Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme miehelle iski? Katumus, Psykoosi vai mikä?
26.11.2021 |
Mies halusi erota, pakkasi kamansa ja lähti. Ei selityksiä, ei mitään. Jäin 3,5vuotiaan kanssa yksin.
Kuukausi erosta otti yhteyttä ja kertoi sumuisen päänsä selvinneen ja kysyi uutta mahdollisuutta. En suostunut, sovimme että olemme kuitenkin väleissä (jo pelkästään koska lapsi)
Nyt tilanne se, että olemme olleet miehen kanssa vaihtelevasti tekemisissä noin kerran kuussa, mies selkeästi hyvin vihainen minulle kaikesta. Välillä asia purkautuu huutamalla ja hän kaivelee kaikkea vanhaa. Toisinaan taas sanoo unohtaneensa kaiken ja jatkaneensa eteenpäin, vaikka näin ei selvästi ole.
Mies on sanonut että katuu lähtöään ja hän ei tunnu tietävän haluaako olla kanssani tekemisissä vai ei. Välillä ottaa itse yhteyttä ja puhuu että haluaa olla ja välillä taas ei halua.
Ollaan myös käyty läpi se, mitä olen tehnyt että mies käyttäytyy näin ja hän sanoo että en mitään, että hänen vihaisuus ei ole minun syytä. Ja että ero ylipäänsä ei ollut, häntä vain ärsytti koko elämä silloin.
Olen miettinyt että mistä tässä on kyse? Yritän ymmärtää miestä enkä haluaisi laittaa välejä kylmiksi (eli että pelkästään lapsen asiat) mutta järki ei vaan riitä ymmärtämään tätä käytöstä.
Onko vihainen itselleen kun lähti ja purkaa sitä muhun? Eikö uusi elämä mennytkään kuten kuvitteli? Vai mitä? Vai onkohan oikeasti kyse vain kamppailusta hänen oman pään sisällä (osaksi haluaisi "katkaista" välit ja osaksi taas pitää välit hyvinä)?
Kokemuksia? Mielipiteitä? Veikkauksia?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
Asia vaivaa, tuntuu pahalta ja haluaisin ymmärtää ja sitä kautta toimia miten järkevää tässä tilanteessa. Katson asiaa pidemmälle enkä kiukuttele hallitsemattomasti kuten mies
Älä yritä liika ymmärtää. Se ei ole ymmärrettävissäsi.
Joskun vaan ihminen ajautuu ojan piippuun. Ei vaan jaksa.
Se kuorma mitä kantaa menee vaan yli äyräiden.
Vanhemmmaski tulo on miehellekin kriisi, vaikk se onkin positiivinen asia, niin se kuormittaa.
Lapsuuden perheen osuus ja lapsuuden kokemukset siinä aika lailla painaa. Ja mitä tässä elämän matkan varrella on tapahtunut. Niitä on haasteellista sanoittaa.
Olisi hyvä, että hän saisi apua. Pääsisi työstämään asioita. Lääkärin kautta ja keskustelemaan.
Sinullekin tekisi hyvää keskustelu ulkopuolisen kanssa.
Sanoisin, että hienoa, että miehesi on reagoinut. Hänellä ei tuossa tilanteessa ehkä ollut muuta mahdollisuutta. Outi tilaa. Välittää sinusta ja lapsesta ja haluaisi olla parempi isä ja puoliso. Vaatii itseltään ehkä enemmän kuin mitä kokee pystyvänsä antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mielenterveysongelmahan tuolla on pakko olla takana, ei kukaan normaali ihminen käyttäydy noin. Itsekkin laittaisin nyt alkuun ainakin välit poikki ja asiat koskisi vain lasta, sitten jossain vaiheessa kun mies on saanut elämänsä takaisin raiteilleen niin voi miettiä taas välien korjausta.
Mies ei vaan suostu mennä terapiaan, ei suostu lääkitä itseään, ei edes unilääkkeitä. Kertoo, että on hullun väsynyt ja ahdistunut kokoajan...
Nyt erosta on 8kk ja silti meno tällaista, en tiedä kauan pitäisi odottaa ja antaa ajan kulua..
menkääpäs keskustelemaan parisuhdeterapeutin kanssa. typerää yrittää hakea somessa vertaistukea.
Sitä mieltä että miksi isä ei tapaa lastansa kuin n. kerran kuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä?
Asia vaivaa, tuntuu pahalta ja haluaisin ymmärtää ja sitä kautta toimia miten järkevää tässä tilanteessa. Katson asiaa pidemmälle enkä kiukuttele hallitsemattomasti kuten mies
Älä yritä liika ymmärtää. Se ei ole ymmärrettävissäsi.
Joskun vaan ihminen ajautuu ojan piippuun. Ei vaan jaksa.Se kuorma mitä kantaa menee vaan yli äyräiden.
Vanhemmmaski tulo on miehellekin kriisi, vaikk se onkin positiivinen asia, niin se kuormittaa.Lapsuuden perheen osuus ja lapsuuden kokemukset siinä aika lailla painaa. Ja mitä tässä elämän matkan varrella on tapahtunut. Niitä on haasteellista sanoittaa.
Olisi hyvä, että hän saisi apua. Pääsisi työstämään asioita. Lääkärin kautta ja keskustelemaan.
Sinullekin tekisi hyvää keskustelu ulkopuolisen kanssa.
Sanoisin, että hienoa, että miehesi on reagoinut. Hänellä ei tuossa tilanteessa ehkä ollut muuta mahdollisuutta. Outi tilaa. Välittää sinusta ja lapsesta ja haluaisi olla parempi isä ja puoliso. Vaatii itseltään ehkä enemmän kuin mitä kokee pystyvänsä antamaan.
Kiitos vastauksestasi. Se antoi ajattelemisen aihetta.
Mies sanoi kuukausi sitten, että kokee jollain tasolla edelleen rakastavansa minua.
Miten isän ja lapsen väliset tapaamiset?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten isän ja lapsen väliset tapaamiset?!
Todella harvassa..
Mies ei kuulemma jaksa, peruu tapaamisia kun väsyttää.
Ja ei, ei ole naisensa kanssa koska jos soitan niin puhelu voi kestää pitkään ja on yksin kotonaan.
Kovasti mietin, voiko käytös vaan johtua uudesta naisesta? Eikä saa sanottua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain tasolla yhä rakastaa. Juu varmaan kun olet hänen lapsensa äiti. Mutta mitä sillä on väliä koska jätti sinut ja nyt vaikeuttaa elämääsi epävakaalla käytöksellä. Mieti enemmän itseäsi ja lastasi. Teidän pärjäämistä ja tunteita. Et ole vastuussa miehen tunteista tai katumuksesta tai niiden puutteesta. Asialliset välit sinun puoleltasi riittää ja sitä voit myös mieheltä vaatia lapsen takia. Ei tarvitse olla enää ystävä tai paskasanko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isän ja lapsen väliset tapaamiset?!
Todella harvassa..
Mies ei kuulemma jaksa, peruu tapaamisia kun väsyttää.
Ja ei, ei ole naisensa kanssa koska jos soitan niin puhelu voi kestää pitkään ja on yksin kotonaan.
Tämä vahvistaa vaan sitä, että kannattaa ottaa sitä etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isän ja lapsen väliset tapaamiset?!
Todella harvassa..
Mies ei kuulemma jaksa, peruu tapaamisia kun väsyttää.
Ja ei, ei ole naisensa kanssa koska jos soitan niin puhelu voi kestää pitkään ja on yksin kotonaan.
Mitä lapsi tuollaisella isällä tekee?
Ei ole sinun asiasi alkaa ex-miehen terapeutiksi tai kuuntelukaveriksi. Siinä väsyt vain itse. Hän luulee edelleen, että vaikka on häipynyt, niin voi jatkaa sinun käyttämistä omien tunneongelmiensa likasankona. Älä suostu siihen, vaan toimi kuten täällä on ohjeistettu: puhelu katki jos huuto alkaa. Ilkeää kohtelua ei tarvitse sietää edes viesteillä.
Ei teidän tarvitse olla kavereita, jotta voitte säilyttää asiallisen keskusteluyhteyden lapsen asioista. Itsellä on hyvin samantyyppinen ero on takana (lapsen isä häipyi yhtäkkiä, ja käyttäytyi häivyttyään juuri samalla tavalla: oli ilkeä, kiukutteli ja projisoi minuun kaikkea pahaa kuin pieni lapsi vanhemmalleen. Venyin maailman tappiin asti ja kuuntelin ymmärtäväisenä, koska luulin että minun täytyi muka lapsen takia ymmärtää kriisissä olevaa miestä, jotta välimme eivät menisi kokonaan. Se oli virhe, joka teki erosta vielä raskaampaa kuin se jo oli.
Kannattaa nyt keskittyä vain lapseen ja pitää yhteydenpito miehen kanssa lapsen asioihin keskittyväksi. Hänen ongelmansa eivät enää ole sinun.
Kun itse tajusin tämän, pääsin viimein irti lapsen lailla kiukuttelevasta eksästä. Hän löysi uuden naisen jolle kiukutella. Meidän välinen yhteydenpito on nykyisin ystävällistä ja asiallista, mutta se keskittyy vain ja ainoastaan lapsen asioihin. Me emme ole kavereita, eikä meidän tarvitse olla. Toki toivomme varmasti kumpikin toisillemme hyvää.
Kannattaa sinunkin, ap, hyväksyä se että joskus asiat menevät niin solmuun, ettei edes kaverisuhdetta kannata lähteä oman mielenterveyden uhalla väkisin ylläpitämään. Nyt olette ehkä siinä vaiheessa, että tuntuu mahdottomalta päästää toisesta kokonaan ilti, ja yritätte rokottaa mahdotonta ajatusta "kaveruudesta", joka ei ole hyväksi etenkään sinulle. Menkää kumpikin eteenpäin. Terapiaa suosittelen molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että sitä aikuista miestäkö nyt vaan pitää ymmärtää, tukea ja auttaa? Kun on niin vaikeaa jättää vaimo ja pieni lapsi? Kun ei jaksa eikä kykene perhe-elämään mutta uutta naista/naisia jaksaa kyllä panna. Entäs jos nainen ja äiti-ihminen tekisi näin niin olisi kaikkien mielestä hirviö!
Sun exällä ei käy flaksi sen takia raivoaa ja kiukuttelee. Ensin näytti hyvältä, uusi nainen. Meni mönkään ja nyt tarjokkaita ei ole, tai ei riittävän hyviä kun vertaa sinuun. Risoo kun et päästä takaisin koska sillä tavalla mies saisi virheensä korjattua (ja olisi perhe?).
En usko että sinä voit nyt häntä auttaa tuossa tilanteessa. Anna ajan kulua ja keskity itseesi ja lapseen. Voitte korjata välinne ja lähentyä ystäviksi sitten joskus tulevaisuudessa, jos miehesi käytös normalisoituu. Nyt riittää, että pystytte sopimaan keskenänne lapseen liittyvistä asioista. - Syyksi exäsi kiukuttelulle ja epävakaisuudelle veikkaan jonkinlaista masennusta tai esim. ikäkriisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sun exällä ei käy flaksi sen takia raivoaa ja kiukuttelee. Ensin näytti hyvältä, uusi nainen. Meni mönkään ja nyt tarjokkaita ei ole, tai ei riittävän hyviä kun vertaa sinuun. Risoo kun et päästä takaisin koska sillä tavalla mies saisi virheensä korjattua (ja olisi perhe?).
Ei mies ole tuon yhden kerran jälkeen yrittänyt takaisin joten ei tämä oikein sovi. Ymmärtäisin jos olisi aktiivisesti yrittänyt palata kotiin mutta kun ei ole.
Kannattaisi miettiä asiaa siltä kannalta, että miksi maailmassa haluaa mitään kaverisuhdetta tuollaiseen. Ei tuo ole kaveri, hän on lapsesi isä, ja huono sellainen. En kuuntelisi sanaakaan muuta kun ne lapsen asiat, joita on ihan liian harvoin lapsen kannalta.
Tyypillinen keskenkasvuinen, on lähtenyt jonkun hameen perään, tehnyt vaimosta äidin ja nyt raivoaa, kun ne naisjutut ei toimikaan toivotusti.
Alue: Aihe vapaa
Lapset asiat menevät omalla painollaan vaikka et pystyisikään koko maailmaa pelastamaan. Ota etäisyyttä mieheen ja yhteydenpito minimiin. Aika korjaa.