Mies 29v miettii; viime aikojen oivalluksia

Ihan tässä viime päivinä ajatteluni on muuttunut tai ehkä paremmin sanottuna olen tiedostanut muutoksen omassa itsessäni, mitä tulee suhtautumiseen ja haaveisiin vastakkaisen sukupuolen suhteen. Mietin jollakin tavalla vähemmän sitä, mitä annettavaa minulla on ja haaveilen enemmän niiden asioiden saamisesta elämääni, joista en aiemmin niin uskaltanut haaveilla, vaan ajattelin itseäni vain niiden asioiden antajana; jonkinlainen turvallisuus, lämpö, rauhoittava läsnäolo yms.

Olen ajatellut, että ehkä minun ei kuulukaan olla sellaisten asioiden tuottaja, vaan vastaanottaja ja minun vahvuuteni ovat jossakin muualla ja minun ei tarvitse sopeutua tai esittää sellaista roolia, joka kuuluu jollekin muulle. Ehkä minusta ei vain tule sellaista vaikutelmaa, vaan minun tehtäväni on olla ohjattavana ja samalla antaa mukavia asioita ja lisäarvoja omalla tavallani ja jopa tuottaa toiselle hyvää oloa olemalla sillä tavalla haavoittuvainen. Mitään suurempaa käytännön merkitystähän tällä ei tietenkään ole, koska ei ole mitään sellaista sosiaalista elämää, jossa tällä olisi mitään merkitystä. En tiedä miten voisin löytää sellaisen ihmisen, joka haluaisi huolehtia minusta, mutta nyt minusta tuntuu luonnollisemmalta kertoa niistä tunteista, vaikka se on paradoksaalista ja huono idea siinä mielessä, että sen voisi odottaa huonontavan suosiota ennestään, mutta oman emotionaalisen kehityksen kannalta se tuntuisi oikealta.

Jotenkin seksikin tuntuisi ehkä luonnollisemmalta tuossa ominaisuudessa, kuin siinä tavanomaisessa huohotuksessa, jossa miehen pitäisi olla se tyhmänonnellinen suorittaja hassu virne naamalla, kun on viimein saanut saamisseksiä eli seksiä, jossa mies ihailee ja naisen itsetunto nousee. Ehkä sellaisessa ominaisuudessa voisin jotenkin vapautua siitä tunteesta. Toki siinä olisi joitakin samoja elementtejä, kuten että nainen olisi edelleen tavalla tai toisella se seksin ja kosketuksen portinvartija ja naisen kiihottuminen miehen vartalosta tai edes seksistä nauttiminen ei olisi itsestäänselvyys, mutta asetelma olisi lämpimämpi ja siinä ei olisi samanlaista valtapelin tuntua ja samanlaista riettautta ja tuhmuutta kuin perusseksissä, vaan se olisi ikään kuin osa huolenpitoa. Riettaudella ja tuhmuudella tarkoitan siis sitä naisellista ajatusmallia, jossa nainen antautuu miehen vietäväksi ja koskettelee miehen ällöä vartaloa ja tekee palveluksia miehelle, joista ei saa ikinä puhua suoraan ja joita ei saa ikinä pyytää suoraan...eli jos minä en olisi se päällepainava huohottaja, niin ehkä nainenkaan ei voisi olla se helpottava enkeli, joka suvaitsee hyväillä miehen rumuutta. Tuo rajaveto on kyllä vähän vaikea tehdä, koska valta-asetelma on joka tapauksessa samankaltainen ja nainen ei edelleenkään ole kiinnostunut miehen vartalosta ilman tunteita ja on vaikea sanoa, onko naisen ikinä mahdollista hahmottaa seksiä sillä tavalla, että se olisi jotenkin luonnollinen ja tuhmuudeton (ilman tätä 'ihana päivänsäde ja petolinnun persemenninkäinen kohtaavat' asetelmaa) tapahtuma, jossa se olisi muun huolenpidon jatke.