Kiukutteleva taapero kaupassa

Juurikin noin, tee lapsi osalliseksi kauppareissulla kertomalla mitä haetaan ja otetaan seuraavaksi kärryyn niin aika kuluu nopeasti ja kiukutteluun ei jää aikaa.

No me vaan käydään sun kanssa eri kaupoissa. :D

Mutta, vaikka olen täysin realistinen sen suhteen, millainen lapseni on, olen hyvin herkkä sille että lastani arvostellaan. Kun tulen hakemaan lasta tarhasta, usein monella lailla väsyneenä, ärsyynnyn valtavasti siitä, että hoitajalla on tapana heti kättelyssä kertoa, kuinka eivät sinäkään päivänä saaneet lasta pukemaan tai syömään tai nukkumaan tai...Siinä sitä katsoo hoitajaa kärsivällisyyden äärirajoilla ja miettii, että lapsi on kolme eikä suostu pukemaan ilman avustamista, ai kun kamalaa, soita vittu poliisit.

Ja autossa mulla on purkkaa ja xylitol- pastilleja jotka lapset saa palkinnoksi kun on turvaistuimen vyöt kiinni.

Mulla on varmaan vaan käynyt säkä. Lapsi ei ole ikinä kiukutellut kaupassa tai huutoparkunut että tahtoo jotain. Ehkä se on edessä, ikää 6v. Lapsi harvemmin tahtoo yhtään mitään, karkkia on kotona ja välillä jos on vähissä niin mennään katsomaan uusia. Samojen lelujen suhteen, usein käydään katselemassa, onko mitään mielenkiintoista ja harvemmin löytyy mitään ostettavaa.

Koskaan ei ole tarvinnut raahata kaupasta ulos tai edes sanoa tiukasti ei nyt. Joskus ei halua istua kärryissä ja silloin kävellään käsikädessä.

Taapero ei kiukutellut koskaan, mutta uhmakas 5v vasta onkin kivaa seuraa kaupassa! Kuuluu kauas, jos satut samaan kauppaan meidän kanssamme. Enkä edes yritä hiljentää lasta lahjomalla, kiukuttelijalle ei osteta mitään, mitä keksii haluta. Suoraan kassan kautta ulos, jos jollakin kerralla ei kiukuttelua lopeta, sama vaikka jää ruoat ostamatta.

Meillä se kiukuttelemattomuus johtuu eniten lasten luonteesta. Tai siis esikoisen luonteesta, joka ei ole järjestänyt kohtauksia kuin tutuissa paikoissa. Hän ei ole muutenkaan räiskyvä tyyppi, ja jos hän loukkaantuu/suuttuu vaikka kaupassa kun ei saa haluamaansa, hän itkee kyllä mutta ei huuda. 

Kuopus taas sitten kyllä saa ääntä ilmoille, ja on todella minä itse-lapsi ja näyttää jos joku on vialla. Mutta jostain syystä kauppareissut on menneet ihan hyvin? Ihmettelen tätä itsekin. 

Mutta ei hätää ap, en katso pahalla jos jonkun muun lapsi kiukuttelee kaupassa. Omani tekevät samaa kotona kuitenkin harva se päivä, joten ei se mikään ihmetyksen aihe ole. Ihan tavallista. Toiset tahtoo enemmän ihan missä vain ja suurella volyymilla. Se sitten ratkaisee minusta eniten, miten vanhempi asiaan suhtautuu. Jämäkästi ja periksiantamattomasti - tätä suosittelen. Kantaa hedelmää sitten joskus. 

Joo se on jännä miten kanssaihmiset ilmeisesti ajattelee, että tässä mä kidutan ja kiusaan lastani KOSKA EN OSTA JOKA KERTA KARKKIA KUN LAPS HALUAA...:D
Meilläkin on mies joutunut kesken kauppareissun viemään esikoisen autoon kun ei kielloista huolimatta lopettanut juoksua/ muuta temppuilua ja minä jäin suorittamaan ostokset loppuun.
Ne oli ne 2 varoitusta lapselle lapsen tasolta ja sitten rankkua--> autoon odottamaan tai mikä rangaistus olikaan sovittu autossa etukäteen :D

Alusta asti päättäväisyyttä kehiin. Kassalla lapseni ennen joka kerta itki suklaapatukoiden perään. Kylmästi sanoin vain että ei ole karkkipäivä. Nykyään vain katselee niitä kaihoisasti.

Unohtui mainita "ei pipo, ei hanskat", "potkii kenkä pois", "eeiiii autoooon" ja sitten koittaa jotenkin nätisti survoa se sinne takaistuimeen, kun se huutaa selkä kaarella ja potkii takapenkkiä. Vieressä autoaan rauhassa pakkaavat tuijottavat, en tiedä myötätuntoisinako vai katselevat, että miten huonosti käyttäytyvä penikka. ap

Käytiin pari vuotta siellä riehumassa ja järjestämässä säännöllisesti show, niin nyt käyttäytyy mainiosti enimmäkseen. Yleensä ihmiset ymmärsi, kerran yks takakireä tuli henk. koht. valittamaan, että miksi pitää lapsi raahata kauppaan. Kun totesin olevani yksinhuoltaja, enkä halua kuolla nälkään, hiljeni onneksi.

Joo, ei vaan olla osuttu samaan aikaan kauppaan :D
Mun selviytymiskeinot (toimii usein, aina ei);
Käyn kaupassa hiljaiseen aikaan, jos mahdollista. Kiitos vuorotyö! En oikeasti jaksa kaupassa huutavia lapsia ja stressaantuneita vanhempia, stressaannun siitä itse, samoin lapset ja soppa on valmis.
Sovin lasten kanssa etukäteen mitä haetaan. Lapset saa vaikuttaa asioihin mutta minä päätän. Ja päätös pitää. Lapset saavat toimia kykyjensä mukaan apulaisina ja hakea tavaroita. Ympäri kauppaa ei juosta, jos sovituista ei pidetä kiinni, istutaan loppuaika kärryssä.
Itkupotkuraivari= yksi varoitus, jos ei tehoa lähdetään pois kaupasta. Ilman ostoksia. Yleensä varoitus tepsii, mutta ollaan jouduttu kyllä poistumaankin.
Hyvin menneestä kauppareissusta on yleensä sovittu joku palkkio (ennen kauppaan menoa) , karkkipäivänä se on karkki, muulloin vaikkka pillimehu.
Tsemppiä ap, onneksi lapset kasvaa!

Jos niillä on edes jotain muistikuvaa omista taaperoista, niin tasan katsovat myötunnosta (ja onnittelevat itseään, että tuo aika on ohi).

No, et näe meitä kaupassa, koska vältän viimeiseen asti uhmaikäisen kauppaan viemistä . Niin monta kertaa on kainalokyydillä lähdetty ja ostokset jääneet koriin. Ehkä aika auttaa tai sitten ei. Kahden vanhemman kanssa ei kyllä ikinä ollut tällaista vaan heistä kauppareissut oli hauskoja ja istuivat tyytyväisinä kärryissä ihmettelivät. Kolmas tahtoo koko ajan kaiken; huomion, lelun, karjalanpiirakan, kiipeillä, kävellä, itte, työntää. Se on kanssa varmaan persoonasta kiinni: toisilla on aina lasi puoliksi täynnä ja toisilla puoliksi tyhjä.

Meillä mennyt onneksi aika hyvin vaikka osaa meidänkin pallinaama pistää ranttaliksi.

-pitää autokyydistä paljon aina pitäisi lähteä autolla jonnekin.

-pukeminen välillä haastavaa, onneksi kuitenkin haluaa ulos.

-kauppaan mennessä autolla pitää selittää mitä mennään ostamaan ja miten pitää käyttäytyä ei ryntäilyä ym.

-autokärryt hyvät ja varsinkin jos on vyöt tallella, ei pääse karkuun, normikärryissä antaa ostokset lapselle että se laittaa ne kärryihin, vapaana ei voi olla varsinkaan jos äiti mukana? miksi silloin kaikki on aina vaikeampaa?

Joskus huutaa riehuu, yrittää tarrata kaikkeen kiinni mihin ylettää, silloin vaan on jaksettava kuunnella, pantava kamat pois ja lähdettävä kotiin tai yritettävä kiinnittää huomio johonkin? Mutta paskaa käytöstä ei ikinä saa palkita.

Nou hätä, kyllä tuo ajan kanssa helpottaa. 5&7v käyttäytyy jo aika kivasti kauppareissulla. Muistan hyvin ajan, jolloin kärräsin halki kaupan paheksuvien katseiden saattelemana kiljuvaa kaksivuotiasta pakolla kärryssä pitäen ja kiljuvaa nelivuotiasta perässä raahaten.

Syksyllä ja keväällä on helpointa: silloin voi uhata, että kiukuttelija viedään autoon odottamaan - ja pystyy myös toteuttamaan uhkauksensa. Talvella autossa on liian kylmä odottaa ja kesähelteillä taas liian kuuma.

Mun pitäis olla sun seurata. Oon ottanu hirveän tavan, sillä aina kun nään "kamalan kakaran" eli huonosti käyttäytyvän lapsen niin katson todella pitkään lasta silmiin. Kuhan vain katson, en ilmeile en mitään. Kaikki tähän mennessä ovat hiljentyneet. Jopa raivoitkutkin olen saanut näin loppumaan :D En vaan jaksa kuunnella sitä...

Meillä on toiminut se, että kasvatus on aloitettu pienestä saakka. Nyt kun tuli uhmaiän vuoro tietää jo pelkästä katseesta koska ollaan sillä rajalla tuleeko jäähy. Tietää, että jäähy kuluttaa leikkiaikaa kotona ja sitten ei ehkä saakkaan katsoa suosikkiohjelmaa jne. koska aikaa ei tule lisää vaikka miten tappelisi vastaan. Otahan johdonmukaiset kasvatustavat käyttöön, aseta rajat ja pidä niistä kiinni. Kyllä se lapsi viikossa tai parissa alkaa omaksumaan uusia käyttäytymismalleja. Sinä olet vanhempi ja sinä päätät miten teillä käyttäydytään!

Vie hänen huomionsa muualle ja anna jokin adia periksi. " kohta mennään leipä osatolle, saat valita otetaanko reisdumistä vai ruispaloja ja pitää sitä sylissäsi" ..tai onnistuu se lapsen huijaaminen niinkin, että jos hän haluaa jonkun jutun, anna hänen ottaa sen kyytiin ja sanon, että se on kyydisdä tämän teisdun ajan. Kun päästään kassalle on jo unohtanut koko asian. Tai annan hänen saada sen naminamin tai jugurtin ja kantaa sen koko reissun ajan. Ei kailesta kannata tapella..on se jännää ja ärsykkeitä on paljon koko ajan. Osallista lapsi jotenkin ja jos ei tule mitään niin sanot, että jos menee huudoksi niin lähdetään samantien pois..täsdä petheessä ainakin nämä lapsoset tietävät että niin tosiaan käy. Nykyään osaavat jo olla rauhassa ilman vauhkoontumisia. Turha niuden kanssa on tapella yleisillä paikoilla, yllättävän helposti uhmaikäinenkin ymmärtää, että nyt ei oteta mutta toisella kertaa sitten. ..vaikka ei uskoisi..tai että nyt saa olla äitin apuna ja valita ottaako äiti appelsiineja vai omenoita ensiksi..ja millaisia omenoita ja katso mikä vaaka jne. Sellastahan se on. Luovimista

Jännä miten monenlaisia keinoja, jotka varmaan osalla toimivat, osalla ei. Ei tuo todellakaan anna huijata itseään niin, että pitäisi jotain käsissä ja sitten otetaan pois, sitä vaatimista kuuluu vielä kotonakin, kaivellaan kasseja ja kysellään ja sitten (oikeutetusti?). Yritän välttää sellaista, että lapsi luulee saavansa jotain ja sitten ei saakaan. Ihan pienenä kiistämättä toimi hyvin, kun lapsi unohti se asiat...

Jäähyjä ei käytetä meillä ainakaan vielä. Lapsi menee useimmiten itse raivoamaan toiseen huoneeseen, laittaa oven kiinni ja huutaa "pois pois" :D Autoon en veisi yksin vielä 2 vuotiasta odottamaan, tai ylipäätään en ole osannut käyttää minkäänlaisia eristystoimenpiteitä kasvatuksessa... Joskus on lähdetty pois kauppaan menemättä jos "ei kärryyn" alkaa heti ovella, mutta kaupasta ei lähdetä vaikka taivas tippuisi niskaan. Ajattelen varmaan, että lapsi ei päätä sitä, milloin kauppaan mennään ja milloin pois.

Palkkiona saa istua marketin ulkopuolella olevassa leikkiautosa hetken :D Se on toiminut tällä hetkellä parhaiten. ap