Kun kohteluun apua tarvitsevalla ei ole olemassa paikkaa mistä apua saa.

No kun meillä on maassamme oikeus tehdä huomautus, jos tuntee huomautukseen hoidossaan olevan aihetta. Mutta kun noista huomautuksista ei ole olemassa minkäänlaista hyötyä huomautuksen tehneelle. Vahinkoa huomautuksen tehneelle huomautuksen teosta kyllä syntyy. Vanhusta palvelevat yksiköt, loukkaantuvat huomautuksesta niin, että on takuu varmaa, että huomautuksen tehnyt saa tuntea luokanneensa hoitajiaan entistäänkin huonomman kohtelun ja hoidon merkeissä.

Miksi maassamme ei ole olemassa ketään, eikä minkäänlaista järjestöä, jonka puoleen voisi kääntyä tietäen saavansa apua, eli huonon kohtelun muutetuksi hyväksi ihmistä kunnioittavaksi kohteluksi?

Maassamme on olemassa lakeja tuhatmäärin, mutta yhtään todella käytännössä toimivaa lakia iäkkäiden kansalaisten suojaksi ei ole olemassa.

Mistä löydettäisi niin rohkea ryhmä vaikutusvaltaisia kansalaisia, jotka perustaisivat maahamme ihmistensuojelujärjestön, sellaisen, josta jokainen yksittäinen kansalainen saisi tarvittaessaan kaltoinkohteluunsa ja huonoon hoitoonsa apua?

Ajatelkaas nyt vaikka minun tapaustani, lääkäri, joka ei ole koskaan minua tavannut, ilmoitti saatuaan toiselta lääkäriltä lähetteen, tulle tutkimaan voisiko hän auttaa minua sairaudessani ilmoitti, ettei hän tule tutkimaan minua, koska minun tapauksessani ei ole mitään tehtävissä. Että ompa siinä lääkäri, joka omaa selvännäköisyyden kyvyt ja hyvin, kun hän potilasta näkemättä pystyy antamaan tuollaisen diaknosin?

Ja miksi, kun lääkärin mielestä jos potilaalle ei ole enää mitään tehtävissä, miksi lääkäri ei lähetä tälläistä potilastaan saattohoitoon? Onko se, kun lääkäri,  jonka tilanteen hän katsoo toivottomaksi eikä saattohoitoon, syyllistynyt virkavirheeseen ? Vai saako lääkäri toimia siten, että saa jättää potilaan oman onnensa nojaan?