Rehellisiä mielipiteitä nimistä Anilla ja Luminia?

Ei mun makuun.

Voi oksennus.

Todella väkisinväännetyn kuuloisia. Ihan kuin yskänlääkemerkki ja älypuhelin

Rehellisiä kun ollaan: "voi lapsiraukat". Etenkin viimeisestä tulee lähinnä lamppu mieleen.

Kuulostaa lässytykseltä. Väkisin keksityltä. Nololta. Wt:ltä.

Väkisinväännettyjä, tekotaiteellisia ja mukapersoonallisia. Mieti vielä jooko :D

Mihin unohtui Itella?

Kas kun ei Anelimenolehiledia ja Maadinomelineonengia.

Nokia Lumia. Lapsesi on älypuhelin.

Anilla on kiva, tykkään :) Luminiasta tulee, kiitos Nokian, liikaa puhelinmielleyhtymiä. Ajalla ennen puhelin-Lumiaa olisi saattanut miellyttääkin.

Nämä kuulostaa joillekin pimeässä hohtavien kemikaalien kauppanimille (esim Luminol™) :D

Anilla on ihan kiva. Luminia kuulostaa väännetyltä... Pelkkä Lumi on paaaaljon parempi.

Kamalia.

Anilla > Vanilla, Anis, jotenkin maustemainen mielleyhtymä. Yläkoulussa joku vääntää sen toisen a:n ja i:n paikan toisin päin. Lopputulos Analli ja siitä pääsee jo johonkin muuhun...

Luminia, Lumia-puhelimien tekeminen on jo lopetettu, sitä mielleyhtymää tuskin enää kymmenen vuoden päästä kaikilla tulee.

Kannattaa vielä jatkaa hakemista,

Kannattaa miettiä monen yön yli, itse vähän varauksella suhtaudun...

Tuntuu että nykyään saa kastaa lapsensa vaikka kukkaruukuksi.. Ihan pimeetä

Ei jatkoon. Tietysti jotenkin söpöisiä, mutta vääntämällä väänneetyjä. Ei lapsen nimen tarvitse olla totaalisen uniikki. Siitä lapsesta tulee joka tapauksessa totaalisen uniikki, kantaa normaalimmankin nimen. Ihmenimi ei anna automaattisesti itsetuntoa, saattaa olla vähän mauton, anteeks nyt vaan. Mun eka mielleyhtymä on pissis, koulutuksen puute, hyvä yritys mutta huono itsetunto vanhemmalla, anteeks... Siis en tarkoita että olet eikä se ole paha, vaikka olisitkin, mutta mun rehellinen eka mielleyhtymä... 

Lumilla ja Anilia

Luminia kuulostaa väkisin väännetyltä, ei soinnu kauniisti. Anilla- nilla- nillittäjä ei tuokaan oikein säväytä. Vähän liikaa yrittämisen henkeä. Ei kannata ottaa itseisarvoksi sitä, että nimi pitää keksiä, jos ei kerran oikein lähde:)

Tollaiset itse väännetyt, ulkomaisuutta jäljittelevät nimet leimaa lasta. Se on vähän kuin olis feikki laukku jossa lukis Veuittoin. Sitä kelaa, että no voi ei nyt.

Siis noissa on kaunista sointia kyllä, kauniita äänteitä. Sikäli tajuan ideaasi. Voisi olla paljon huonompiakin.

 Mutta mitä jos katsoisit esim Kustaa Vilkunan vanhasta kunnon nimikirjasta. Kirjastosta löytyy. Käy läpi kaikki suomalaisen ja ruotsalaisen kalenterin nimet ja kertoo, mitä ne tarkoittaa, mistä ne on tullut, mistä muotoutuneet. Siis toi kirja esittelee ne kaikki. Yleensä on hauskaa, kun nimellä on joku spessu tarina takana eikä pelköstään, että no mun äiti keksi. Siinä kirjassa on harvinaisiakin nimiä ja hauskaa tietoa? Tiesitkö esim että Sonja ja Sonia on Sofian hellittelymuotoja Venäjällä, kirjassa oli, itse en tosiaan tiennyt.

Voit myös guuglailla vaikka espanjalaisia tai englantilaisia nimiä, jos kerran haluat pitkän, naisellisen ja vähän harvinaisemman nimen. Nekin voi kuulostaa hassuilta suomalaiseen Lahtiseen tai Mäkisen verrattuna (itsellä juuri sellainen tilanne), mutta kai lapsesta on kiva olla vaikkapa urhean kuningattaren tai suuren hyäntekijäsankaruttaren mukaan nimetty kuin vain äänteillä leikittely, jota joutuu vielä tapaamaan joka paikassa. En tiedä sitten. Monet haluaa antaa lapselle tiettyä "voimaa" tai erikoispiirrettä sillä, että nimi merkitsee jotain, kuten vaikkapa Sofia merkitsee viisautta. Ehkä vähän makuasia tietty.