Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus lapsettomuuden jälkeen ei ole auvoista
20.02.2015 |
En halua masentaa ketään, mutta se ei välttämättä ole onnellista ja ihanaa kun vuosien yrityksen jälkeen plussaa. Keskenmenon pelko voi olla aika voimakas ja sitä laskee viikkoja että lapsi selviää kohdun ulkopuolella. Ja sitten kun on niin paljon viikkoja tajuaa että eihän tässä kukaan voi vieläkään sitä lasta luvata. Sivussa valmistautuu myös siihen että jos synnytys meneekin huonosti, tai ne sydänäänet ja liikkeet joku päivä lakkaavatkin. Välillä teki mieli vaan eristäytyä koska vauvojen ja pienten lasten kanssa oleminen oli vaikeaa sekä muiden kyselyt. Jonkun verran helpotti kun sai sanottua hyville ystäville että puhutaanko jostain muusta kun tästä raskaudesta. Kyllä lapsettomuuden haavat vaikuttaa pitkälle epätodellisuuden tunteena ja pelkona, tiedän että alapeukkuja sataa mutta tämä on usein karu totuus raskaudesta lapsettomuuden jälkeen.
Kommentit (20)
Mutta toisaalta lohdutuksena voin sanoa että myöhemmin sitä ymmärtää miten paljon on stressannut turhaan. Jos tulee toinen onnistunut raskaus, niin osaa jo ottaa paljon rennommin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat pelot ne on raskaudessa, vaikkei sitä olisikaan edeltänyt lapsettomuus.
Olen näin ajatellutkin. Itsellä kolme raskautta takana. Vaikka raskautumisessa ei ole ollut ongelmia, tekstisi voisi muilta osin olla kirjoittamani. Menettämisen pelko on ollut niin suuri, etten ole kyennyt nauttimaan raskauksista. Voin vain kuvitella kuinka paljon voimakkaampia tuntemukset olisivat olleet, jos takana olisi ollut lapsettomuutta.
Voi hyvänen aika. Ensin maristaan, kun ollaan lapsettomia eikä lasta kuulu, sitten maristaan, kun ollaan raskaana. Ja mitäs seuraavaksi? Anna kun arvaan; vauva-arki on raskasta ja kamalaa.
Onnea vaan valitsemallasi tiellä.
Ja neuvo: mietipä, että on niitä ongelmia muillakin. Ihan yhtä isoja, kuin sinulla, joillakin jopa isompiakin.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:59"]Samat pelot ne on raskaudessa, vaikkei sitä olisikaan edeltänyt lapsettomuus.
[/quote]
Jep, ja sitten kun lapsi syntyy ne pelot nousevat aivan uusiin sfääreihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:57"]Kiinnostava aloitus, tästä aiheesta vähemmän puhutaan. Itse lapsettomuudesta kärsivänä olen ajatellut, että kestän mitä vaan jos joskus tulen raskaaksi, mutta voin kuvitella että olisin ihan yhtä kauhuissani kuin ap.
[/quote]
Tottakai sen kestää kun tietää että palkintona voi olla oikeasti se oma lapsi, mutta rankkuus menettämisen pelosta voi yllättää. Minun esikoisen odotus ivf-hoidon jälkeen sisälsi myös paljon "säikäytyksiä" kuten runsasta verenvuotoa, kerran sydänääniä ei saatu kuuluviin pitkästä etsinnästä huolimatta ja liikkumattomuus tuntemukset loppuraskaudessa. Ap.
No jaa, minä olen tullut helposti raskaaksi, ensimmäisestä kierrosta kolme kertaa.Saanut yhden epädramaattisen alkuraskauden keskenmenon ja yhden terveen vauvan ja silti kävin ja käyn noita samoja tunteita läpi. Nyt rv 25 menossa. Ei raskaus helposta alusta huolimatta ole yhdentekevä ja itsestäänselvä läpihuutojuttu, ainakaan minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:59"]Samat pelot ne on raskaudessa, vaikkei sitä olisikaan edeltänyt lapsettomuus.
[/quote]
Jep, ja sitten kun lapsi syntyy ne pelot nousevat aivan uusiin sfääreihin..
[/quote]
No minulla ei mennyt noin, lapsen kanssa olen osannut ottaa rennommin ja olen aina aajatellut jotenkin että lapset ovat sitkeää tekoa . Pelkään ainoastaan raskausaikana kun en luota omaan kroppaani. Ap.
Lisäisin vielä ap:n kertomukseen sen kun lapsi lopulta syntyy. Synnytyksessä en hetkeäkään uskonut, että elävän lapsen saan syliini. Sitten kun vauva oli syntynyt elävänä ja terveenä pelkäsin joka hetki, että hän kuolee. Mietin sairaalassa ollessa, että kyllähän noiden hoitajien täytyy osata elvyttää. Kotona nukkuminen oli vaikeaa kun ei uskaltanut silmiään kiinni laitta kun pelkäsi, että sillä aikaa vauva kuolee. Paikat oli ihan jumissa kun en uskaltanut nukkua muuten kuin kasvoni vauvaan päin. En siis nukkunut toisella kyljellä tai selälläni ollenkaan. Oikeasto oli kauheaa aikaa. Ja kyllä, voin kertoa, että toisen lapsen odotus, synnytys ja ensimmäiset kuukaudet olivat paljon, paljon helpommat! Mielenkiintoinen aihe tosiaan! En muista törmänneeni tähän missään aiemmin.
T. Viisi vuotta ensimmäistä yrittänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu, ap. Mutta niinkuin täällä myös joku sanoi, se menettämisen pelko ei haihdu lapsen synnyttyä, vaan on varmaan aina jollain tasolla läsnä.
Ymmärrän hyvin ap:tä, tosin itsellä ei taustalla lapsettomuutta. Olen nyt toivotusti ja tokasta kierrosta raskaana 35-vuotiaana. Viikkoja 10 ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin, mutta en oikein uskalla nauttia, vaan varaudun jotenkin koko ajan siihen, että kesken menee tai ekassa ultrassa huomataan, että sikiö ei ole elinkelpoinen. En yhtään tiedä, mistä tämä johtuu. Olen jotenkin koko elämäni ajatellut, että en minä ainakaan voi saada lapsia/terveitä lapsia. Kukaan ei koskaan ole minulle niin sanonut tai mitään muutakaan traumasyytä ei ole ajatella itsestäni noin. Olen yhtä aikaa riemuissani ja peloissani.
Mukava kuulla, että on muitakin kaltaisiani "hysteerikkoja". Tai ei se tietenkään ole mukavaa, että on kuluttavia pelkoja, mutta ainakaan emme ota lapsiamme itsestäänselvyyksinä. Kyllä kaikki hyvin menee tai vaikkei menisikään, siitäkin selvitään! Tsemppiä meille kaikille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sillä ole väliä onko ennen raskautta edeltänyt lapsettomuutta vai ei. Menettämisen pelko on suuri jos lapsi on todella toivottu ja jos itse sattuu olemaan stressaava luonne. Minä tulin suhteellisen pian raskaaksi eli neljän kuukauden jälkeen, ja raskaana oli paljon pelkoja lapsen puolesta. Ja tosiaan pelot jatkuvat kun lapsi syntyy ja kasvaa.
Mulla on 3 lasta ja 4 keskenmenoa ja raskausaikaiset pelot ovat helvetillisiä, ei ne pelkästään lapsettomien etuoikeuksia ole. Ei kun on joutunut synnyttämään 16-viikkoisen vauvan. Ja kyllä huolia on riittänyt ja riittää näiden lastenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin raskaaksi heti kun yritys alkoi. Ongelma olikin siinä, että tiesin että hän on minun ainokaiseni ketä odotan. Sairastan kroonista, kivuliasta sairautta jonka lääkitys jouduttiin jättämään yrityksen ja odotuksen ajaksi. Olin sairaalassa ison osan raskaudestani ja loppuajan vaan vuodelevossa kotona.
Menettämisen pelko on valtava. Itkin ja paruin hormoonihuuruissani päivästä toiseen, vaikka minun olisi pitänyt osata iloita raskaudestani. Tämä vaikeutti suhdettani vauvaan, koska en uskaltanut kiintyä häneen. Kokoajan olin valmistautunut siihen, että jäänkin kokonaan lapsettomaksi jos raskaus ei suju hyvin.
Lopulta lapseni syntyi rv 35 ja rakastan häntä yli kaiken. Nyt sitten pelkään että hänelle sattuu jotain, sillä toista ei kehoni enää kestäisi saada. Toki sitä miettii myös miten kaikki nämä pelot vaikuttaa äitiyteeni.
Ei tälläistä pelkoa voi kokea vaikka kolmen lapsen äiti. Koko elämä on kiinni siinä yhdessä ainokaisessa.
Mulla oli ennen onnistunutta raskautta 3 keskenmenoa. Tuun helposti raskaaksi. Mutta kyllä tää onnistunut raskaus oli pelottava. Olin ihan varma että kohtukuolema tulee tai ainakin synnytyksessä kuolee. Päätinkin, että yksi lapsi riittää. En kestäisi enää keskenmenoja tai raskautta muutenkaan. Siis henkisesti, fyysisesti meni tosi hyvin.
Ihminen jolla ei ole ollut keskenmenoha ei voi ymmärtää miltä se tuntuu. Itsellä ensimmäinen raskaus sujui hyvin ei mitään ongelmia. Sitten pitkän ajan yrittämisen jälkeen 2 keskenmenoa 2 vuoden aikana ja nyt olen raskaana ensimmäinen kolmannes takana ja plussasta itkin kun olin onnellinen mutta sitte alko ahdistaa ja pelottaa. Ehkä vikalla kolmanneksella helpottaa kun.selviämismahdollisuudet kasvaa. Tuntuu etten kestäisi enää kolmatta keskenmenoa. Ja ensimmäisen kohdalla en voinu kuvitellakkaan tällaista, ja kuinka aina ahdisti toisten vauva uutiset.
Alue: Aihe vapaa
Kiinnostava aloitus, tästä aiheesta vähemmän puhutaan. Itse lapsettomuudesta kärsivänä olen ajatellut, että kestän mitä vaan jos joskus tulen raskaaksi, mutta voin kuvitella että olisin ihan yhtä kauhuissani kuin ap.