Haluan avautua! (kiitos jos luette)

No jotain sinä kuitenki teit, eli päätit kirjoittaa edes tänne. Haluat ehkä jotain muutakin kun jäädä tohon tilaan ja tilanteeseen. Älä oo niin hyökkäävä sitä terapiaa kohtaan. Kyllä sä oot ihan tarpeeksi,

Vaikutat mukavalta tytöltä. Älä enää laihduta. Olet ihan sopivan kokoinen. Nyt sinun kannattaisi keskittyä opiskeluun ja miettiä mitä haluat tehdä isona. Terapia ei ollenkaan huono idea, voisit siellä käsitellä mieltäsi askarruttavia asioita.

Kaikkea hyvää sinulle!

Tulevaisuuteni on aika selkeä, haluan olla bändissä. Olen tälläkin hetkellä. Mutta terapiaan en pysty menemään, koska ahdistun jos pitäisi puhua jonkun kanssa. En edes osaa selittää tunnetta joka siinä tilanteessa tulee, mutta se on ahdistava.
-ap

Tsemppiä! Älä peilaa omaa arvoasi liikaa toisten kautta, koska varsinkin nuoret osaavat olla ilkeitä toisilleen. Jos alat arvostamaan itseäsi enemmän, olosi parantuu. Myös muut alkavat automaattisesti kohtelemaan sinua paremmin, kun arvostat itseäsi terveellä tavalla.

Ei siellä terapiassa tarvitse mitään suorittaa. Siellä voit olla vaan omana itsenäsi, ja empaattinen ihminen sua kuuntelee ja juttelee sulle. Voisit todella hyötyä terapiasta ja vapautua menneistä elämään tätä ainutkertaista elämääsi!

Ongelmana ei enää ole muut ihmiset, koska musta on tullut ns."kylmä" enkä enää välitä mistään kommenteista. Mutta se samalla ajaa mut kauemmaks kavereista, koska en pysty luottamaan kunnolla keneenkään.
-ap

Kokeile edes sitä terapiaa. Siellä voit avautua turvalliselle aikuiselle ilman haukkuja ja arvostelua.

Herkillä on aina vähän rankempaa, mutta kyllä sä selviät. Kirjoita tunteesi musiikiksi jos se on sinulle luonteva tapa purkaa tunteitasi. Jos puhuminen on hankalaa, niin voit aloittaa terapian näyttämällä tekstejäsi terapeutille. Älä riko itseäsi enempää syömishäiriöllä, hae apua. Kiität itseäsi vanhempana, kun nyt teet asialle jotain, usko pois.

No en nyt kyllä itseäni kovin herkäksi rupeisi sanomaan, koska kaikki kaverini itkee joka asiasta ja valittaa, mä en itke enkä valita. Mä en enää edes välitä.
-ap

Tärkeintä olisi, että ymmärtäisit sinun olevan täydellisen ok itsenäsi. Muut osoittavat oman pelkuruutensa ja pienuutensa noilla sanoillaan ja tekisivät sen kenelle tahansa, kuka olisi tilallasi. Se, että siinä olet juuri sinä, on pelkkää sattumaa eikä johdu sinusta ihmisenä yhtään mitenkään. Eikä millään teoillasi ole vaikutusta tuohon. Vika on heissä, ei sinussa.

Terapiaan sinun olisi hyvä mennä. He tietävät kyllä, että ahdistut puhumisesta. Kuten 95% sinne menijöistä. Alkuun voit rauhassa tunnustella ja jutella niitä näitä. Kun alat tuntemaan juttukaverisi ja alat rentoutumaan, voit alkaa puhua. Siellä huoneessa, sinun paikkasi vieressä on nenäliinarasia. Tiedätkö miksi? Siksi, kun lähes jokainen itkee siellä ahdistustaan.

Tsemppiä tulevaan! Toivottavasti pääsemme pian nauttimaan bändisi tekemästä taiteesta :)

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:29"]

Tulevaisuuteni on aika selkeä, haluan olla bändissä. Olen tälläkin hetkellä. Mutta terapiaan en pysty menemään, koska ahdistun jos pitäisi puhua jonkun kanssa. En edes osaa selittää tunnetta joka siinä tilanteessa tulee, mutta se on ahdistava. -ap

[/quote]

Tarkoitatko, että ahdistaa puhua sun omista asioista, vaan ylipäätään terapeutin kanssa? Hän kyllä ohjaa keskustelua, joten sun ei tarvi kantaa huolta siitä, löytyykö puhuttavaa. 

Mulla muuten samanlainen kohtalo kuin sulla paitsi että sain tietää oikeasta äidistäni vasta 10-vuotiaana. 

Hei ap. Rakas lapsi, sehän sinä vielä olet. Olet saanut kokea todella ikäviä asioita ja täysin typerryttävää käytöstä sekä läheistesi että kohtaamiesi ihmisten toimesta. Nyt on varmasti vaikeaa päästä kosketuksiin omien tunteiden kanssa kun olet vasta kasvamassa aikuiseksi. 

Silti terapiasta voisi olla apua, sillä laihduttamisesi yhdistettynä kokemiisi vääryyksiin kuulostaa siltä että kasassa on katastrofin ainekset. Tuolla toiminnallasi vahingoitat eniten itseäsi ja sisintäsi, jonka olisi kuulunut olla suojassa läheistesi toimesta jo ollessasi pieni. 

Voit varmasti selättää menneisyytesi ja pärjätä elämässä, sekä ennen kaikkea oppia hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Terapia auttaa jäsentämään asioita ja myös kannattelee sinua myöhemmin elämässäsi (jos ja kun ikäviä asioita joskus saattaa kohdalle osua). On rikkaus jos voi kääntää vastoinkäymiset voitoksi ja kuinka tämä onnistuu jos pitää kaiken sisällään. 

Olet varmasti herkkä ja ihana tyttö, älä koveta itseäsi. Ja hae apua rohkeasti. Se ei tee sinusta heikkoa vaan selviytyjän. Tsemppiä elämääsi ja kaikkea hyvää! 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:43"]

No en nyt kyllä itseäni kovin herkäksi rupeisi sanomaan, koska kaikki kaverini itkee joka asiasta ja valittaa, mä en itke enkä valita. Mä en enää edes välitä. -ap

[/quote]

Se, mitä susta näkyy nyt sieltä kuoren takaa ei kerro herkkyydestäsi mitään. Se, ettet uskalla antaa itsestäsi mitään ulospäin näyttäytyy tietysti juuri noin miten sanot, et itke etkä valita. Mitä enemmän vuosien mittaan tätä mukatunteetonta lastia kasautuu sisällesi, sitä enemmän se tulee haittaamaan elämääsi. Kunnes jonain päivänä on ihan pakko käsitellä asiat.

Siksi kannattaa tehdä se mahdollisimman varhain. Käsiteltävää sulla tuntuu olevan yllin kyllin. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:43"]

No en nyt kyllä itseäni kovin herkäksi rupeisi sanomaan, koska kaikki kaverini itkee joka asiasta ja valittaa, mä en itke enkä valita. Mä en enää edes välitä. -ap

[/quote]

Olet sä herkkä. Sua on satutettu, suhun on sattunut ja siksi olet tehnyt itsellesi suojaksi "kovan ulkokuoren". Moni tekee näin suojellakseen itseään. Älyttömän analyyttisesti pohdit tilannettasi. Olet fiksu tyttö ja varmasti hyötyisit terapiasta, jos annat sille mahdollisuuden. Mutta sitä ennen voisit myös lukea jotain kirjoja aiheesta. Miettiä ja pohtia itseksesi ja löytää samankaltaisuuksia toisten tarinoista. Oletko katsonut Suurinta pudottajaa telkkarista? Heillä on siellä addiktiona syöminen. Jokaisella on joku syy, mitä varten hakeaa lohtua ruoasta. Joillekin se on narkkariäiti tai hakkaava isä. Joillekin kiusattuna oleminen. Ennen kuin he voivat laihtua ja alkaa huolehtia itsestään, heidän pitää löytää se syy ja käsitellä se. Sinulla on se nyt päinvastoin. Laihdutat ja saat siitä mielihyvää, sillä sinulla on paha olla. Sun täytyy käsitellä ne pahaa oloa aiheuttavat syyt. Vain siten voit päästä syömishäiriöistä eroon. Onnea matkaan!

Olin täysin varma, että oot mun pikkusisko, mutta et taida sittenkään olla. Minulla oli samanlainen lapsuus. En osaa sanoa mtn järkevää, muttet ole yksin.

t. 17v

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:29"]

Tulevaisuuteni on aika selkeä, haluan olla bändissä. Olen tälläkin hetkellä. Mutta terapiaan en pysty menemään, koska ahdistun jos pitäisi puhua jonkun kanssa. En edes osaa selittää tunnetta joka siinä tilanteessa tulee, mutta se on ahdistava. -ap

[/quote]

Tunteesi on ymmärrettävä, mutta itsesi takia sinun tulisi yrittää päästä siitä yli. Ylitsepääseminen onnistuu vain siten, että menet kokeilemaan. 

JOs hyvin käy, saat terapeutin, jonka kanssa kemiat toimii. Silloin huomaatkin, että puhuminen on sekä helppoa, että vapauttavaa.

Jos kemiat eivät toimi, pidä puolesi ja ehdota terapeutin vaihtoa. Suurimman hyödyn saat silloin, kun koet terapiassa käymisen hyväksi asiaksi.

Ymmärrän myös nuo bändihommat, musiikki on tärkeää. Oletko soittaja vai solisti vai mahdollisesti kumpaakin? Mikä on musagenrenne? Omaa vaiko coveria?

Musiikki elinkeinona ei ole se paras mahdollinen valinta. Jo tällä hetkellä on valtava ylitarjonta niin bändeistä kuin laulajistakin. Useimmat keikkailevat bändit eivät elätä itseään sillä hommalla, vaan bändin jäsenet joutuvat tekemään muita töitä elääkseen. Levyttämään pääsevät vain harvat ja siihenkin tulee nykyään olla jotain suhteita.

Elämänikäisenä harrastuksena ja rentoutumiskeinona soittaminen ja musan tekeminen on mitä parhainta. Sitä paitsi, ne jotka soittavat harrastaakseen, saavat ihan itse päättää, mitä ja minkälaista ja miten soittavat. Levyttämistä yrittäville levy-yhtiöt sanelevat näitä asioita.

Näistä syistä sinun kannattaisi tsempata koulussa. Ammatin hankkiminen ei mene hukkaan, vaikka unelmasi toteutuisikin jonakin päivänä. Siihen saakka sinulla ainakin on työ, jonka avulla voit elää itsenäisesti. 

Luulen muuten, että olet kuitenkin herkkä, vaikka vätät toista. Herkillä on toisinaan taipumus piiloutua kovan kuoren alle säästääkseen itseään erilaisilta asioilta. Tsemppiä.

Tekisi mieli kaukohalata sua. Kerron omakokemuksesta, itselläkin oli vähän erikoiset lähtökohdat. Musiikki oli ainoa turvallinen nautinto, todella. Musiikin voimaa ei ehkä kaikki voi samalla tavalla ymmärtää? Se tarve on jatkunut vuosikymmenien ajan. Mustakin tuli nuorena kylmä, kova ja lähes tunteeton. Ymmärsin onneksi moraalin, niinkuin säkin. Se on paras lähtökohta. Jos mut olis ohjattu terapiaan, en olisi suostunut. Johtui siitä, mitä olin kokenut perheessäni, mua ei uskottu. Siinä meni se luottamus ihmisiin. Jos olisin elänyt niissä vaikutteissa, joita kotona annettiin, en todennäköisesti olisi enää hengissä. Mua auttoi, että juttelin tuntemattomien luotettavien vanhempien ihmisten kanssa, randomeita olivat. Valehtelin aina nimeni ja kotikaupunkini. Tuntemattomille avautuminen oli helppoa siinäkin mielessä, että tiesin varmasti, etteivät soita äidilleni ja kertoisivat että olin kertonut kotioloistani. Näkemykset asioista ja heidän omat terveet kokemukset vahvistivat omaa itsetuntoani. Lisäksi luin ja selvitin paljon perhejutuista, mikä on oikein ja mikä ei, kirjallisuudessa ei tuolloin ollut kyllä ihan järkeä. Myöhemmin sain paljon tietoa netistä, sitä sullekin suosittelen. Sun täytyy myös ymmärtää mummisi ja enosi asenteet sillain, että he eivät kohdelleet sua niinkuin pitäisi. Eivät ehkä osanneet. Näitä tölmäisyjä tulee matkan varrella, ja ne pitää vaan ymmärtää ohittaa, jos niissä ei ole järkeä. Niinkuin noissa ei ollutkaan. Ihmiset eivät ole mitään enkeleitä, enkelimpiä tahtoisimme olla jos olsii enemmän älyä ja taitoa sosiaalisissa tilanteissa. Painoindeksien tarkkailun voit lopettaa, as you know. Itsetunto on se voima, millä mennään. Ja sit se jonkinsortin elämänviisaus. :) Oma elämänviisaukseni on, että käyttäydy itse fiksummin, kuin se toinen moukka. Ja toinen, että anna elämässä palaa, kunhan se ei vahingoita muita. 

Sinä joka valitit kuinka vaikeaa muusikkona on: TIEDÄN SEN. Anteeks vaan, mutta just tuonlaista epäilyä kuulen 24/7. Tiedän että musta tulee muusikko. Onko se nyt niin vaikea uskoa että unelmat toteutuu jos sen eteen tekee töitä?! Ja olen solistina rock- bändissä ja omia biisejä tehdään. Seuraava keikka ensikuussa.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 19:12"]

Sinä joka valitit kuinka vaikeaa muusikkona on: TIEDÄN SEN. Anteeks vaan, mutta just tuonlaista epäilyä kuulen 24/7. Tiedän että musta tulee muusikko. Onko se nyt niin vaikea uskoa että unelmat toteutuu jos sen eteen tekee töitä?! Ja olen solistina rock- bändissä ja omia biisejä tehdään. Seuraava keikka ensikuussa.

[/quote]

En missään nimessä halua estää tai kieltää sinua toteuttamasta unelmaasi, päinvastoin. Pidä siitä kiinni kynsin ja hampain. 

Ole kuitenkin realisti. Tunnen monia muusikoita, arvostettujakin ja useammankin levyn tehneitä. Suurin osa heistä kamppailee toimeentulonsa kanssa. Ne, jotka ovat opiskelleet musiikkia tarpeeksi pitkälle, saavat lisätuloja opetustyöstä. Se ei ole ollut heidän unelmansa, mutta nyt mahdollistaa edelleen musan tekemisen - ja keikkailemisen. 

Keikkaileminen onkin sitä parasta, vai mitä.

Olen realisti, mutta tiedän myös sen, että jos tekee kaikkensa unelmansa eteen, sen saavuttaa. Ei mulla ole muuta ammattia jota edes harkitsisin. Tiedän että muusikoille ei tule rahaa sormia napauttamalla, mutta en aio luovuttaa ja mennä toimistoon töihin vaan sen takia, koska se on helpompaa. Samalla menis kaikki sanotukset ja työ hukkaan. Sanotan muuten enkuks, joten se on mun vahva aine koulussa.

-ap

Tarkotuksenani ei nimittäin ole homehtua suomessa, vaan muuttaa ulkomaille, jossa on isompi rock scene, kun suomessa. Hanoi Rocks:kin lähti pois suomesta ja pärjäsivät. Robin laulaa suomeksi paskaa, ja jäi suomeen. Sama cheekin ja muun turhan musiikin kohdalla. (Sorry but that's the fact)

-ap