Muutto toiselle paikkakunnalle 400km päähän, anyone else?

Katsotaan mitä tulee...
Toivottavasti tätä eksyy lukemaan kauas muuttoa harkitsevat tai jo sen tehneet perheelliset vanhemmat.
Kaipaisin tukiverkostoa, tsemppausta, faktoja.

Olen viimeiset 10 vuotta asunut paikkakunnalla, jonne muutin mieheni perässä. Alku ja sopeutuminen itselleni ei ollut helppoa. Lapset on täällä syntyneet ja tähän paikkaan tottuneet, täällä kasvaneet. Vanhin lapsi käy jo ala-astetta ja hänellä on omat kaverit. Itsellänikin on jo täällä ihan hyvä olla. Jos ei lasketa sitä, että omat sukulaiset, oma perheeni asuvat kaukana eikä nähdä kovin usein.

Lasten ollessa pienempiä, tukiverkoston merkitys olisi ollut minulle valtava. Vaan sitä ei ollut. Nyt meillä olisi mahdollisuus töiden perässä muuttaa 400km päähän ja se on lähempänä kotikuntaani, lähempänä tukiverkostoja, mutta kaupunki, jonne muutamme on täysin tuntematon. Meillä ei ole täällä nykyisessä paikassa mitään hätää, kaikki on ihan hyvin. On saatu ystäviä ja lapsella on hyvä koulu jne., mutta tässä olisi mahdollisuus muuttoon, jota olen toivonut vuosia! Vaan nyt, kun sen tilaisuus tulee, olen aivan paniikissa.
Jätän kaiken tutun ja turvallisen, olenko ääliö? Lapsi joutuu jättämään tutun ja turvallisen kouluympäristön, muuttamaan suuremmalle paikkakunnalle suurempaan kouluun. Entäs jos emme sopeudukaan ja kaikki menee pieleen? Mistä tiedän mistä kaupunginosasta haemme kämppää? En halua, että lapsi joutuu vaihtamaan uuden kaupungin sisällä koulua monta kertaa. Kertarysäys on muutenkin niin iso.

Muutos on todella iso, kun ei ole kyse vain itsestään, vaan siitä, että koko perheen elämä muuttuu. Hyperventiloin ajatuksesta. Muutto toiselle paikkakunnalle ei ole mikään pikkujuttu. Kauheasti tekemistä!
Siltikin, jos emme käytä tätä tilaisuutta, mietin tulenko katumaan... Voihan naisen aivot!!