Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsen saaminen automaattinen ja helppo avain onneen?
25.11.2021 |
Mietin tälläisiä aika paljon näinä synkkinä iltoina kun istun yksin asunnossani ja elämä tuntuu tyhjältä. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsista tai niiden tekemisestä ja kasvattamisesta, mutta alan miettimään että onko se nyt vaan se ainoa tapa voittaa tyhjyyden tunne ja saada elämästä mielekästä? Aina näkee mammoja hehkuttamassa sitä onnea ja rakkautta mitä vain äidit voi kokea.
Kommentit (19)
Valtava onni se on.
Terkuin mies joka makselee vielä muutaman vuoden elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tuo onnea, mutta ei välttämättä lisää onnellisuutta.
Ei ole. Joillekin se voi olla päinvastaista odotuksista huolimatta.
On hyvinkin avain onneen, mutta ei automaattinen eikä ainakaan mulla helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo avain onneen 😁😅😂. Joo, on se.
Helppous ja onni ei sovi yhteen. Usein onnellisuus tulee siitä, että saavuttaa jotain. Silloin voi olla ylpeä itsestään ja iloita saavutuksestaan. Eikä saavutuksen tarvitse olla edes iso. Esimerkiksi itse valmistettu hyvä ruoka tai siivottu koti käyvät nekin saavutuksesta, joka !isää onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa joka on sitä mieltä, että on äärettömän itsekästä tehdä lapsi oman onnen vuoksi, tähän pahaan maailmaan kärsimään? Ihminen joutuu elämän aikana kärsimään niin suunnattoman paljon, maailma on kova ja paha paikka. Minusta lapsia tekevät ikään kuin siirtävät sen oman tuskansa jälkikasvulle kannettavaksi. Voiko itsekkäämpää olla?
Joillekin on, joillekin ei. Minulle on aivan selvästi. Monella tilanne voi olla kuitenkin todella vaikea, esim. taloudellisten ongelmien, mielenterveysongelmien tai tuen puutteen takia. Elämähän ei mitenkään helpotu lasten myötä, joten kaikki ongelmat jatkavat olemistaan ja lastenhoito tulee siihen päälle. Lapsi voi olla myös pahasti sairas ja vaatia omaishoitajaksi ryhtymistä tms. Näissäkin tapauksissa lapsi on silti onnen lähde ja rakkauden kohde. Elämä voi vaan olla todella raskasta ja surullista muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa joka on sitä mieltä, että on äärettömän itsekästä tehdä lapsi oman onnen vuoksi, tähän pahaan maailmaan kärsimään? Ihminen joutuu elämän aikana kärsimään niin suunnattoman paljon, maailma on kova ja paha paikka. Minusta lapsia tekevät ikään kuin siirtävät sen oman tuskansa jälkikasvulle kannettavaksi. Voiko itsekkäämpää olla?
En osaa sanoa, oletko ainoa, mutta minun mielestäni ihmiselämä on ihana lahja. Jos pitäisin elämää kärsimyksenä, en tietenkään haluaisi lasta.
Ja täsmennyksenä, puhun ”ihmiselämästä”, koska esimerkiksi tuotantoeläinten elämä on nähdäkseni kärsimystä, ja siksi vältän esimerkiksi lihan syöntiä.
Kyllä lapseni ovat onneni. Elämän tarkoitus. Tuo tarkoituksen tunne lisää varmasti onnea jokaiseen päivääni. Lisäksi rakastan heitä ja he minua. Sekin lisää onnellisuutta. Onnea on se, kun näkee lasten kasvavan, kehittyvän ja oppivan uutta. Onnea on sekin, kun selviämme yhdessä haasteista. Tässä jotain pintaraapaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saaminen siirtää elämäsi keskipisteen itsestäsi lapseen. Vapaudut nykyisistä huolistasi koska ne eivät tunnu enää merkityksellisiltä. Tämä uuden merkityksen ja sisällön saaminen elämään on monella tavalla onnellinen kokemus.
Lapsen saaminen muuttaa naisen aivoja ja persoonallisuutta. On aivan mahdotonta itse arvioida etukäteen minkälainen äiti olisi, koska kokemusta äitiydestä ei ole eikä sitä osaa kuvitella. Isille tapahtuu käsittääkseni myös jotain vastaavaa.
Mielestäni lapsi kannattaa yrittää saada ja kannattaa luottaa siihen että itse kasvaa vanhemmuuden myötä.
En pitänyt lapsista enkä ollut kinnostunut lasten hankkimisesta.
Ällistyin kuitenkin myöhemmin siitä miten paljon nautin äitiydestä ja miten jaksoin herätä öisin ja miten luontevasti raskaus, synnytys ja imetys sujui. Saatuani oman lapsen aloin nähdä muutkin lapset kiinnostavina ja hellyttävinä olentoina.
En kuitenkaan suosittele lasta jos
- et usko voivasi olla juomatta raskauden ajan.
- olet muuten päihderiippuvainen
- olet henkisesti sairas tai syöt psyykelääkkeitä
- kärsit vakavasta persoonallisuushäiriöstä ( harava tajuaa sitä kyllä itse)
- et pysty lopettamaan tupakointia raskauden ajaksi
- jos kumppanisi kärsii jostain näistä edellä mainituista.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa joka on sitä mieltä, että on äärettömän itsekästä tehdä lapsi oman onnen vuoksi, tähän pahaan maailmaan kärsimään? Ihminen joutuu elämän aikana kärsimään niin suunnattoman paljon, maailma on kova ja paha paikka. Minusta lapsia tekevät ikään kuin siirtävät sen oman tuskansa jälkikasvulle kannettavaksi. Voiko itsekkäämpää olla?
Yritätkö sanoa ettei ihmisen pitäisi enää lisääntyä ?
Mikä sitten voisi olla parempi syy ?
Siksihän ihminen lisääntyy että se on luonnollinen tarve ja tuo sen vuoksi onnellisuuden tunnetta ?.
On ennustettu että maailaman väkiluku kääntyy laskuun muutenkin. Jos siitä on huolissaan voi tyytyä vain yhteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, tämä ei ollutkaan huumoriketju. Otsikko johti harhaan.
Näin jälkeenpäin vertaisin sitä lähinnä 20 vuoden trippiin. Saat kaikkea valtavasti enemmän: sekä iloa, onnea ja ylpeyttä että surua, huolta ja huonoa omaatuntoa. Kun tehtävä on suoritettu, työ loppuu, tunteet jäävät.
Jos et ole koskaan edes halunnut lasta etkä tunne nytkään sellaisen puuttuvan elämästäsi niin se ei ainakaan ole ratkaisu ylsinäisyyteen ja tyhjyyden tunteeseen.
Hanki kissanpentu tai koira
Helppoa lapsen saaminen tai kasvattaminen ei ole, vaan vaatii paljon työtä, että lapsesta kasvaa kunnollinen ja välttämättä ei siltikään ei tule, jos on vaikka mielenterveyden ongelmia, kuten nyt uutisissa olevalla perheellä, jonka vanhemmat lapsi tappoi. Ei kannata hankkia lapsia, jos suvussa on paljon mielenterveyden ongelmia tai nepsyjä.
Itselläni on kaksi lasta jotka olen kasvattanut totaalisesti yksin.
Valtavan paljon onnea ja iloa on tuoneet, mutta kyllä myös huolta ja varsinkin pieniä ollessaan pelkoja.
Yksin ja nuorena kun yksin taklasi kaiken, oli epävarma tekeekö oikein, onko jokin oire tai kuume vakava jne.
Kaiken kaikkiaan meillä on ollut onnellinen ja hyvin läheinen pieni perhe, ja on edelleen vaikka lapset jo isoja. Rakkautta on ja huolenpitoa kaikin puolin. Kun lapset oli pieniä ja alle teini-iän meillä oli paljon hauskaa yhdessä. Teineiksi kasvettuaan ovat olleet hienoja ja huomioon ottavia nuoria, sosiaalisia ja ihmisten kanssa pärjääviä. Eivät ole tuottaneet huolta siltä osin. Koulut on hoidettu ja mitään laittomuuksia ei ole harrastettu.
Tyttö on hyvin eteenpäinpyrkivä ja määrätietoinen, tiedän että tulee elämässä pärjäämään. Poika taas rauhallisempi mutta järkevä, ei lähde mukaan mihin tahansa.
En tiedä minkälaista elämä olisi ollut ilman heitä. Hyvin todennäköisesti olisin hankkinut rescuekoiria ja kissoja, perustanut sijaiskodin pelastetuille eläimille. Sekin olisi ollut onnellista ja mielekästä elämää kaikkine haasteineen ja ongelmineen. Nyt meillä on kissa joka haettiin turvakodista.
Olen sen tyypin ihminen joka pitää haasteista, en jaksa tasaista tylsää junnausta. Mitä se onni sitten kenellekin on. Minulle se on tämä.
Alue: Aihe vapaa
Mulle oli. Mutta käsittääkseni lapsen saaminen voi jo ihan toimituksena olla hyvin vaikeaa tai mahdotonta.