Ystävä ei ymmärrä ettei mulla enää ole aikaa samalla tavalla

Talviloma 2 viikonloppua ja 5 arkipäivää, joista yhden pyhitit yhdelle ystävälle, onko sinulla monia ystäviä ja tämä jonka kanssa et ehdi olla on yksi monien joukossa?

Mullakin on tuollainen sinkkukaveri. Ei ymmärrä että perheellisenä ja työssäkäyvänä en vaan ehdi enkä jaksa tavata montaa kertaa viikossa. Käymme jumpissa ja näemme töissä. Lisäksi pitäisi olla aikaa kahvitella ja kyläillä. Ei vain onnistu kun lisäksi pitäisi ehtiä käymään omilla vanhemmillani/ kuskata lapsia/ tehdä vuorotyötä ja olla joskus ihan rauhassa kotonakin :(. Nyt on sitten herne nenässä enkä kuulemma ole hänen ystävänsä. Kumma vaan että jos hänen tapailemansa mies on paikkakunnalla kaikki menee miehen aikataulujen mukaan mutta ymmärrystä ei liikene muiden menoille. Oikeastaan en ole ihan varma että teenkö tällaisella ystävällä mitään kun tuloksena pahaa mieltä.

No mun mielestä toi on jo vähän törkeää että käyt lenkillä aamulla, etkä ystävän kanssa illalla ihan vain siitä syystä ettet jaksa. Ymmärtäisin paremmin jos olisit sanonut että illalla ei ehdi, mutte että viitsimisestä kiinni? Selittelyn makua, kohtaa tosiasiat ja myönnä että ystävä ei ole sinulle enää tärkeä.

Mulla on kans tollanen kaveri joka tekee itse friikkuduunia ja on muutenkin sellainen hälläväliä/aikataulut on luusereille-ihminen. Ei tajua että on vähän vaikeaa olla spontaani kun itse käy duunissa ja vaikkei lapsia ole niin koiran kanssa ei lähetä ekstempore reissuille kun koira pitäis paskattaa :D olen itse soitellut et hei, milloin nähtäis, mutta ei halua aikatauluttaa elämäänsä niin mitään ennalta sovittua ajankohtaa on sit näköjään mahdoton määrittää. Ei nähä sit tätä nykyä lähestulkoon koskaan ja syyllistää siitä mua kun olen näin tylsä ja mälsä enkä voi lähtä yks kaks kaljotteleen keskellä yötä toiseen kaupunkiin...

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:04"]

Talviloma 2 viikonloppua ja 5 arkipäivää, joista yhden pyhitit yhdelle ystävälle, onko sinulla monia ystäviä ja tämä jonka kanssa et ehdi olla on yksi monien joukossa?

[/quote]

Meillä on ollut ihan älyttömän hektinen alkuvuosi, johon sisältyy myös surua. Minä päätin, että lomalla en tee mitään. Paitsi käyn ystävän luona, joka asuu kauempana ja jota näen todella harvoin. Tämä ystävä kenestä aloituksessa puhun, on tosiaan juu yksi monista keitä voisin lomallani nähdä mutta en vain nyt jaksa. En tietenkään sanonut sitä ihan noilla sanoilla, yritin olla ystävällinen. Miksi hän ei voi ymmärtää että olen todella ollut kädet täynnä töitä ja väsynyt? 

Ja toivottavasti sinä ole provo, jonka mielestä on naurettavaa että käyn juoksemassa aaumuisin. Ap

up

Tiedän tunteen tavallaan. Itse käyn töissä, opiskelen "täysipäiväisesti" ja kotona odottaa perhe. Ystäville on vähän aikaa, sille ei vain mahda mitään. Jos minulla on vapaahetki yksin, niin mietin ensisijaisesti omaa oloani, että tarvinko sen itselleni vai näkisinkö ystäviä. On viikkoja, jolloin en näe ystäviä lainkaan. Minun mielestä ihan normaalia. Parhaimpien ystävien kanssa sitten soitellaan ja viestitellään monta kertaa viikossa, ja se on heille ok. Tavataan kun on molemmille sopiva hetki, ja muuten pidetään yhteyttä. Parille kaverille tällainen ei ole ollut ok, vaan tuntuu että olisi pitänyt viikottain nähdä, jotta ystävyys säilyy. Minun mielestä ystävyys kuitenkin määritellään muillakin asioilla kuin tapaamisfrekvenssillä, joten ne kaverit on jääneet. Jos jostain ystävyyssuhteesta tulee syystä tai toisesta stressiä, niin ei se ole enää hyvä ihmissuhde, ja vika voi toki olla itsessä, mutta jos molempia tyydyttävää ratkaisua ei löydy, niin minkäs teet. Toki jos ystävällä tulee jokin kriisi, niin joustan omasta elämästäni, mutta tarkoitan nyt lähinnä sellaista "arkiyhteydenpitoa".

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:10"]

No mun mielestä toi on jo vähän törkeää että käyt lenkillä aamulla, etkä ystävän kanssa illalla ihan vain siitä syystä ettet jaksa. Ymmärtäisin paremmin jos olisit sanonut että illalla ei ehdi, mutte että viitsimisestä kiinni? Selittelyn makua, kohtaa tosiasiat ja myönnä että ystävä ei ole sinulle enää tärkeä.

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä. Meillä herätään lapsista ja aamuhommista johtuen aina viimeistään kuudelta, monesti aiemminkin. Itselle kuulostaa ihan järkevältä, että joku ei jaksa käydä lenkillä illalla. Jos siis on juoksulenkistä kyse. Sitä paitsi, saattahan tuo aamulenkki olla ap:n ainoa latautumishetki yksin jolla jaksaa päivän. On ihmisiä, jotka tykkäävät harrastaa yksin, en syyllistäisi ketään siitä. Jos kaverille sopii nähdä vain illalla lenkin parissa, niin eikö sielläkin puolella ole joustamisen paikkaa? Ap:han sanoi, että hänen tapaamisehdostukset eivät kaverille puolestaan sovi.

Mulla puolestani on sellainen tilanne, että pitkäaikainen hyvä ystäväni on lapsen hankittuaan jättänyt yhteydenpidon minimiin. Hän kyllä vastaa, jos kyselen kuulumisia Facebookissa, mutta hänellä ei ole aikaa tavata. Nyt ei olla tavattu yli vuoteen. Ehdotan tapaamista aina välillä, mutta hänellä on jo jotain muuta ohjelmaa, tai sitten hän peruu. Tämä tuntuu kurjalta. Ystäväni mielestä on riittävää pitää yhteyttä Facebookin kautta, mutta mielestäni se ei tunnu samalta. Hän ei halua sopia tapaamisia, koska voi joutua ne perumaan ja pahoittamaan mieleni. Jos mitään ei sovita niin koskaan ei nähdäkään. Yhteisen ystävämme kanssa hän kyllä onnistuu järjestämään tapaamisen aina välillä. Olen sanonut, että tapaaminen onnistuisi minulle lyhyelläkin varoitusajalla. Toivottavasti vielä joskus saan nauttia hänen seurastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun ystävä ei ymmärrä, ettei minulla ole enää samalla tavalla aikaa nähdä muita ja tehdä juttuja kuin kotiäitinä oli. Olen aloittanut opinnot syksyllä, joten vapaa-aikani menee tentteihin lukemiseen ja totta kai oman perheen kanssa olemiseen. Nyt on alkamassa hiihtoloma, jonka olen suunnitellut jo täyteen: lasten kanssa hidasta arkea ja vain yhtenä päivänä yhden toisen ystävän luokse kylään toiseen kaupunkiin ja sitten viikonlopuksi kylpylään koko perhe.

Ystäväni ei tätä ymmärrä. Hän ei ymmärrä kun sanon, että en halua lähteä tänään kirpparikierrokselle koska a) säästän rahaa ja b) haluan olla rauhassa kotona. Hän loukkaantui kun sanoin, että olen käynyt lenkeillä aamulla aikaisin, koska illalla en enää jaksa. Toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että hän sanoo olevansa yksinäinen. Mutta toisaalta olen yrittänyt ehdottaa hänelle kyllä tapaamisia itsekin, mutta hän on jotenkin ihan herne nenässä minun menoistani ettei vastaa minun ehdotuksiin mitään.

En oikeastaan tiedä mitä tällä hain, kunhan puran mieltäni. 

Järjestä aikaa myös ystävälle. Sopikaa jo hyvissä ajoin sitä yhteistä aikaa varten aikaa. Nyt vain jotenkin tuntuu että hän ei ole sinulle se ystävä vaan tuttu. Ystäville kyllä löytyy aikaa jos vain haluaa. Aina voi sopia vaikka viikonpäähän yhteisen ajan.

Jos hän on sinun ystävä eikä kaveri niin keskustele hänen kanssaan ja sopikaa aina hyvissä ajoin yhteinen aikanne. Ei ystäviään pidä unohtaa, usko pois ystävyyssuhteitakin tulee hoitaa kuin parisuhteita tai huomaa pian että niitä ystäviä ei ole.

Tulisitko sinä toimeen ilman ystäviä? Ajattele asiaa vähän kauskantoisemmin, jos nyt siirrät ystävyyssuhteet sivummalla niin entä kun tulee se päivä, kun sitä tukea ja turvaan niistä ystävistä tarviit ja heitä ei olekaa, kun olet ollut niin kovin kiireinen...

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä toi on jo vähän törkeää että käyt lenkillä aamulla, etkä ystävän kanssa illalla ihan vain siitä syystä ettet jaksa. Ymmärtäisin paremmin jos olisit sanonut että illalla ei ehdi, mutte että viitsimisestä kiinni? Selittelyn makua, kohtaa tosiasiat ja myönnä että ystävä ei ole sinulle enää tärkeä.

Miksei ystävä voi käydä ap:n kanssa aamulenkillä? Selittelyn makua, jos sanoo, ettei jaksa.

Riippuu vähän, että oletko esim. kaveriisi yhteydessä vain silloin kun sinulle sopii, niin kyllä siinä kieltämättä voi tulla vähän "hyväksikäytetty" olo.

Mutta muuten ei sun pidä potea huonoa onatuntoa. Et coi, eikä sun kuulu olla kaverin kanssa säälistä tai olla pelkästään vastuussa hänen sosiaalisesta elämästään. Ei tollanen ystävyyssuhde ole kovin tasapainoinen, jos toisen harteille laaditaan kauheat syyllisyydentuskat. Kaverisi on ehkä liikaa ripustautunut sinuun. Eri asia tietysti, jollei sulla riitä ikinä aikaa häneen, silloin varmaan turha ylläpitääkään sellasta ystävyyttä.

Itselläni taas tilanne on toisinpäin ystävälläni ei ole aikaa kavereilleen, tämän tietenkin ymmärrän mutta tämä ystävä sitten suuttuu kun on suunniteltu jotain mihin häntä ei ole kutsuttu. Jokainen saa itse päättää ketä tapaa ja kenelle antaa aikaansa, mutta sitten on myös ymmärrettävä kun toinen ei suostu tapaamaan vain silloin kun sinulle sopii. 

Luojan kiitos mulla ei olekkaan enää ns bestistä..

Muistutitte mulle juuri sellaisen huonoista puolista!

Siihen kun lisätään vielä, että on niin irrallaan todellisuudesta, että kuvittelee puolisosikin olevan yhteinen, niin huhheijaa..

Meille on tulossa ensimmäinen perheenlisäys parin kuukauden kuluttua ja ensimmäistä kertaa olen oikeastaan kiitollinen, ettei minulla ole ystäviä. :D