syöpäepäily..

Kyllä, olen yh. Lapset minua eniten huolestuttaa..



Tämä tilanne on vain niin absurdi. En käsitä tätä. En ymmärrä tätä. En usko tätä..



Pitäis ajatella positiivisesti. Mutta mitä enemmän mietin, sen selkeemmin tajuan että oireitani ei selitä mikään muu enää..

pitkään jatkunutta veristä vuotoa ja yhdynnän jälkeistä verenvuotoa.. kohdunsuu näytti todella pahalta lääkärin mukaan sisätutkimuksessa.

Heistä järjestäen kaikkien syöpä on saatu " kuriin" , eli se on parantunut, tai sitten ei ole vielä uusinut. Ja siis osa on nuoria ihmisiä. Tällä hetkellä työkaverini käy läpi syöpähoitoja, mutta aika kevyitä sellaisia, sillä hän käy normaalisti töissä eikä ole edes pahoinvoiva (vaikka siis saa sytostaatteja).



Syövän hoito on kehittynyt hirveästi viime aikoina, ja jos syöpäsi ei ole levinnyt joka puolelle, on erittäin todennäköistä että se voidaan hoitaa.



En sano, ettäkö kaikki parantuvat nykyään syövästä, mutta sanon että kuolemansairaaksi ei kannata ensimmäisenä heittäytyä, jos lääkäri antaa toivoa. Monet voivat elää/jatkaa elämäänsä normaalisti syöpädiagnoosinkin jälkeen.



Voimia sinulle, on tietenkin hyvä varautua mielessään kaikkeen. Tämän oli vain tarkoitus olla piristävä ja rohkaiseva viesti... Aurinkoa sinulle ja perheellesi!

Nykyään jo todella moni selviää siitä, älä heitä kirvestä kaivoon! Kuten joku jo sanoikin, syöpähoidot ovat viimeaikoina kehittyneet kamalasti. Syöpä ei enää nykyaikana ole automaattisesti kuolema, mutta tokihan hoidot voivat olla rankkojakin.



Lähetän sinulle enkeleitä ja toivoa <3

tilanne vaan on niin.. epätodellinen. välillä tuntuu että olen sekoamassa ja liiottelen tunteitani asian suhteen. jotenkin vain kun tämä tulee omalle kohdalle.. ehkä oon shokissa edelleen.



tiedän kyllä että mulla on hyvät mahdollisuudet selvitä. ainoot vaan, että noita oireita on mulla ollu kauan ja suvussa on molemmin puolin paljon vakavia syöpiä joita ei ole pystytty hoitamaan.



en ole vielä edes kunnolla itkeny sen jälkeen kun sain tämän tietää. jotenkin oon pelänny ja aavistellu sitä kauan jo, mutta kieltäny itteeni ajattelemasta sitä silloinkaan.

myötä, samoin rentoutta ja naurua ja elämäniloa.



Elämä ei lopu syöpädiagnoosiin!

Hoitoihin tarvitaan aimo annos positiivista mieltä,

jaksamista ja odottamista varmuuden saamiseen.

Osaan vain kuvitella tuntemuksesi. Minä rukoilen puolestasi, toivon sinulle kaikkea hyvää, voimia mahdollisiin hoitoihin jos syöpäepäily vahvistetaan, ja tietenkin siinä tapauksessa parantumista.



En tiedä lohduttaako tämä, mutta omalla mummullani todettiin munasarjasyöpäyli 12 vuotta sitten. Ja hän elää yhä, vaikka syöpä uusiutuikin. Enää mummuani ei hoideta, mutta syöpä ei ole vuoden aikana levinnyt. Ja mummuni on elänyt täyspainoista elämää, lukuunottamatta tietysti leikkausta ja hoitojaksoja, joita on ollut pari.



Tietyissä syövissä paranemisennuste on lähellä 90%. Joten aina on toivoa. Toivottavasti tilanteesi selkiytyy pian, epävarmuus on varmasti pahinta! Muista puhua läheisillesi, aina kun siltä tuntuu. Tai jos läheisiä ei ole tai he eivät ole juuri nyt saavutettavissa, ammattiauttajan kanssa.

Meillä meni molemmilla tunteet laidasta laitaan ja minä varsinkin itkin. Kun välillä tuntuu että ei jakseta tätä perhe-elämää yhdessäkään, niin entäs yksin. Sitten nostettiin kissa pöydälle ja puhuttiin asiat halki. Mitä missäkin tapauksessa tehdään ja myös kuoleman mahdollisuus puhuttiin. Sen jälkeen helpotti ja diagoosin varmistuttua kävi ilmi, että koko prosessi on helpompi kuin kuvittelimmekaan. Nyt hoidot ovat loppusuoralla ja vaikka vaikeata on välillä ollut, niin tämä on kyllä hitsannut meitä yhteen.



Myös minulla on lähipiirissä vaikeita syöpätapauksia, joita ei ole pystytty hoitamaan, joten meillä oli asiasta jonkinlainen " trauma" . Tuntui, että hoitakaa vaan, lopulta kuolee kumminkin...



Tsemppiä! Kuolema ei ole ensimmäinen asia tässä jutussa. Matkan varrella on paljon muutakin jaksettavaa, joten älä kasaa asioita sisääsi ja voimia.

tämä että musta tuntuu kuin lukisin jonkun toisen viestiä? siis että tämä ei kosketa mua millään tavalla? ehkä itkeminen ja asian läpikäyminen auttais, mutta en oikein jaksa sitä tehdä nyt.



pelkään että murrun täysin mikäli epäilykset vahvistetaan.



tiedän että on vielä toivoa, mutta aina se pieni " jos" voittaa sen järjen ja toivon äänen .. :(



anteeks.. kuulostan varmasti ihan sekopäältä :(



ap

Minua harmittaa se leima, joka syöpä-sanalla on. MIelestäni koko sanasta pitäisi luopua, ja puhuttaisiin mieluummin muista taudeista. Aikaisemmin syöpäsairauksissa ennusteet olivat huonoja, mutta niin olivat muissakin sairauksissa. Lääketiede on kehittynyt huimasti, ja jos 70-luvulla leukemia tarkoitti aika varmaa kuolemaa, se ei todellakaan sitä tarkoita enää.



En väitä, etteikö syöpä ole vakava sairaus, totta kai se on. Mielestäni sana vain tuo ihmisille väärät mielleyhtymät, kun tiedämme että suuri osa syöpäpotilaista selviää.

papa aina luokkaa 3 jne

loppujen lopuksi poistivat kohdun koska syöpä riski kasvoi.

voi olla että sinullakin vain rajuja muutoksia,ja siksi kohdunsuu näytti pahalta.

jos kovin sinulla ollut esim. papassa muutoksia, kannattaa miettiä kohdun poistoa.

tutullani oli myös ajoittain rajuja vuotoja, joiden takia joutui sairaalaan.

paljon haleja,tiedän itsekin syöpä pelon koska mulla on ollut muutoksia kohdunkaulalla ja ovat epäilleet syöpää.

viimeksi papa lk ykkönen eli nyt pitäis taas käydä otattamas papa koska viimeksi vuosi sitten otettu.4tärkeää muistaa pysyä seurannoissa!!

Voimia paljon,et ole yksin tai ainoa.

kohdunpoiston mahdollisuuskin on mielessäni käynyt. onneksi on jo lapsia tehtynä, niin se ei tunnu niin kamalan pahalle. vaikka pahalta tuntuukin..



millaista sädehoito mahtaa olla? pitääkö minun olla kotoa poissa yön yli? jaksanko hoitaa lapseni?? osaako kukaan kertoa? mitä on odotettavissa..??



ap

että siinä ainakin ekalla kerralla joutuu jäämään tarkkailuun yhdeksi yöksi sairaalaan. Ja sitä hoitoa tehdään jaksoissa, tyyliin 1pv sairaalassa suoraan suoneen ja sitten 2vko lääkitys, sitten 2 vko ei mitään, sitten taas sairaalaan 1 pv jne. Tietty nää ajat/tavat vaihtelee syövästä ja sen asteesta riippuen, mutta periaate lienee sama.



Ystävälläni syöpä paksusuolessa, kasvain poistettiin leikkauksella (oli muutaman pv:n sairaalassa ja muutaman viikon sairaslomalla) ja pari kuukautta leikkauksen jälkeen aloitettiin nuo sytostaattihoidot. Ne tulevat kestämään kaiken kaikkiaan puoli vuotta.



Sädehoidosta en osaa sanoa. Voimia tulevaan, ja jos se mitään lohduttaa, niin koeta keskittyä asioihin yksi kerrallaan ja välttää liikaa tulevan murehtimista (helpommin varmasti sanottu kuin tehty). Kyllä sinä pärjäät. Alkushokki on ymmärrettävää - toivottavasti voit puhua asiasta jonkun kanssa, luulen että se jonkun ajan kuluttua helpottaa. Ja sitten vain päättäväisesti taisteluun!



Älä anna minkään syöpä-perhanan nujertaa sinua! Pää pystyyn vaan ja potkit sellaisia persiille!!! :) Voimia sinulle, ap, ja kirkasta tulevaisuutta!

ja on täysin ymmärrettävää, että sinua pelottaa. Anna tilaa pelolle, ja puhu siitä avoimesti, mutta älä unohda toivoa. Tässä vaiheessa kuitenkin vasta epäillään, ja vaikka epäily osoittautuisi aiheelliseksi, ei toivo vielä ole mennyttä.



Sillä vaikka syöpä on vakava sairaus, on sen hoito kehittynyt hurjasti. Riippuen syöpätyypistä jopa yli puolet toipuvat. Hoidot ovat tietenkin rankkoja, ja niiden läpikäymiseen tarvitset tukea. Onko sinulla ketään läheistä ystävää tai ihmistä, jonka kanssa voisit puhua? Muista, että myös vähän etäämmällä olevat ihmiset voivat tukea, ja usein etäisempi ihminen saattaakin osoittautua sellaiseksi ' todelliseksi' ystäväksi. Jos sinulla ei ole sellaisia läheisiä, joihin voisit tukeutua, hakeudu vertaistukiryhmiin, psykologille, pyydä apua kodinhoitoon kunnalta pahimpina aikoina. Asoilla on tapana järjestyä, vaikka joskus tuntuisi, että valoa ei enää edes ole.



Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Saatko heidän hoitamiseen apua helposti (sain sen käsityksen viestistäsi, että olet ehkä yh?) Juuri nyt elät erittäin stressaavaa aikaa, kun mikään ei ole varmaa. Koita keskityttä tämän hetken hyviin puoliin, työntää epäilykset syrjemmälle. Mutta muista, että kaikki tunteet ovat täysin normaaleja, ja omalla tavallaan auttavat sinua eteenpäin.



Ja ap, tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Kovin paljon en voi sinua varmaankaan auttaa tästä ruudun takaa, mutta jos voisin, sen tekisin.



Voimia ja halauksia sinulle