset muutenkin. Myös vammaisilla ja heidän omaisillaan on oma vastuunsa siitä, miten normaalia ja hyväksyttävää erilaisuus yhteiskunnassamme on. Jos vaaditaan ettei saa katsoa tai kysyä mitään, tai pitää hiipiä hiljaa varpaillaan ettei vaan loukkaa, niin erityiskohteluahan siinä vaaditaan eikä silloin voi valittaa että pidetään erikoisena.
Kiitos vastauksesta. Jäi jotenkin itselleni pahamieli kun tämän lapsen äiti katsoi heti niin pahasti. Tili tunne että tein jotain pahaa ja väärää.. :(
Mulla vähän samanlainen tilanne muutama vuosi sitten: Olin kaverini kanssa kaupungilla ja kaverini kertoi jotain juttu jolle sitten nauroin. Samaa aikaa ohi meni vammainen ilmeisesti äitinsä kanssa ja tämä äitihän tietysti luuli että nauroin tälle lapselle ja tuli huutamaan minulle asiasta.. Kerroin että en nauranut hänelle enkä muutenkaan vammaisille..
Minulla oli lapsi pari vuotta pyörätuolissa, mutta tällä hetkellä tyttö on terve lapsi. Itse en kokenut pahana pyörätuoliin huomion kiinnittämistä. Ehkä asia ei ollut niin kipeä, kun korvien väli oli lapsella tavallinen. Lisäksi toiveissa oli jonain päivänä päästä takaisin tavallisesti käveleväksi.
Lapseni päiväkotikaverit suhtautuivat tähän liikuntavammaan hyvin luontevasti... heille lapseni oli enemmän kuin apuvälineet ja erilaisuus. Jotkut lapset vierastivat pyörätuolia aluksi ja osa otti auttavan roolin ja työnteli tarvittaessa pyörätuolia, jotta leikki yhdessä sujuisi entiseen malliin.
Monta vuotta lapseni ihmetteli pyörätuoleja, kun oli pässyt omastaan eroon... millainen tuoli, onko samanlainen kuin minulla jne.
Minua tuijottaminen ei haitannut, eikä olisi haitannut, jos joku olisi jotain kysynytkin... mutta satutti, jos joku suhtautui lapseeni vihamielisesti... näin kävi kerran Kreikassa ja suhtautuminen tuli lapselta.
Vammaisten lasten äidit (ja isät) ovat todella kovilla, joten ei ihme, että hermo menee tuollaisiin töllääjiin.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:39"]Kiitos vastauksesta. Jäi jotenkin itselleni pahamieli kun tämän lapsen äiti katsoi heti niin pahasti. Tili tunne että tein jotain pahaa ja väärää.. :(
[/quote]
Äiti saattoi olla kauhean väsynyt ja nolostunut. Ei sitä tiedä.
Ei yhtäkään vammaisen lapsen vanhempaa linjoilla?:(