Kuinka torjua "ihailija" kauniisti?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:13"]

Vinkkejänne?

Kyseessä on siis ilmeisen tuppautuva, ehkäpä jopa takertuva henkilö, joka kaveina voisi ollakin ok mutta mikään muu ei minua kiinnosta.

Kertokaa tarinoitanne joista voisin ottaa oppia. Miten sanoa "ei" asiallisesti niin että se uskotaan?

[/quote]

Jos olet jo monta kertaa kieltäytynyt asiallisesti, mutta ei mene perille, on jo aika sanoa hyvin suoraan. Eli sanot että sinua ei kiinnosta tippaakaan.

Sano olevasi varattu, vaikket olisikaan. Normaali ymmärtää kyllä mistä on kysymys!

Tiedän tunteen, kun ei haluaisi loukata toista eikä aiheuttaa pahaa mieltä. Totuus on, että jos hänen tahtotila on esim. alkaa seurustella sinun kanssa ja sinä et sitä halua, paha mieli tulee väkisin. Ei ole sinun tehtävä estää sitä.

Ei kannata sanoa edes niin, että ollaan kavereita, koska se aiheuttaa tuollaisessa ihmisessä vaan sen, että hän jatkaa unelmointiaan ja haluaa sitten koko ajan lähteä "kavereina" sinne ja tänne ja tehdä yhdessä vaikka mitä ja todellisuudessa hän koko ajan toivoo, että tästä kaveruudesta kehkeytyy jotain syvempää.

Sun pitää sanoa asiallisesti ja ystävällisesti, että valitettavasti en halua enkä voi lähteä kanssasi syömään/teatteriin/leffaan tai alkaa seurustelemaan tai mitä ikinä hän haluaakin.

Jos hän tämänkin jälkeen viestittelee tai soittelee, sun ei tarvitse vastata.

Selvennän ajatuksiani (itselleni), eli kyseeseen ei siis tule esittää että olisi jo sutinaa jonkun muun kanssa (koska jää epäselväksi että en ole kiinnostunut) eikä vedota hankalaan luonteeseeni tai elämäntilanteeseen, vaan minun tulisi nyt oikeasti löytää sitä pokkaa sanoa "ei, koska ei kiinnosta" eikä vaan matoilla ja jättää tahattomomasti ilmoille ns laihaa ehkää, jos sellaisen haluaa sieltä kaivella. Eli esiintyä reilusti sinkkuna, jota ei kiinnosta ko ihminen muutoin kuin kaverina.

Pelkään näköjään suuttumista tai raivokohtausta ja pettymyksen aiheuttamista toiselle. Yllätys että oli väkivaltaiset alkkisvanhemmat, varsinkin äärettömän vinksahtanut isä joka sai tahtonsa läpi huutamalla tai viime kädessä turpaan vetämällä ja silleen, sieltähän nämä kumpuaa. Vittu minkä perinnön jättivät. Olen siis aina ollut jonkun jatke, ensin isän ja nyt kaikkien näiden vitun idiootien. Ohoh, taustalla on näköjään vaikka mitä. Pitäisköhän mennä terapiaan.

Ja nyt siis loppuu tämä, olen saanut itseni ihan uskomattomiin tilanteisiin kun en ole osannut/uskaltanut sanoa ei. Olen koittanut pelon vuoksi paapoa ja parantaa ihmisiä jotka olisivat ilman muuta kuuluneet suljetulle. Voi vittu. En ole enää kenekään äiti saati kynnysmatto. Nyt loppuu. Minun tulee rakastaa myös itseäni. Muut hankkikoot oman elinvoimansa muualta, minusta sitä ei enää imetä. En ole kenenkään pelastaja.

Ei sitä voi oikein kauniisti sanoa, siis niin ettei toinen loukkantuisi. Koska torjutuksi tuleminen luonnostaan loukkaa, silti vaikka se tehtäisiinkin asiallisesti. 

Siis suoraan vaan "kissa pöydälle", eli otat puheeksi sen, että sinusta tuntuu että hän odottaa suhteeltanne jotain mitä sinä et halua. Jos mies myöntää että on tunteita muuhunkin kuin kaveruuteen, niin sitten vaan suoraan sanot että sinulla ei ole. Jos haluat, voit toki pehmentää sitä jollain valkoisella valheella tyyliin "en taida olla vielä valmis uuteen suhteeseen", "taidan olla liian erakko yleensä parisuhteeseen" jne ,millä vältät tarpeen loukata miestä selittelemällä mitä vikaa HÄNESSÄ on, ettei juuri hän nappaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:34"]

Selvennän ajatuksiani (itselleni), eli kyseeseen ei siis tule esittää että olisi jo sutinaa jonkun muun kanssa (koska jää epäselväksi että en ole kiinnostunut) eikä vedota hankalaan luonteeseeni tai elämäntilanteeseen, vaan minun tulisi nyt oikeasti löytää sitä pokkaa sanoa "ei, koska ei kiinnosta" eikä vaan matoilla ja jättää tahattomomasti ilmoille ns laihaa ehkää, jos sellaisen haluaa sieltä kaivella. Eli esiintyä reilusti sinkkuna, jota ei kiinnosta ko ihminen muutoin kuin kaverina.

Pelkään näköjään suuttumista tai raivokohtausta ja pettymyksen aiheuttamista toiselle. Yllätys että oli väkivaltaiset alkkisvanhemmat, varsinkin äärettömän vinksahtanut isä joka sai tahtonsa läpi huutamalla tai viime kädessä turpaan vetämällä ja silleen, sieltähän nämä kumpuaa. Vittu minkä perinnön jättivät. Olen siis aina ollut jonkun jatke, ensin isän ja nyt kaikkien näiden vitun idiootien. Ohoh, taustalla on näköjään vaikka mitä. Pitäisköhän mennä terapiaan.

Ja nyt siis loppuu tämä, olen saanut itseni ihan uskomattomiin tilanteisiin kun en ole osannut/uskaltanut sanoa ei. Olen koittanut pelon vuoksi paapoa ja parantaa ihmisiä jotka olisivat ilman muuta kuuluneet suljetulle. Voi vittu. En ole enää kenekään äiti saati kynnysmatto. Nyt loppuu. Minun tulee rakastaa myös itseäni. Muut hankkikoot oman elinvoimansa muualta, minusta sitä ei enää imetä. En ole kenenkään pelastaja.

[/quote]

^ ap siis :)

ja 4, juuri tuota minä tässä vähän pelkään, sitä jos syntyy se entäpä jos, jäänpä siis kytikselle.

Oletteko te miten pitkälle päätyneet? Jos on seksisuhde, siitä voi pyrkiä ulos sanomalla löytäneensä toisen. Tai sitten voi sanoa rehellisesti ja avoimesti, että et näe teitä kahta kovin hyvin yhteensopivina joten unohdetaan koko juttu. Jos taas takertuja ei ole vielä päässyt kanssasi edes ykköspesälle, eikä silti meinaa uskoa eitä, voit olla mielestäni melko tylykin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:37"]

Siis suoraan vaan "kissa pöydälle", eli otat puheeksi sen, että sinusta tuntuu että hän odottaa suhteeltanne jotain mitä sinä et halua. Jos mies myöntää että on tunteita muuhunkin kuin kaveruuteen, niin sitten vaan suoraan sanot että sinulla ei ole. Jos haluat, voit toki pehmentää sitä jollain valkoisella valheella tyyliin "en taida olla vielä valmis uuteen suhteeseen", "taidan olla liian erakko yleensä parisuhteeseen" jne ,millä vältät tarpeen loukata miestä selittelemällä mitä vikaa HÄNESSÄ on, ettei juuri hän nappaa. 

[/quote]

Kiitos, taidampa käyttää tätä keinoa, tosin en ala selittelemään mitään. Kun sitä luimistelua ja taipumista on tullut harrastettua liikaakin, lisäksi lipsun siinä rajoistani ja nämä ihanat jästipäät tottakai pahimmillaan kääntää sen päässään niin että en vaan ole toipunut vielä edellisestä suhteesta ja se onkin sitten vain ehkä ja kaikki kieltäytyminen mitätöityy. Haluan kerrankin selkä suorana itseäni arvostaen ja rakastaen pitää rajoistani kiinni ja sanoa ei koska ei kiinnosta, ilman selkärangattomuutta.

Mieti sanasi valmiiksi etukäteen. Jos teillä on tapana viestitellä, niin asian kirjoittaminen voi olla helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:44"]

Oletteko te miten pitkälle päätyneet? Jos on seksisuhde, siitä voi pyrkiä ulos sanomalla löytäneensä toisen. Tai sitten voi sanoa rehellisesti ja avoimesti, että et näe teitä kahta kovin hyvin yhteensopivina joten unohdetaan koko juttu. Jos taas takertuja ei ole vielä päässyt kanssasi edes ykköspesälle, eikä silti meinaa uskoa eitä, voit olla mielestäni melko tylykin.

[/quote]

Ei ole päässyt eikä pääse, tässä onkin se "hyvä" tilanne että homman voisi ehkä vielä ohjata toiseen suuntaan jos saisin itseni ymmärretyksi.

Hyvä ap. Rohkeutta on sanoa suoraan! Jos sanot, että en ole vielä valmis uuteen suhteeseen, ihailija päättelee tästä äkkiä, että ollaan siis kavereita kuukausi tai kaksi ja sitten varmaan ootkin jo valmis uuteen suhteeseen. Ystävällinen, asiallinen, jämpti "ei" on paras. Älä pelkää sitä, että toinen pahoittaa mielensä. Aina ei voi kaikkia miellyttää ja tietenkään sinulla ei ole velvollisuutta ryhtyä tapailemaan ketään vaan siksi, että hänelle ei tulisi paha mieli.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:37"]

Siis suoraan vaan "kissa pöydälle", eli otat puheeksi sen, että sinusta tuntuu että hän odottaa suhteeltanne jotain mitä sinä et halua. Jos mies myöntää että on tunteita muuhunkin kuin kaveruuteen, niin sitten vaan suoraan sanot että sinulla ei ole. Jos haluat, voit toki pehmentää sitä jollain valkoisella valheella tyyliin "en taida olla vielä valmis uuteen suhteeseen", "taidan olla liian erakko yleensä parisuhteeseen" jne ,millä vältät tarpeen loukata miestä selittelemällä mitä vikaa HÄNESSÄ on, ettei juuri hän nappaa. 

[/quote]

Kiitos, taidampa käyttää tätä keinoa, tosin en ala selittelemään mitään. Kun sitä luimistelua ja taipumista on tullut harrastettua liikaakin, lisäksi lipsun siinä rajoistani ja nämä ihanat jästipäät tottakai pahimmillaan kääntää sen päässään niin että en vaan ole toipunut vielä edellisestä suhteesta ja se onkin sitten vain ehkä ja kaikki kieltäytyminen mitätöityy. Haluan kerrankin selkä suorana itseäni arvostaen ja rakastaen pitää rajoistani kiinni ja sanoa ei koska ei kiinnosta, ilman selkärangattomuutta.

[/quote]

Itse muuten olen aika päinvastainen kuin sinä, en ole itse mitenkäänn herkkä ja helposti tulee sanottua liiankin suoraan, kun en tajua että toiset ottaa todella pahasti itseensä, ja sitten joko loukkaantuvat ja suuttuvat tai vielä pahempaa: alkavat surkutella itseään ja masentuvat. 

Nuorempana tuli sanottua asioita ilman mitään pehmennyksiä, mutta nykyisin varsinkin sellaisten ennestään jo huonoitsetuntoisen oloisten kanssa yritän olla kyllä hyvin tarkka, etten loukkaisi heidän itsetuntoaan lisää. Käytän tarvittaessa pieniä valkoisia valheitakin, jos todelliset syyt olisivat toista loukkaavia. Esim. torjuin puolisen vuotta sitten ihastuneen työkaverin, ja todellinen syy oli että hän oli niin jumalattoman ruma ja lyhyt ettei kiinnostanut. Eihän tuollaista voi ujolle hissukalle, joka muutenkin luultavasti pelkää ettei kelpaa naisille, sanoa. Joten sanoin että taidan olla niin erakoitunut jo ettei mitkään parisuhteet kiinnosta, vuosia jo olen yksin ollutkin (mikä on totta). En tuntenut itseäni mitenkään selkärangattomaksi suojeltuani toisen itsetuntoa pienellä valheella.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 10:37"]

Siis suoraan vaan "kissa pöydälle", eli otat puheeksi sen, että sinusta tuntuu että hän odottaa suhteeltanne jotain mitä sinä et halua. Jos mies myöntää että on tunteita muuhunkin kuin kaveruuteen, niin sitten vaan suoraan sanot että sinulla ei ole. Jos haluat, voit toki pehmentää sitä jollain valkoisella valheella tyyliin "en taida olla vielä valmis uuteen suhteeseen", "taidan olla liian erakko yleensä parisuhteeseen" jne ,millä vältät tarpeen loukata miestä selittelemällä mitä vikaa HÄNESSÄ on, ettei juuri hän nappaa. 

[/quote]

Kiitos, taidampa käyttää tätä keinoa, tosin en ala selittelemään mitään. Kun sitä luimistelua ja taipumista on tullut harrastettua liikaakin, lisäksi lipsun siinä rajoistani ja nämä ihanat jästipäät tottakai pahimmillaan kääntää sen päässään niin että en vaan ole toipunut vielä edellisestä suhteesta ja se onkin sitten vain ehkä ja kaikki kieltäytyminen mitätöityy. Haluan kerrankin selkä suorana itseäni arvostaen ja rakastaen pitää rajoistani kiinni ja sanoa ei koska ei kiinnosta, ilman selkärangattomuutta.

[/quote]

Itse muuten olen aika päinvastainen kuin sinä, en ole itse mitenkäänn herkkä ja helposti tulee sanottua liiankin suoraan, kun en tajua että toiset ottaa todella pahasti itseensä, ja sitten joko loukkaantuvat ja suuttuvat tai vielä pahempaa: alkavat surkutella itseään ja masentuvat. 

Nuorempana tuli sanottua asioita ilman mitään pehmennyksiä, mutta nykyisin varsinkin sellaisten ennestään jo huonoitsetuntoisen oloisten kanssa yritän olla kyllä hyvin tarkka, etten loukkaisi heidän itsetuntoaan lisää. Käytän tarvittaessa pieniä valkoisia valheitakin, jos todelliset syyt olisivat toista loukkaavia. Esim. torjuin puolisen vuotta sitten ihastuneen työkaverin, ja todellinen syy oli että hän oli niin jumalattoman ruma ja lyhyt ettei kiinnostanut. Eihän tuollaista voi ujolle hissukalle, joka muutenkin luultavasti pelkää ettei kelpaa naisille, sanoa. Joten sanoin että taidan olla niin erakoitunut jo ettei mitkään parisuhteet kiinnosta, vuosia jo olen yksin ollutkin (mikä on totta). En tuntenut itseäni mitenkään selkärangattomaksi suojeltuani toisen itsetuntoa pienellä valheella.

"En näe meidän sopivan yhteen sillä tavoin, että se koskaan voisi olla mitään muuta kuin kaveruutta. Olet kyllä tosi kiva ihminen, mutten tunne sinua kohtaan ollenkaan mitään muuta."

Helppohan toisia on neuvoa, tiedän, mutta jos nyt muistelen omaa esihistoriaani ja muinaista nuoruuttani, niin sain suunnilleen näillä sanoilla torjuttua useammankin miehen nätisti. Yksikään heistä ei alkanut vastahankaan eikä jäänyt mitään kurjia fiiliksiä.

15 lisää: ja minut itseni on torjuttu pariin kertaan selkeästi valkoisin valhein, mutta arvostin sitä elettä, koska totuuden kuuleminen olisi tosiaan sattunut. Kyllä valhekin on joskus paikallaan, jos vain torjunta on siitäkin huolimatta hyvin selkeä.

Useinmiten torjunta tehdään jollain fraasilla "en ole vielä valmis uuteen suhteeseen" tai "mulla ei nyt ole aikaa tässä elämäntilanteessa seurustelulle" tai "en ole vielä valmis sitoutumaan" tms. Fiksu tajuaa tästä, että ei kiinnosta. sitten on ne roikkujat, jotka ei ymmärrä tai ei tahdo ymmärtää ja niille pitää sanoa ihan suoraan.

Uiskenteli mieleeni kauhukuva.. Entä jos se mies alkaa vääntämään.. Jos hän vetoaa siihen että mistä voin muka tietää ettei kiinnosta, kun en vielä tunne häntä... Mitäs sit? :( Koska tottahan se on, etten tunne, ja se taas jättää ilmoille ehkän.

ap

"Tämä keskustelu on ohi. Kuulit mitä sanoin, ja se on näin."