Petyin ystävääni.
mietin kauan kirjoitanko tänne, sillä en tiedä lukeeko hän AV:ta.
No jos lukee niin varmasti tunnistaa itsensä tästä.
Oltiin tyttöjen reissulla. juotiin viiniä. juteltiin. Siinä illan aikana hän "syytti" minua hienohelmaksi joka aina meikkaa ja laittaa hiuksensa viimeisen päälle, ja jolla pitää olla kaikki jotan merkkiä ja kallista.
Okei, pukeudun mielestäni ihan kivasti, vaikkakin pääosin H&M, Lindex, Seppälä osaston halpisvaateisiin ja nekin mielellään sieltä ale rekistä. Ei siis mitään kalliita merkkejä.
Kengät pyrin ostamaan nykyään "laadukkaampina" nahkaisina tai sitten esim mielummin converset vs kahdet markettitennarit. Samalla rahalla kun saan kestävämmät kerralla.
Tykkään myös näyttää siistiltä kun lähden ulos koti-ovesta, ponnari, ripsiväriä ja kulmakynää. Siinä ne meikkaamiset ja ainaiset viimeisen päälle hiustenlaitot.
Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä hassulta, mutta itselleni oli kuin isku vasten kasvoja. Olen aina pitänyt että meistä juuri ystäväni on se rohkeampi pukeutuja. En tiedä mitä tapahtui. Kadehtiiko hän jollain tapaa mun ehkä huoletonta lapsettoman elämää kun on itse perheen äiti?
Reissussa tapahtui aika paljon muutakin.
Asioita joista en voi kertoa kenellekään, en edes puolisolleni sillä hän on kuitenkin myös ystäväni ja ystäväni puolison ystävä.
Olen jotenkin niin umpikujassa tämän asian kanssa.
Vaikka oma omatuntoni on puhdas, en tiedä miten tästä jatkaisin.
Miksi monikko? Mikä tekee minusta lorton? Saanko kysyä?