Mitä posiitivista Suomeen paluumuutossa?

Palasin 1,5 vuotta sitten. Ainut positiivinen on se, että sukulaiset ja pari kaveria ovat lähellä. Alkuun oli muutaman kuukauden hauskaa, kun oli synnyinmaassaan kuin turistina ja käänteinen kulttuurisokki oli sekin ihan hauska kokea.

Nyt olen kuitenkin lähdössä takaisin maailmalle ja tällä kertaa pysyvästi. Ulkomailla asuminen muutti minua siten, etten ole kiinnostunut enää asumaan Suomessa.

Itse asuin pitkään Alankomaissa, mutta lopulta koti-ikävä kävi liian isoksi ja palasin takaisin Suomeen hollantilaisen aviomieheni kanssa. Päivääkään en ole katunut, vaikka välillä toki kaipaan myös entistä asuinmaatani ja ystäviäni sieltä, onneksi matka sinne on kumminkin loppupeleissä todella lyhyt :) Parasta on tosiaan lyhyt matka vanhempien ja sisarusten luokse sekä suomalainen kulttuuri. Ei sillä, että hollantilaisessa kulttuurissa olisi jotain vikaa, mutta suomalainen tuntuu (yllättäen :D) jotenkin kotoisalta. Koulujärjestelmä on myös mielestäni parempi täällä, joka on tärkeää nyt kun meilläkin on lapsia.

Kyllä täältä Suomesta paljon positiivista löytyy, vaikka välillä tuntuu siltä että kaikki vain valittavat :D

Ensin kävi mielessä iso 'oh no' kun luin että olette etelä-Euroopasta; valitettavasti voitte unohtaa eurooppalaisen sosialisoinnin suomalaisten kanssa mutta onneksi on meitä muita paluumuuttajia :) 

hmm...hyviä puolia, riippuu toki mistä maasta tulette, mutta mulle

- halvempi vuokra vaikka keskustassa asutaan

- julkiset on kans suht halpaa

 -enemmän vapaa-aikaa (lyhyemmät työmatkat , klo 8 aloitus)

-asunnot on paremmat, lämpimät eikä homeiset, suihkutkin toimii. 

-lentokenttä on vierellä kun haluaa taas elää ja nähdä iloisia ihmisiä, syödä halvalla raflassa ja käyvä musikaalissa)..lievää sarkasmia ;) )

Paljon lenkkipolkuja ja muita urheilujuttuja, kesällä Helsingissä paljon ilmaisia tapahtumia, joka viikko ja useita! Summer is awesome!!

niin, en nyt oikeastaan keksi muuta. 

Toki se että näkee vähän useammin sukulaisia, mulla tosin suuriosa  asuu eri kaupungissa joten se ei ole ihan niin toteutunut mutta osa on stadissakin. 

Up

up

Lyhyemmät työpäivät, vaihtelevampi sää (rakastan kaikkia vuodenaikoja!), tunnelmallinen joulu, luonto lähellä, raikas ilma :) tervetuloa takaisin!

Yksityisyys, se että kaikki tehdään kunnolla eli ei siis rakenneta mitään "sinne päin" tolpat vinossa, tiiviisteet vuotaa ja ovet lenksottaa, puhtaus ja luonto

Tästä on jo niin pitkä aika, kun palasin Suomeen muutaman ulkomailla vietetyn työvuoden jälkeen, että monet asiat ovat haihtuneet mielestä. Yksi kuitenkin muistuu aina mieleen: sai puhua omaa äidinkieltä kaikissa yhteyksissä. Ulkomailla asuessani suomi oli lomakieli ja muutamien suomalaisten kanssa käytetty kieli. Työhön liittyi toinen kieli. Kun sitten loman jälkeen muutin uuden työn myötä uudelle paikkakunnalle, niin aluksi käänsin aivot vieraalle kielelle, kun ajattelin työasioita. Sitten tarvitsin huoltomiestä korjaamaan jonkun jutun asunnossani. Huomasin miehen kulkevan pihalla ja olin vähällä huikata hänelle vieraalla kielellä, että olisi vähän asiaa. Sitten aivan kuin heräsin: hei haloo, saat puhua ihan vain suomea kaikkien kanssa! Tämä tunne on jäänyt pysyvästi mieleeni. Kuitenkin tuo vieras kieli oli minulle kuin toinen äidinkieli, vaikka ihan puhtaasti suomenkieliseen perheeseen olenkin syntynyt. Mutta tunnekieli on aina erikseen.

Palattiin Alankomaista pari vuotta sitten (minä ja hollantilainen mieheni ja meidän alle 3-vuotiaat lapset)
ja jos nettiä ja keskustelupalstoja luki niin sehän kävi selväksi, että paluumuutto ei voi olla mitään muuta kuin suuri virhe. Mutta kannattaa muistaa se, että nille joille paluumuutto (ja varmaan myös se ensimmäinen ulkomaille muuttokin) ovat olleet vaikeita juttuja niin he valittavat niistä ääneen ja kirjoittelevat keskustelupalstoille, mutta ne jotka ovat sopeutuneet niin eivät ne jaksa missään paluumuuttajien keskustelupalstoilla roikka, vaan sepä se juuri kertoo sopeutumisesta kun ei edes muista että on paluumuuttaja.

Kaikissa maissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta elämä on paljon mukavempaa kun keskittyy asuinmaansa hyviin puoliinsa ja yrittää ihan tietoisesti antaa mahdollisimman vähän huomiota niille ei-niin kivoille jutuille. Meille Alankomaat sopi maana todella hyvin kunnes lapset tuli kuvioihin. Alankomaissa kun ei tunneta käsitettä äityysloma, eikä valito tue lapsiperheitä millään tapaa. Päiväkotimaksut olivat suuremmat yhdeltä kuulta kuin mun koko palkka. Mutta taloudellisesti emme tulleet toimeen niin, että olisin jäänyt kotiäidiksi eli ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli muuttaa anopin kotiin ja anoppi piti lapsista huolta sillä aikaa kun me käytiin töissä. Hollantilaisille tämä oli ihan normaali järjestely, mutta täytyy myöntää, että meille tämä järjestely ei loppupeleissä sopinut.

Lopulta teimme päätöksen muuttaa Suomeen ja en kadu hetkeäkään. Vihdoin voimme elää normaalia lapsiperheen elämää ja työpäivät eivät veny liian pitkiksi joten vapaa-aikaakin riittää :)
Vaikka minullakin on muutama negatiivinen sana Suomen terveydenhuollosta niin ainakaan emme joudu maksamaan montaa sataa euroa kuussa per henkilö sairausvakuutuksista. 

Sanoisin että avainjuttuja on se, että jokainen muuttava osapuoli haluaakin oikeasti muuttaa ja on valmis käymään läpi jopa kulttuurishokin ja ehkä opettelemaan uuden kielen. Myös se on tärkeää, että ei lähde siihen valittamisen ja vihan kierteeseen. Valittaminen ja viha antaa ehkä voimaa, mutta se on vääränlaista voimaa. Keskity positiiviseen, niin paluumuutossa kuin ihan elämässä yleensäkin!