Pentulive <3
Seuraa labradorinnoutajan pentujen elämää kahdeksan viikon ajan syntymästä luovutusikään asti. ❤️
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Pojanrellukat täällä vaan ❤️.
Niin haikeaa kuin onkin, on rellukoitten mielentila jo niin innostunut että toivoisi hakijoiden saavan vapaata käydä pojan kotiinsa jo etuajassa. Se paragraafien kahdeksan viikkoakin on täysi. Etteivät vain tulisi vihaisiksi toisilleen. Siellä selvästi mittaillaan esteen korkeutta ja otetaan vauhtia hyppäämiseen. Uskomatonta kun ovat vasta jotain jalkaterän korkuisia oikeasti. Toisaalta aikuisenkin pitää oppia olemaan kärsivällisesti aloillaan esim. kuljetuksissa ja käskettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole seurannut pentuliveä lainkaan, mutta tuohon kasvatukseen liittyen.
Meillä pennut syntyy ja kasvaa olohuoneessa. Ne käyvät lampolassa, navetassa, näkevät hevosia, käyvät aktivointipuistossa, syövät monipuolisesti eri asioita (ehkäisee tutkimuksenkin mukaan tulevaisuudessa allergioita ja iho-ongelmia), ulkoilevat eri paikoissa, näkevät erilaisia ihmisiä, käyvät terveystarkissa ja silmätarkissa jne. Tutustuvat talouden muihin koiriin ja käyvät kuuntelemassa jotain treenejä, esim. toko tai agility.
Sitten reippaana mm. runsaaseen autoiluun tottuneena on hyvä lähteä 8 viikon iässä omaan kotiin.
Mutta pitikö jokaisella pennulla olla oma vahti joka opasti mitä saa tehdä ja mitä ei kun parvi leviää ja säntäilee sinne tänne? Esim. pureskelu, maistaminen ja siisteys. Kaiken aikaa?
Nyt en ehkä ihan ymmärrä kysymystä? Ei pennut kovin pitkälle leviä pikkupentuvaiheessa. Laitumilla oli tilaa telmiä ja ihmetellä, navetassa ja tallissa turvallisia käytäviä joissa tuoksutella ja kuunnella, aktivointipuistoreissut tapahtui portilla suljetussa huoneessa jne. Ei tuon ikäisiä vielä pahemmin opasteta mihinkään sallittuun ja ei sallittuun. Lelua suuhun jos hampaat meinasi iskeä väärän paikkaan. Katsottiin toki tilat etukäteen että eivät voi tippua, kaataa mitään raskasta päälleen jne.
Ihan metsässäkin käveltiin, kyllä se into seikkailla on pienempi kun muun porukan kanssa touhuaminen ja pysyminen. Mutta tuli tutuksi se kahdeksaan laskeminen että kaikki on varmasti mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole seurannut pentuliveä lainkaan, mutta tuohon kasvatukseen liittyen.
Meillä pennut syntyy ja kasvaa olohuoneessa. Ne käyvät lampolassa, navetassa, näkevät hevosia, käyvät aktivointipuistossa, syövät monipuolisesti eri asioita (ehkäisee tutkimuksenkin mukaan tulevaisuudessa allergioita ja iho-ongelmia), ulkoilevat eri paikoissa, näkevät erilaisia ihmisiä, käyvät terveystarkissa ja silmätarkissa jne. Tutustuvat talouden muihin koiriin ja käyvät kuuntelemassa jotain treenejä, esim. toko tai agility.
Sitten reippaana mm. runsaaseen autoiluun tottuneena on hyvä lähteä 8 viikon iässä omaan kotiin.
Hyvä juttu! Tuollaista pentujen hoidon pitäisi ollakkin. Pentuliven pennuilla nämä kohdat eivät toteutuneet kovinkaan hyvin.
Ihmeen hyvin ne sitten kuiteskin ovat valmiit tottelemaan, tykkäämään ihmisistä ja rohkeita, mutta järjen rajoissa. Tunnelileikki esim. kuka hullu änkeää itsensä tunneliin loukkuun kun kaverit hyppii päälle. Kai se on luonteessa. Pentuaikaahan on vielä runsaasti jäljellä kaikenlaiseen opettamiseen.
Onko se villi hassu vihreäpantainen vielä kennelissä? Yle lakkasi toimimasta täällä meillä (Keski-Euroopassa). Oli oma suosikkini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole seurannut pentuliveä lainkaan, mutta tuohon kasvatukseen liittyen.
Meillä pennut syntyy ja kasvaa olohuoneessa. Ne käyvät lampolassa, navetassa, näkevät hevosia, käyvät aktivointipuistossa, syövät monipuolisesti eri asioita (ehkäisee tutkimuksenkin mukaan tulevaisuudessa allergioita ja iho-ongelmia), ulkoilevat eri paikoissa, näkevät erilaisia ihmisiä, käyvät terveystarkissa ja silmätarkissa jne. Tutustuvat talouden muihin koiriin ja käyvät kuuntelemassa jotain treenejä, esim. toko tai agility.
Sitten reippaana mm. runsaaseen autoiluun tottuneena on hyvä lähteä 8 viikon iässä omaan kotiin.
Mutta pitikö jokaisella pennulla olla oma vahti joka opasti mitä saa tehdä ja mitä ei kun parvi leviää ja säntäilee sinne tänne? Esim. pureskelu, maistaminen ja siisteys. Kaiken aikaa?
Nyt en ehkä ihan ymmärrä kysymystä? Ei pennut kovin pitkälle leviä pikkupentuvaiheessa. Laitumilla oli tilaa telmiä ja ihmetellä, navetassa ja tallissa turvallisia käytäviä joissa tuoksutella ja kuunnella, aktivointipuistoreissut tapahtui portilla suljetussa huoneessa jne. Ei tuon ikäisiä vielä pahemmin opasteta mihinkään sallittuun ja ei sallittuun. Lelua suuhun jos hampaat meinasi iskeä väärän paikkaan. Katsottiin toki tilat etukäteen että eivät voi tippua, kaataa mitään raskasta päälleen jne.
Ihan metsässäkin käveltiin, kyllä se into seikkailla on pienempi kun muun porukan kanssa touhuaminen ja pysyminen. Mutta tuli tutuksi se kahdeksaan laskeminen että kaikki on varmasti mukana.
Jos luet näitä kommenteja täältä huomaat, että sinua ei uskota, että olet pystynyt hoitamaan pennut paremmin mitä pentuliven pennut on hoidettu. Tai heidän mielestään ei oikeastaan edes tarvitse hoitaa, vaan parempi on, että pennut eivät kiinny kasvattajaan ja niistä tulee itsenäisiä koiria. Koppi kasvatus on paras vaihtoehto se tuottaa kasvattajalle vähemmän vaivaa ei tarvitse siivota niin paljon ja huolehtia siitä mitä pennut nakertelevat. Onneksi olet toiminut paremmalla tavalla.
Käsittämätöntä että juurihan he vaappui haparin tassuin kun yrittivät kävellä tai edes pysyä pystyssä ja nyt viihdotaan menee ees taas ja yritetään jo korkeushypyn pentuennätyksiä tehdä.
Kiva radiojuttu Nemo-Arvosta tehty.
Kasvattaja oli vastuullinen jo siinä että pennuille oli tilausta osaaviin käsiin. Ne ongelmakoirat ovat yleensä vahinkopentuja joita joutuu jakelemaan sinne sun tänne, eikä missään vaiheessa kukaan osaa kasvattaa ja kohdella oikealla tavalla. Vai mistä syystä heistä tulee ongelmaisia, tietääkö joku. Hurjan onnellista oli kuulla jo sijoittuneiden pentujen olosuhteista kuulumisia, suurkiitos! Eikä kyllä kuulostanut siltä että pennuilla jokin olisi mennyt pahasti pieleen! Voimme päättää kiistelyn oliko pentulivekasvatus onnistunutta vai ei, tähän. Kasvattajat oli kaikin puolin tehtävänsä tasalla ja mukavia, kiitos! (En tunne ketään asianosaista, tuskin seuraavat palstaa mutta tämä on mielipiteeni).
Labradorinnoutaja on sen verran reipas ja rohkea rotu, että siitä on aika hankala puutteelliseti sosiaalistettunakaan saada pelokkaasti käyttäytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kiva radiojuttu Nemo-Arvosta tehty.
Mistä löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Labradorinnoutaja on sen verran reipas ja rohkea rotu, että siitä on aika hankala puutteelliseti sosiaalistettunakaan saada pelokkaasti käyttäytyvää.
Meidän naapurustossa asuu aggressiivinen labbis. Harvinaista onneksi, mutta ikävää silloin kun on omilla kulmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva radiojuttu Nemo-Arvosta tehty.
Mistä löytyy?
Se nemo arvo radio haastattelu löytyy esim pentulive chat sivulta,siellä on joku linkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva radiojuttu Nemo-Arvosta tehty.
Mistä löytyy?
Yle pentulivesivulla on tallenne.
Mitä sitä nyt tekee kun ei enää huomenna pentuliveä😢
Pennut on olleet kerrassaan ihania! Haikeaa on nyt.
Miksi päättyy jo tänään, vaikka kaikki pennut eivät ole vielä lähteneet?
Mutta pitikö jokaisella pennulla olla oma vahti joka opasti mitä saa tehdä ja mitä ei kun parvi leviää ja säntäilee sinne tänne? Esim. pureskelu, maistaminen ja siisteys. Kaiken aikaa?