Voiko hoitotyötä tehdä pelkästään rahasta?
Ei ole kutsumus, mutta en halua olla työtönkään. Voikohan työhön rakastua jälkikäteen, kun sitä on tehnyt jonkin aikaa?
Kommentit (15)
Sen rahan saa muilta aloilta paljon helpommin. Joku mustanpörssin imurimyyjä tienaa saman ellei enemmänkin kuin sairaanhoitaja. Joten harkitse tarkkaan haluatko rankkaan ammattiin ilman kutsumusta.
Monet ammatit ovat rankkoja, ja useimpia töitä tehdään ihan vaan rahan vuoksi. Olen alanvaihtaja, siirtynyt hoitoalalle, ja voin sanoa ettei tämä nyt ole sen kummemmin rankkaa kuin monet muutkaan duunarityöt.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 15:41"]
Sen rahan saa muilta aloilta paljon helpommin. Joku mustanpörssin imurimyyjä tienaa saman ellei enemmänkin kuin sairaanhoitaja. Joten harkitse tarkkaan haluatko rankkaan ammattiin ilman kutsumusta.
[/quote]
Imurikauppiaana olo vasta masentavaa olisikin. Ap
Kutsumus ei ole mikään pakko olla sellaista yliempaattista epäitsekästä "haluan auttaa kaikkia" asennetta, ja itse asiassa voi olla jopa haitaksikin jos vaikka ahdistuu kärsimyksestä ja joutuu työssään priorisoimaan eikä ehdi tai voi antaa kaikkeaan potilaille.
Kutsumus ja kiinnostus ja ammattiylpeys voi olla myös sellaista, että on kiinnostunut ihmisistä, ihmiskehosta, ongelmanratkaisusta... Ja tykkää siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia ja hektisiä, näkee työnsä tulokset heti, saa palautetta potilailta ja työyhteisöltä... Eli paljon muutakin kuin sitä sisar hento valkoinen -hommaa, ja silti voi olla tosi hyvä työssään ja viihtyä.
Voi tehdä rahasta. En todellakaan ilmaiseksi astuisi työpaikkani ovesta sisään. Kyllä jokaisesta tehdystä tunnista pitää palkka saada.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 16:04"]
Kutsumus ei ole mikään pakko olla sellaista yliempaattista epäitsekästä "haluan auttaa kaikkia" asennetta, ja itse asiassa voi olla jopa haitaksikin jos vaikka ahdistuu kärsimyksestä ja joutuu työssään priorisoimaan eikä ehdi tai voi antaa kaikkeaan potilaille. Kutsumus ja kiinnostus ja ammattiylpeys voi olla myös sellaista, että on kiinnostunut ihmisistä, ihmiskehosta, ongelmanratkaisusta... Ja tykkää siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia ja hektisiä, näkee työnsä tulokset heti, saa palautetta potilailta ja työyhteisöltä... Eli paljon muutakin kuin sitä sisar hento valkoinen -hommaa, ja silti voi olla tosi hyvä työssään ja viihtyä.
[/quote]
Olen juuri enemmän kiinnostunut työn kliinisestä, teoreettisesta puolesta, ongelmanratkaisusta ja vaihtelevuudesta. Minussa ei ole yhtään uhrautujaa tai "emomaisuutta". Toisaalta olen myös huono ryhmätyössä. Ap
Aika moni tekee hoitotyötä tai mitä muuta työtä hyvänsä pelkästään rahan takia. Ei työstä lähtökohtaisesti edes pidä tykätä, muutenhan se olisi harrastus, jonka tekemisestä sun pitäisi maksaa.
Entä röntgenhoitajan työ? Olisiko se paremmin sopivaa henkilölle, jota vsrsinainen hoitotyö ei kiinnosta eikä tunnu oikealta?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 16:22"]
Entä röntgenhoitajan työ? Olisiko se paremmin sopivaa henkilölle, jota vsrsinainen hoitotyö ei kiinnosta eikä tunnu oikealta?
[/quote]
Olen kyllä kiinnostunut psykologiasta ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa, mutta en jaksa kuunnella valitusta tai kettuilua. Periaatteessa ehdottomasi olisi hyvä yksin työskentelystä nauttivalle, olen myös miettinyt leikkaussalityötä, mutta jotenkin olisin kiinnostunut sittenkin saamaan työssä kohtaamistani ihmisistä enemmän irti.
Kävin jo muuten sairaanhoitajakoulutuksen pääsykokeissa ja pääsin viimeiseen vaiheeseen asti, mutta minua ei otettu koska olen "liian teoreettinen". Aiempi koulutus on humanistiselta alalta, enkä ole hyvä laskemaan, joten olen alkanut miettimään enemmänkin lähihoitajan työtä.
Ap
Olen tehnyt hoitotyötä ja teen sitä ihan puhtaasti elantoa ansaitakseni. Hakeuduin alalle, kun töitä oli paljon eikä todellakaan mikään kutsumus minua alalle houkutellut. Tietysti tykkään olla ihmisläheisessä ammatissa ja hoitotyö on kiinnostanut aina jonkin verran. Jos ala ei millään tavalla kiinnosta, en suosittele sitä. Työ on niin rankkaa ajoittain eikä ihan pelkkä raha auta jaksamaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:45"]
Olen tehnyt hoitotyötä ja teen sitä ihan puhtaasti elantoa ansaitakseni. Hakeuduin alalle, kun töitä oli paljon eikä todellakaan mikään kutsumus minua alalle houkutellut. Tietysti tykkään olla ihmisläheisessä ammatissa ja hoitotyö on kiinnostanut aina jonkin verran. Jos ala ei millään tavalla kiinnosta, en suosittele sitä. Työ on niin rankkaa ajoittain eikä ihan pelkkä raha auta jaksamaan.
[/quote]
Oletko lähihoitaja vai sairaanhoitaja? Ap
Ei mikään maailmanhalaaja tarvitse olla, mutta kyllä sen työn täytyy kiinnostaa jotta sitä jaksaa. Töissä on kova kiire, iso vastuu, hirveä määrä kaikkea joka on ammatillisesti kiinnostavaa mutta kiinnostuksen puuttuessa ainoastaan äärimmäisen oksettavaa ja/tai surullista.
Mutta en itsekään ole mikään "sisar hento valkoinen", vaan kiinnostus alaan on enemmän kliinistä. Luonnollisesti ihmisten kanssa työskentelykään ei voi olla mikään nounou-juttu, itse olen siinäkin ihan hyvä mutta se ei itsessään ole minusta kovin kiinnostavaa, paitsi erikoisimmat tapaukset jotka taas ovat sitten toisellakin tapaa mielenkiintoisia.
Olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä. Ajattelin tutustavani hoitoalaan etukäteen, mutta en tiedä onko näillä töillä loppujen lopuksi yhteistä. Ainakin henkkarin työt ovat vastenmielisiksi muuttuneet. Ap
Lähihoitaja olen. T. Vastaaja nro 2