Tabuaihe. En haluasi toimia ollenkaan olkapäänä kumppanilleni

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:06"] Suoraan sanoen inhottaa nähdä häntä heikkouden hetkellä, jossa hän on jos tarvitsee kuuntelijaa tai olkapäätä. Ugh tulipa sanottua. [/quote]Ehkä sinun olisi parempi olla sinkku? Haluat vain saada, muttet antaa. [/quote] Eihän tuo nyt tarkoita, että ap olisi kokonaisuudessaan itsekäs paska! Esim. minä teen todella paljon mieheni hyväksi, mutta olkapäänä olo ei suju luonnostaan. Kuuntelen kyllä mutta joudun salaamaan kärsimättömyyteni.

[/quote]

Sinä ja ap ette myöskään käytä miehiänne olkapäinänne tai olisi ok, jos miestä ei kiinnostaisi?

[/quote]

Aivan eri asia. Se on miehen rooli olla tuki ja turva, ja naisen hieman naisellisesti epävarma! Et sinäkään ihastu epävarmaan itkumieheen, vaan määrätietoiseen joka ei anna minkään seisoo tiellään.

[/quote]

Ai, tämä stereotypia. Minusta tämän "iso mies ei itse" myytin voisi murtaa. Ei kai kukaan nyt jatkuvasta pillittämisestä pidä, mutta eivät ne miehetkään mitään ikivahvoja ja tunneimmuuneja ole. Tunnistan kyllä, että harvoin miehet itkevät ehkäpä juuri tämän typerän normin takia, ja ehkä minusta itkevä mies siksikin on koskettavaa: kun lähtökohtaisesti se tuntuu miehelle haastavaa olevan, joten minä koen velvollisuudekseni tukea ja lohduttaa... niin kuin ketä tahansa muutakin, jolla suruja on.

[/quote]

Kaverit, eikö sun ukollasi ole kavereita ensisijaisesti tuohon? Ethän sinäkään kerro salaisuuksiasi ensisijaisesi miehellesi vaan parhaille ystävillesi.

[/quote]

Mun mies ainakin tietää musta paljon enemmän, kuin yksikään kaveri. Ystäville en voi kertoa kaikkea, mutta miehelle voin!

-Ohis

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:06"]

Suoraan sanoen inhottaa nähdä häntä heikkouden hetkellä, jossa hän on jos tarvitsee kuuntelijaa tai olkapäätä. Ugh tulipa sanottua.

[/quote]

Miksi se inhottaa? Eikö mies saa näyttää heikkouttaan vai mikä mättää? 

En pysty samastumaan: mies avautuu melkoisen harvoin, joten mielelläni olen korvana. Tai ylipäätään kiinnostunut, mitä hänen päässään liikkuu, ne ikävätkin jutut. 
Mites Marilyn sanoikaan? "Jos ei kestä pahimmillaan, ei ansaitse parhaimmillaan"? Kukaan ei pysty aina olemaan vahva, iloinen, tyyni ja rohkea. Minusta parisuhteelle on aika huono lähtökohta olla ottamatta vastaan kuin suppea viipale koko paketista.

[/quote]

Minäkin olisin mielelläni enemmän olkapäänä, mutta mies on itkenyt nähteni tasan 2 kertaa koko 10 vuoden aikana. 2 kertaa! Silloin kun meinattiin erota ja kun siskonsa kuoli. Tiedän, että suree toisinaan, mutta on sellainen hiljainen kytijä. Kukin tavallaan tietenkin, mutta minua ei yhtään haittais jos mies joskus tarvitsisi tukeani. Antaisin kaikkeni. 

Hoh, jokainen on nykyään "tabuaiheita". Se että tuosta ongelmastasi ei puhuta, tarkoittaa että on harvinaista.

Sama täällä. Tuo on vain minulle hyvin vaikeaa, kiusallista ja ikävää. En tuomitse kumppania siitä, että hän on heikko, sillä me olemme kaikki välillä heikkoja. Mutta tuollainen olkapäänä oleminen, lohduttaminen, tuntuu minusta vastenmieliseltä. En ole siinä hyvä, en pidä siitä, enkä osaa teeskennellä sitä. Muuten tunneilmaisuni on rikasta ja värikästä. :)

Kun pyysin naistani ottamaan minut syliin, sanoi hän: "onko se nyt kovin miehekästä"