Oletko käynyt kauneusleikkauksessa?
Mikä operaatio? Misssä kävit? Mitä maksoi? Oletko tyytyväinen? Haluatko lisää leikkauksia?
Itse kävin viime vuonna allien rasvaimussa Tallinnassa. Oli aika "mielenkiintoinen" kokemus mutta lopputulos aivan huikea. Onneksi kävin, psykologinen (positiivinen) vaikutus on ihan omaa luokkaansa. Kokonaisuus maksoi pyöreästi 2000€. Ei ainakaan heti ole mielessä muita leikkauksia. Mahdollisesti myöhemmin jos joskus saan lapsen niin mahanahan kiristys saattaisi tulla kyseen jos ei palaudu tarpeeksi.
Kommentit (3)
Ei tulisi mieleenkään. Minulle on terveys tärkeämpää kuin ulkonäkö.
Ihmettelen sua, eikö kuntosalilla olisi päässyt parempaan lopputulokseen.
On surullista kun nykyään nuoret tytöt haluaa ja käy leikkauksissa, varsinkin kun lopputulos on usein korni eikä kaunis.
Laidutin noin parikymppisenä 25kg. Jostain syystä käsiin jäi kuitenkin iso määrä rasvaa (olivat about saman kokoiset kuin ennen laihdutusta), mikä ei lähtenyt mihinkään treenistä huolimatta. Nyt 30 kieppeillä päätin, että käyn hoitamassa "pois päiväjärjestyksestä" tuon viimeisen asian, mikä minua on kropassani koko aikuisiän harmittanut. Tässä iässä kun iho vielä palautuu. Ja lopputulos on oikeasti todella hyvä. En kadu hetkeäkään. Käsiään ei kuitenkaan saa erityisesti kesällä piiloon.
Joskaan en enää ikinä menisi ainakaan Tallinnaan mihinkään operaatioon. Jäi sen verran huono kuva tuosta reissusta.
Kävin Tallinnassa Fertilas-sairaalassa. Lääkärin näin ensimmäistä kertaa n. 20min ennen operaatiota. Lääkäri piirteli tussilla kuvioita käsivarsiini ja sanoi, että kyllähän tästä jotain voi pois saada, mutta ihan valtavan suurta muutosta ei kannata odottaa. Tämän jälkeen odottelin hetken huoneessa ja sitten minut tultiin hakemaan leikkaussaliin.
Minulle laitettiin päälle paperimyssy, paperitossut ja sellainen paperinen leikkauskaapu. Alushousut sai jättää päälle. Venäjää puhuva hoitaja haki minut ja kävelin itse leikkuusaliin ja asetuin pöydälle. Kädet muistaakseni jotenkin sidottiin kiinni alustaan sillai levälleen. Sitten vaan kanyyliä käteen kiinni (sattui muuten aivan saatanasti, varsinkin kun ei ekaan kohtaan onnistunut ollenkaan). Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, tehdäänkö operaatio paikallispuudutuksessa vai anestesiassa. Noh, hetki meni ja sitten oli taju kankaalla. Anestesia siis.. Mutta tästä ei minulle siis sanottu sanallakaan ennen sitä.
Heräsin heräämöstä ja oli aivan pirun kylmä. Hoitaja toi minulle vesipullon pillillä ja pian minut kärrättiin takaisin huoneeseen. Jonkin ajan kuluttua lääkäri tuli huoneeseen ja kertoi, että molemmista käsivarsista otettiin yhteensä 0,5l rasvaa pois.
Minulle tuotiin aika pian huoneeseen viemisen jälkeen ruoka. Huoneessa oloni aikana huomasin yhdessä vaiheessa että änky tuntuu märältä. Siteet olivatkin vuotaneet aika reippaasti ja kutsuin hoitajan vaihtamaan ne. Tämän jouduin tekemään kaksi kertaa. Katsein telkkaria huoneessa varmaan noin 6 tuntia leikkauksen jälkeen ja sitten minua tultiinkin jo hakemaan pois. Taksilla takaisin satamaan ja illaksi kotiin.
Seuraavana päivänä etsin passini laukusta ja suureksi ihmeeksi kaivoinkin sieltä kaksi passia! Minulle oli annettu jonkin toisen samalla reissulla olleen suomalaistytön passi myös mukaan. No, eikun etsimään fonectasta, josko löytyisi puhelinnumeroa passin omistajalle. Ei tietenkään.. Soitin sitten sinne Fertilaksen sairaalaan ja selitin hoitajalle suomeksi mistä on kyse. Hoitaja vastaili minulle takaisin viroksi ja en puhelun jälkeen todellakaan ollut varma, menikö viestini ns. perille. Myöhemmin iltapäivällä tämä tyttö soitti minulle, eli asia oli selvinnyt siellä päässä. Onneksi tyttö asui sellaisessa paikassa, että kotimatka menee oman kotikaupunkini vierestä. Kävivät illalla noutamassa passin kotoani poikaystävänsä kanssa.
Sellainen oli ap:n tarina.