Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki muut on parempia?

Vaikka oikeasti ei niin olisikaan?

Tuttu saa lapsen ja se on maailman isoin asia, vau upeeta! Miksi meidän lapsi ei ollut yhtä iso juhlan aihe?

Vauva hoitoon ja parisuhdetta hoitamaan, hienoa että teette niin.
.... mutta miksi meitä arvosteltiin kun suunniteltiin irtiottoa?

Tuntuu että ihan sama mitä tekee aina vaan arvostellaan , liittyipä se sitten lapsiin, kotiin, ruokaan, ulkonäköön.

Vuodesta toiseen. Ei vaan jaksa enää.
Ei jaksa edes ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa muutamaa kiloa. Ei vaan kiinnosta.