Skitsofreniaa sairastava erityisopettajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Se on vähä siinnä ja siinnä miten pärjää. Toiset on täysin työkyvyttömiä ensimmäisistä oireista lähtien ja toiset on hyvinkin fuktionaalisia ja hyvässä hoidossa ja seurannassa, syö lääkkeensä ajallaan ja tunnistaa omat kuormitustekijät.. 

Harva varmaan toimii noinkin vaativassa ammatissa, vaikka sairaus olisikin tasapainossa.

Lapsilla on ongelmia laidasta laitaan, psyykkisiä, kehityksellisiä, neurologisia ongelmia, liikunta rajoitteita, todella raskas työ...

Ei varmasti onnistu lasten parissa työskentely, ts. Skitsofrenia diagnoosilla ei saa töitä, en tiedä saako edes opiskelupaikkaa, vaikka läpäisisi pääsykokeet.

Tasapainossakin oleva sairaus voi aktivoitua, jos elämä on liian kuormittavaa. Kannattaa miettiä tätä ammattia valittaessa.

Pitää sietää tosiaan murheita laidasta laitaan kuormittumatta liikaa. Skitsofreenikot ovat usein hyvin herkkiä ja ujoja, mikä ei ole paran kombinaatio tuohon työhön. Toisaalta jos oireet ovat olleet jo pitkään poissa ja henkilö on pystynyt rankkaankin opiskeluun ja työntekoon jo vuosia, mikä ettei. Olen työelämässä nähnyt muutamia lyhyellä vierailulla käyneen sijaisen (psykoosia, skitsotypaalista meininkiä, ehkä jopa skitsofreniaa...), joilla molemmilla oli todella vaikeaa. Eipä heitä sitten pidempään töissä näkynytkään. Toinen esimerkiksi ilmeili itselleen käytävän peilin edessä ja soitteli kummallisia puheluita reksille. Toinen puhui asiattomia (lapsille sopimattomia), naureskeli erikoisesti ja oli hädissään jostain ihan tavallisesta kurinpitotilanteesta. Hänellä oli lisäksi todella joustamaton meininkin kaikessa, esim. jos toinen ope (yhteisopettajuudessa) tuli 2 min. sovittua aikaa myöhemmin luokkaan, sitä piti puida pitkään. Joustamattomuus on pahin ominaisuus koulun töissä. Ei vain toimi.