Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi ei edes yritä antaa minulle tilaisuutta
26.02.2015 |
Meillä on kolme vuotta kestänyt suhde. Kaksi vuotta olen ollut miehen lasten elämässä. Nuorempi (tyttö) on muodostunut mulle tosi rakkaaksi, ja meillä on vahva suhde. En siis ole "äitipuoli", vaan turvallinen aikuinen joka rakastaa ja välittää.
Ongelma on nyt siis tässä hieman vanhemmassa pojassa, joka ei halua olla kanssani tekemisissä. Syytä voin vain arvailla. Olen yrittänyt monia eri lähestymistapoja. Ensiksi kokeilemani avoin lähestymistapa toimi tyttöön kuin kuuma veitsi voihin, ja meidän välillemme syntyi heti side. Poika taas vetäytyi. Annoin siis hänen olla oloissaan. Poika ei tänä aikana puhunut minulle mitään. Tämän jälkeen aloin tyrkyttämään itseäni (="sano jos tarvitset jotain"). Olen myös järjestänyt illanistujaisia, ollaan pidetty meksikoilainen ilta, sushi-ilta, pihviateria jne. Poika tulee aina mielellään, mutta eipä juuri mulle puhu.
Hän myös vaivautuu silminnähden kun olen paikalla. En oikeasti tiedä mitä tekisin. Annanko vain olla. Harmittaa kun suhdetta ei tunnu syntyvän. Viime aikoina kun poika on ollut meillä olen lähinnä viettänyt aikaa yksinäni makuuhuoneessa keskittyen työ/opiskeluasioihin. Vähän ehkä välttelenkin, että pojalla olisi kivempaa meillä. Välillä olen jopa lähtenyt kokonaan viikonlopuksi pois että saisivat olla rauhassa.
Mies vaan sanoo että poika on ujo, ja ei tuon ikäisillä pojilla juuri ole yhteistä aikuisen naisen kanssa. TOttahan se on.. mutta hankalaa. Hoidan myös pojan harrastematkat kun hän on meillä, ja huomaan kuinka hän on silminnähden vaivaantunut näistä matkoista. :(
Vinkkejä.. vai annanko vain olla.
Kommentit (36)
Anna sen isän hoitaa ne harrastematkat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:38"]
Anna sen isän hoitaa ne harrastematkat...
[/quote]
No voi kunpa olisikin noin yksinkertaista. Tälle järjestelylle on syynsä, ja tällä hetkellä minun on hoidettava nämä harrastematkat. Toki myös lapsen äiti voisi hoitaa nämä matkat, mutta yhdessä pohdittiin että siitä tulisi ihan liikaa turhaa ajoa hänelle.
Eihän lasta voi pakottaa pitämään musta.. mutta on hankalaa kun tuntuu ettei saa edes tilaisuutta.
ap
Jos ei tulla toimeen ei tarvitsekaan, mielestäni teit ihan oikein. Kun hän itse järjestää jotain, voit sanoa, onko vaivaannuttavaa. Ehkä yrität liikaa. Kauheita ovat roolit joista ei pääse 10 vuodessakaan.
Anna aikaa (: kyllä varmasti rohkaistuu, kun ei enää ujostuta. Ei kannata liikaa tyrkyttää itseään, koska siitä tulee viel ahdistuneempi olo.
Jos poika on jäykkis! Siis perusluonne? Olen itse opettaja ja jotkut oppilaat on tosi nihkeitä vuodesta toiseen. Sitten myöhemmin saatan kuulla, että pitivät minusta kovasti. Jokainen toimii tyylillään ja et nyt voi vaikuttaa miehen pojan persoonaan. Anna aikaa. Minusta olisi paras, jos lopettaisit yrittämisen, koska juuri tuollainen vaihteleva tyyli tekee sinusta sekavan ja epäaidon, joka taas pelottaa introverttia ja hidasta luonnetta. Eli parempi on vetää omalla ja luontaisella tyylillä vaan. Ennemmin tai myöhemmin koet pojan hyväksyneen sinut. Teeskentely ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisenä itse olin vain niin vaivaantunut ja ujo että esim ystävän vanhempien kanssa en pystynyt puhumaan vaikka olisin halunnut.
Poika ei pidä sinusta eikä halua olla tekemisissä, joten anna hänen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen pojalla ja sinulla täytyy olla suhde? Kirjoitit, että sinulla on suhde isän kanssa - eikö se riitä?
Isäviikonloppuina lapset tulevat olemaan isän kanssa, ei isän naisen. Poika todennäköisesti odottaa ja toivoo sitä isäaikaa eikä suinkaan isän naisen järjestämää yhteistä aikaa, jossa lapset ovat sivuosassa.
Entä jos antaisit isälle ja lapsille aikaa olla kolmistaan ilman sinua? Sinä saat olla miehen kanssa viikot, joten luulisi, että kykenisit antamaan lapsille ja isälle tilaa olla yhdessä. Nyt tyttö esittää innostunutta (koska isä odottaa, että sinusta pidetään) ja poika on masentumisen rajoilla, koska et suvaitse isälle ja lapsille omaa elämää.
Tuo olisi kamalaa: tulla isän luokse viikonloppuna, haluta isän aikaa ja huomiota - ja päätyä isän naisystävän keksimiin hassunhauskoihin ruokabileisiin, joissa leikitään, että meillä on kivaa, tykätkää nyt minusta, kun olen niin ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälittää nämä eroperheiden lapset.. kamalaa lapsille kun pitää viettää aikaa sellasessa paikassa missä ei halua :( Ei mikään ihme että meillä on nykyään niin paljon huonostivoivia lapsia.
Jokatapauksessa ap vaikutat palstan fiksuimmalta äitipuolelta aikoihin ja oikeasti yrität, siitä pointsit!
Mullekin tuli mieleen, että yrität liikaa. Koita olla normaalisti kotonasi, älä välttele äläkä myöskään tyrkytä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen ei ole mikään pakko sietää sinua. Koeta vaan elää sen tietoisuuden kanssa, että pojan mielestä sinä olet perheen rikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ootte ihan sekasin. Moititte kun joku haluaa suhteen lapsipuoliin ja kääntäen sitten siitäkin repeää riemu kun joku KEHTAA myöntää ettei lapsipuolistaan niin välitä, ja lähtee heidän tieltään pois/ei tee mitään yhdessä.
Lahjo sitä, lisäksi ei kannata väkisin ängetä seuraan tai kaverata, jossei vaikuta kiinnostuneelta.
Eipä tuo eroa meidän pojasta, siis olen hänen äiti. Poika pelailee aika paljon, koulun jälkeen tapaa kavereita. Jopa syö huoneessaan. Kun järjestän just tollasia iltoja, että saa itse täyttää tortillat ja paistetaan kunnon pihvit, niin innostuu tulemaan mukaan yhteiseen pöytään. Jouduin työpaikan koulutuksen vuoksi kolmen viikon kurssille toiselle paikkakunnalle, ihmetykseni oli aito ja olin tippa linssissä, kun mies laittoi tekstarin, että poika oli saunassa sanonut, että olis kiva, kun äiti tulis jo takaisin. Kotona olen suurin piirtein kuin ilmaa. Ja meillä on tyttö, joka on ihan hulluna sekä isäänsä että muhun, halii, piirtelee ja askartelee meille, auttaa kotiaskareissa, haluaa osallistua kattamalla pöytää jne. Eli, yritän sanoa, että poika vaan voi olla tuollainen, saattaa pitää susta ihan tosissaan, mutta ei vaan näytä sitä. :)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:54"]
Miksi miehen pojalla ja sinulla täytyy olla suhde? Kirjoitit, että sinulla on suhde isän kanssa - eikö se riitä?
Isäviikonloppuina lapset tulevat olemaan isän kanssa, ei isän naisen. Poika todennäköisesti odottaa ja toivoo sitä isäaikaa eikä suinkaan isän naisen järjestämää yhteistä aikaa, jossa lapset ovat sivuosassa.
Entä jos antaisit isälle ja lapsille aikaa olla kolmistaan ilman sinua? Sinä saat olla miehen kanssa viikot, joten luulisi, että kykenisit antamaan lapsille ja isälle tilaa olla yhdessä. Nyt tyttö esittää innostunutta (koska isä odottaa, että sinusta pidetään) ja poika on masentumisen rajoilla, koska et suvaitse isälle ja lapsille omaa elämää.
[/quote]
Unohdit nimimerkin "katkera exä".
Oma aviomies ei vielä yli kymmenen vuoden jälkeen muuta kuin tervehdi isänsä uutta puolisoa ja vastaa kysymyksiin kun kysytään. Luonteesta kyse, ei päästä helpolla ketään lähipiiriin, itse olen ainoa ei-verisukulainen joka päässyt sisälle hänen elämäänsä. Ei ole pahaa verta, vaikka tietyllä tapaa luulen vieläkin olevan vanhempiensa ero paha paikka. Itse tulen puoli-miniänä (!?) loistavasti toimeen apen vaimon kanssa.
ei pitäisi, mutta... Poika on välinpitämätön, ehkä vähän kiusaantunut.
Minun kohdallani myös miehen tyttären kanssa tullaan toimeen, mutta poika osaa olla passiivisagressiivinen tai sitten ihan vaan agressiivi-agressiinen. Yritän olla aikuinen asian suhteen, vaikka välillä tekisi mieli ottaa teini polvelle ja vähän taputella.
En ole ikinä ollut itse samassa tilanteessa niin en oikein osaa mitään neuvoa, kuulostaa kyllä kurjalta. Luulen että asia on niin kuin miehesi sanoo, että poika on ujo. Sinuna jatkaisin samaan malliin, yrität huomioida. Mutta ei ehkä kannata hirveästi vetäytyä omiin oloihin kun poika on teillä, ettei sitten luule ettet halua olla hänen seurassa. Käyttäydyt ihan normaalsiti omassa kodissasi ja teet asiat niin kuin ennenkin. Luulisi että poika siitä rentoutuu.