Oon niin rikki
Elän avioliitossa ja ollut yli vuoden ihastunut syvästi erääseen mieheen, joka myös on varattu. Mitään ei ole väillämme tapahtunut. Ainoastaan tunnen aivan järkyttävää kaipausta ja ikävää. Eilen olin taas tuon miehen kanssa tekemisissä ja nyt tuntuu koko elämä pelkältä tuskalta. Haluaisin vaan nähdä tuon miehen ja olla lähellä. Olen yrittänyt taistella tätä tunnetta vastaan, mutta nämä tunteet eivät näytä menevän pois. En ole koskaan elämässäni kokenut näin syvää ihastumista tai oikeastaan rakastumista. Äh. Nyt joudun elämään tässä kaipuussa taas muutaman viikon. Olen huono vaimo miehelleni ja huono äiti lapselleni. Olen miettinyt ettne kestä enää ja jollekin on kerrottava näistä tunteista. Kertoisinko omalle miehelleni vai kertoisinko sille toiselle miehelle? Pakko puhua jollekin. Tämä alkaa olla liian iso taakka kannettavaksi ja olen ollut masentunutkin tämän takia... Tiedän, että itsekkäästi ajateltu mutta en halua satuttaa ketään...
Kommentit (10)
Eipä se täällä itkeminen auta.
Sun pitää itse tehdä omat valintasi ja miettiä mitä sitten haluat.
Haluatko sen ei ehkä niin onnellisen avioliiton, vai haluatko ottaa riskin ja yrittää uutta elämää sen toisen miehen kanssa. Oletko varma että tällä toisella miehellä on tunteita sinua kohtaan, tai että ne ovat niin syviä että sinun kannattaa jättää kaikki tuttuja turvallinen ilman pelkoa jos jäätkin tyhjänpäälle.
Sinuna selvittäisin ensin tämän toisen miehen kanssa asiat ennen kuin kertoisin nykyiselle puolisollesi.
Siis jos haluat pitää option siitä että hän ei hylkää sinua.
Älä kerro miehellesi. Älä ole tekemisissä kyseisen miehen kanssa. Odota, että tilanne menee ohi. Hakeudu tarvittaessa terapiaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:20"]
Eipä se täällä itkeminen auta.
Sun pitää itse tehdä omat valintasi ja miettiä mitä sitten haluat.
Haluatko sen ei ehkä niin onnellisen avioliiton, vai haluatko ottaa riskin ja yrittää uutta elämää sen toisen miehen kanssa. Oletko varma että tällä toisella miehellä on tunteita sinua kohtaan, tai että ne ovat niin syviä että sinun kannattaa jättää kaikki tuttuja turvallinen ilman pelkoa jos jäätkin tyhjänpäälle.
Sinuna selvittäisin ensin tämän toisen miehen kanssa asiat ennen kuin kertoisin nykyiselle puolisollesi.
Siis jos haluat pitää option siitä että hän ei hylkää sinua.
[/quote]
On parempi kertoa ja purkaa tunteet sanoiksi jossain
ja saada paine laskemaan! Pahinta olisi pantata sisimmän tuntoja ja sitten
mennä tekemään jotain korjaamatonta!
Tunteita tulee, tunteita menee!
Niiden takia ei pidä alkaa perheitä hajoittamaan!
Keskity muuhun. Pura välillä paineesi vaikka paperille ja revi
silpuksi.
Siihen mihin keskityt, se kasvaa.
Keskity perheeseesi!
En tiedä miehen tunteista, koska emme ole puhuneet asiasta koskaan. Mutta meidän välillä on tapahtunut sellaisia, mitä yleensä ei tapahdu minun ja toisten miesten välillä. Katsomme toisia silmiin pitkään ja hymyilemme. Kun pitäisi lähteä, jompi kumpi yrittää pitkittää tilannetta. Joskus taas katseet ovat oudon surullisia tai sellaisia kaihoisia. Silloin kun näkee toisen ohi mennen muttei ole mitään syytä tapaamiselle tms. Ymmärrättekö? Uskaltaisin periaatteessa kertoa tälle miehelle, koska tiedän hänen olevan fiksu. En joutuisi häpeälliseen tilanteeseen, jos mies ei olisikaan kiinnostunut. Oikeastaan vähän toivonkin, että hän ei olisi kiinnostunut. Sitten pääsisin uudelle tasolle tässä pakkomielteessä ja voisin helpommin ehkä unohtaa. Tällä hetkellä tuolle miehelle kertominen tuntuisi kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta. Joudumme olemaan tekemisissä toistemme kanssa kuitenkin. Enää en jaksiaisi tätä tuskaa. Jokaisen tapaamisen jälkeen tuskaa ja kaipausta... sairasta.
Sä yrität siirtää omaa vastuuta arjesta ja omasta perheestä muualle.
keskity siihen omaan perheeseesi ja rupea olemaan kunnon vaimo ja hyvä äiti...siinä omassa perheessäsi.
toi on hirveen helppoa...siirtää haaveisiin se, mitä nyt kaivattaisiin ihan siihen arkeen. Sinua itseäsi. Millaista maailmaa luulisit sen pitkien katseiden miehen kanssa elämäsi. Kaksi ero perhettä...tai pettämistä? Siksi siihen ihastut, koska tiedät, että et haluakaan sitä oikeasti. Se on sinulle haave. Anna olla haave. MMUTTA...hoida tästä lähin paremmin oma perheesi . Älä rupea sekoittamaan ihmisten elämää omilla haihatuksillasi.
sinulla on perhe ja olet siinä tärkeä. Näe se. Uskalla kokea se välittäminen ja vastuu. Siinä omassa maailmassasi. Siinä, mikä sinulla on. Nyt on.
Eipä ole käynyt mielessäkään perheeni rikkominen tai se, että lähtisin tässä jonkun toisen matkaan. Tässä on kysymys nyt siitä, että en kestä enää tätä tuskaa, mutta vaikea päästä siitä tuskasta eroon kun joutuu olemaan pakosta tuon toisen miehen kanss tekemisissä...
Aika vaikeaa kun joudut olemaan tekemisissä tämän miehen kanssa, muuten kyllä ajan kanssa unohtaisit hänet. Itsekkin olin valmis jättämään mieheni ihastuksen takia jota näin päivittäin. No tilanne muuttui niin että näimmekin enää harvoin ja hyvin hitaasti pääsin eroon tunteistani. Nyt olen onnellinen taas mieheni kanssa. Ihastuksia tulee ja menee..
Yritä keskittää ajatukset muualle. Se että kokoajan miettii ihastuksen kohdetta saa sinut entistä ihastuneemmaksi.
Miksi alapeukutuksia? En ymmärrä. Olenko jotenkin huono ihminen koska tunnen näin? En ole pettänyt ketään. Olent taistellut tätä tunnetta vastaan. Olen valinnut perheeni ja ei niin onnellisen avioliiton. mielestäni en ole ollut itsekäs...