Kiukutteleva taapero kaupassa
Miten teidän kaikkien muiden ipanat käyttäytyvät paremmin kuin minun? Pidättekö niitä lukkojen takana poissa ihmisten ilmoilta vai onko minulle osaamisen puute kasvatuksessa/haluavaisempi lapsi? Tänäänkin koko kauppareissu "haluu sitä" ja "haluu tätä", kamala venkoilu istuimessa, nappailuyrityksiä kärryistä ja perässä "laahaamista". Hyvä ettei varsinaista huutoreissua. Tuntuu että muiden penskat vaan istua tönöttävät nätisti kärryssä suut supussa. Sanokaa että tämä on kausittaista, ja mieluiten lyhyt kausi...
Kommentit (25)
Laittakaa nyt jumalauta ne kakarat ruotuun siellä kaupassa! Sitruunapanta käyttöön vaikka.
Tämä ei nyt enää auta, mutta kerronpa teille, mitä mä tein. Tein niin, etten antanut lapsille karkkeja tai muita herkkuja ensimmäisinä vuosina tai en ainakaan pakkauksista. Lapsistamme kaupassa oli vain tylsiä vieraita tavaroita, joita kohtaan heillä ei ollut mitään suhdetta tai kiinnostusta. Lapset eivät saaneet koskaan valita mitään nameja tai muita herkkuja. Kaikista ostoksista päätin minä, aina. Kassan karkkeja he eivät edes tunnistaneet miksikään herkuiksi :D
Ei meidän poika kiukuttele mistään karkeista, korkeintaan osoittelee että namia, MUTTA esim. Väärä reittivalinta, mennään väärien hyllyjen välistä tai ei mennä hammasharja ja tahnahyllyjen kautta voi laukaista järjettömän huudon ja riehumisen kärreissä, olen törmännyt myös tuijottaviin akkoihin, saa tosiaan huutavan pennun rauhoittumaan?? Luulee vissiin että se on joku ihme leikki tai peli, onneksi meidän poika ei vierasta ihmeemmin muuten voisi huutaa vielä enemmän jos pelkäisi mulkoilevia ämmiä.
Puhu lapselle siellä kaupassa, kerro mitä tehdään ja minne mennään ja mitä haetaan. Meillä kyllä saa osallistua eli valita hyllystä jne. Sitä mitä tarvitaan. Oppii mitä kaupassa tehdään. Jos alkaa huuto niin sitten lähdetään ulos kaupasta, jo usein pelkkä uhkaus kotiin lähdöstä lopettaa raivon ja lapsi kokoaa itsensä.
Mä katsoin täällä lomakohteessa ranskalaista isää kolmen lapsensa kanssa. Nuorimmainen, olisiko ollut abot 3-4 v raivosi altaalla mamaa, mamaa, mamaa...Mamma oli luultavsti jossain hieronnassa tai manikyyrissä :) Viisi minuuttia raivoamista, sitten papaa kantoi lapsukaisen n. 10 m päähän yhden puskan juurelle, kädet pään päälle vähän kuin vangilla, naama puskaan päin ja jätti siihen raivoamaan. Ehkä kahdessa minuutissa raivoaminen loppui, isä haki pojan syliinsä ja hukutti suukkoihin.
Menetelmä näytti aika kauhealta, mutta näemmä toimi. Meillä ei tämä "jäähy" ole koskaan toiminut, onneksi kaupparaivarit ovat varmaan ihan tuurilla olleet aika vähäisiä. Nyt teinien vanhempana katson tosiaan korkeintaan myötätunnosta. Tekisi mieli halata ja sanoa, että kyllä toi menee ohi :)
Tsemppiä ap.