Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ette täällä Suomessa tiedä, että mitä on todellinen nälkä.
29.11.2021 |
Minä muutin tänne 40 vuotta sitten vanhempieni kanssa ollessani 14-vuotias. Olen täällä asuessani oppinut suomen kielen melko hyvin.
Kotimaassani oli lapsuudessani ankara nälänhätä ja kova puute ruuasta ainakin sillä seudulla, missä minä elin vanhempieni ja 4 sisarukseni kanssa. Meillä ei yksinkertaisesti ollut useinkaan lainkaan rahaa ostaa ruokaa kun kumpikaan vanhemmista ei ollut päässyt töihin eikä äiti pienempien sisaruksieni vuoksi oikein voinut mennäkään töihin sillä hänen täytyi hoitaa lapsia. Isä kulutti päivät etsimällä töitä ilman tulosta. Mutta vaikka hän olisi saanut töitä ja palkkaa, niin usein ei kaupoissa ollut juuri mitään ruokaa mitä ostaa.
Kotina meillä oli vain yhden huoneen asunto, jonka oviaukossa ei ollut edes ovea. Joka öinen pelko oli, että joku tai jotkut tulevat kotiimme etsimään, että olisiko meillä mitään varastettavaa ja olisivat tehneet meille perheenjäsenille ties mitä. Mutta ei meillä ollut juuri mitään omaisuutta sillä lähes kaikki oli myyty että saataisiin rahaa. Ei ollut juuri muuta kuin päällä olevat vaatteet jotka olivat todella likaisia ja rikkinäisiä. Meillä lapsilla oli muutama lelu, joitain tavaroita oli mutta juoksevaa vettä eikä sähköä ollut sisävessasta saati suihkusta puhumattakaan.
Kommentit (19)
Mihin kaikki kehitysapurahat meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä sepustus, ei jaksa lukea.
Kohta täälläkin rokottamattomat pääsevät/joutuvat kokemaan äärettömän köyhyyden. Ei palkkaa, ei tukia, maksut juoksee. Jossain vaiheessa menee asunto alta. Kaiken aikaa valtio keksii lisää rangaistuksia ja iso enemmistö ihmisistä hurraa ja osallistuu tähän joukkokiusaamiseen.
Joka sanoisi nyt rokottamattomille että miksi et vaan ota piikkiä, sanoi varmaan aikanaan koulukiusatulle että mikset vain ole samanlainen kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä sepustus, ei jaksa lukea.
Etkä osaisikaan.
Olipas todella hartaasti kerrottu ja pitkä vale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmiannettu, joku persu siellä kirjoittelee.
Oliko sinun nälkäsi tärkeempi kuin minun?
Sinulla oli kuitenkin molemmat vanhemmat ja jopa leluja.
Itse en saanut edes värityskyniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin satuilija kertoo tulleensa Suomeen 14-vuotiaana vanhempiensa kanssa, mutta unohtaa tuon, koska viimeisessä pätkässä vanhemmat kuolivatkin matkalla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte syöneet ne sinun sisarukset kun ne kuolivat sen sijaan, että hautasitte heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No,olipa satu tällä kertaa.
Paskaa koko juttu.
Ja te ette tiedä siellä, mitä on todellinen sensuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaeltelin 13 vuotiaana pari viikkoa Suomen talvessa ruokana purkkaa ja juomana lunta yöpaikkana omakotitalon pihalla oleva leikkimökki josta löytyi peitoksi ja patjaksi vanha räsymatto. Älä sä tule mulle mussuttamaa siitä mitä tiedän ja mitä en tiedä.
Mulla oli eilen ulkoa tullessa ihan sairas nälkä. Pakko oli tehdä pari voileipää. Niin että turha höpistä etten tietäisi.
Entisenä anorektikkona uskon tieväni mitä nälkä on. Hygieniastani pidin toki huolta.
Ap:n kannattaisi harkita kirjailijan uraa, tosin ristiriitaisuuksissa on vielä hiomista.
Miksi viisi lasta tommosiin oloihin?
Alue: Aihe vapaa
Lapsena ollessani meillä ei todellakaan ollut paljon mitään ruokaa. Usein me sisarukset keräsimme puiden ja pensaiden lehtiä, marjoja ja syötäviä sieniä mutta niitä ei koskaan riittänyt kovin paljon koska niitä oli jakamassa paljon kaltaisiamme köyhiä ja nälkäisiä ihmisiä. Usein pyydystimme ruoaksi hyönteisiä, rottia ja hiiriä. Jos näimme kulkukissan tai vapaana kulkevan koiran, niin otimme sen kiinni jos vain saimme ja äiti teki niistä ruokaa. Usein jouduimme etsimään ruokaa salaa rikkaampien ihmisten roskiksista tai jopa syömään silkkaa puun kuorta sellaisenaan. Kaikki mikä vain ruoaksi kelpasi otettiin talteen ja syötiin mutta silti aina oli nälkä ja usein oli raju ripuli kun ruoka oli erityisesti meidän lasten elimistölle sopimatonta. Siihen ripuliin sisaruksenikin kuolivat kun he olivat nälissään menneet syömään metsässä jotain löytämiään sieniä sellaisenaan. He tunnustivat sen vasta vähän ennen kuolemaansa ja vanhempien mielestä niiden täytyi olla jotain myrkkysieniä.