Lue keskustelun säännöt.
Miksi en laihdu :(
18.02.2015 |
Olen 167-senttinen, 75-kiloinen nuori nainen. Olen aina kuvitellut, että syy liikakiloihini on ylenpalttinen herkuttelu (suurimpina paheina karkki, jäätelö ja sipsit), sekä liikunnan täydellinen puute. Päätin 2-3 viikkoa sitten alkaa hiljalleen muuttaa elämäntapojani, mutta päädyinkin omasta mielestäni aika radikaaliin (tai ainakin minulle hyvin vaikeaan) ratkaisuun ja jätin herkut pois lähes kokonaan. Sallin itselleni yhden pienen suklaavanukkaan päivässä, mikä on todella huomattava vähennys minulle. Lisäksi käyn joka toinen päivä tunnin reippaalla kävelylenkillä (tämä ei toki ole vielä riittävä määrä liikuntaa, mutta alku).
Mielestäni normaalia ruokaa olen aina syönyt kohtuullisia määriä, mutta olen silti jättänyt pois mm. pastan ja vaalean leivän. Olen tehnyt viime viikkoina paljon keittoja, ja syönyt ruisleipää, raejuustoa ja hedelmiä. Hevosen annoksia en ole koskaan syönyt, enkä varsinkaan nyt enää. Syön aamiaisen, muutaman pienen välipalan, 1-2 lämmintä ateriaa ja iltapalan joka päivä.
Paino on silti tippunut näiden viikkojen aikana vain kilon. Paljonko sitä syömistä oikeasti sitten pitäisi vähentää? Usein kuulee, että jo herkkujen poisjättäminen toimii monilla, mutta minulla ilmeisesti ei. Kaloreita en millään saa liikaa sillä tavoin, miten nyt syön. En haluaisi joutua olemaan nälissäni, sillä uskon että motivaanioni loppuisi hyvin pian...
Vinkkejä?
Kommentit (37)
Sä et alkujaankaan ole ylenpalttisen ylipainoinen. Kuten joku jo taisi sanoa, niin aineenvaihdunnan saaminen kunnolla käyntiin kestää jonku aikaa.
Tuo tahti on ihan hyvä ja yleensä vähitellen tuputettu paino pysyy helpommin pois. Eli jatka vain päättäväisesti. Joka päiväinen pienikin herkuttelu tosin hidastaa, voisitko kuvitella rajoittavasi herkut vaikka viikonloppuun? Tai vaikka jopa toinen päivä?
Liikunta on hyvä aineenvaihdunnan starttaaja ja alkuun reippaat kävelylenkit on ok. Kevättä kohdin sitten lisäät juoksulenkkejä kun kunto nousee.
Kannattaa tosiaan ajatella, että teet nyt elämäntapamuutoksen, eikä niin että laihdutat. Ja jos et aikaisemmin ole liikkunut yhtään niin osa läskistä muuttuu lihakseksi, joka painaa enemmän kuin läski.
Älä siis käy liian usein vaa'alla vaan vaikka kerran kahdessa viikossa. Huomaat eron entiseen vaatteiden istuvuudessa ja yleisen vireystilan nousuna.
Tsemppiä, hyvältä alulta kertomasi kuulostaa :)
Terveisin itse 15kg tiputtanut 1,5v aikana vähitellen, juurikin pienin muutoksin. Muista, että tää ei oo mikään kisa, vaan elämänparannus vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:44"]
Kilohan on paljon, koska tunnut nyt syövän aika normaalisti ja liikkuvan suht vähän kuitenkin. Kuinka paljon kuvittelit oikein laihtuvasi tuolla tavalla? Kyllä niistä keitoista yms. tulee kaloreita yllättävän paljon, jos ei kiinnitä huomiota aineksiin. Ja ne suklaavanukkaat on ihan liikaa myös.
Tuolla metodilla painosi kyllä tulee laskemaan hiljalleen ja pidemmän ajan kuluessa, joten jos vain jaksat ja olet kärsivällinen niin jatka tuota ihmeessä. Jos haluat laihtua nopeammin niin lisää ainakin muutama tosi reipas liikuntakerta viikkoon ja kiinnitä tarkempaa huomiota syömisiin.
[/quote]
Eikä ole suklaavanukkaat liikaa. Minä olen laihduttanut todella suuresta painosta ravitsemusterapeutin ohjauksessa, ja hän ainakin sanoo että laihdutuksessa henkinen puoli on todella tärkeää, varsinkin pitkässä projektissa, ja siksi kannattaa sallia itselleen jotain herkkua mikä on henkisen tyytyväisyyden kannalta tärkeää. esim. minä olen mussuttanut rasvaisen leivoksen täysmaitoon tehdyn latten kanssa aamiaiseksi joka ainoa aamu. Ravitsemusterapeutin luvalla. Ja paino on laskenut tässä parin vuoden kuluessa 124 kilosta 78 kiloon. Syön edelleen leivokseni tai voisarveni aamuisin ja paino laskee silti vaikken enää tämän painavampi ole. Päivän kokonaiskalorinsaanti (ja tietysti kulutus) on tärkeää, ei mikään muu.
Muutenkin ravitsemusterapeutti sanoi että tutkimusten mukaan herkkujen merkitystä liioitellaan usein laihdutusasioissa. Keskimäärin satakiloinen ylipainoinen jos jättää herkut pois eikä tee muuta muutosta, hän laihtuu vain 2-3 kiloa. Sen sijaan esim. kasvisten reilu lisääminen voi pudottaa 10 kiloa, ja energiapitoisten juomien poisjättö 5-7 kiloa vuodessa.
[/quote]
Ap:lla ei ole "todella suurta ylipainoa", hän on 75-kiloinen, joka valittaa, miksi ei laihdu enemmän. Tuossa tilanteessa päivittäinen suklaavanukas on vähän turha. Ymmärrän kyllä henkisen vaikutuksen ja sen, että kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä kerralla.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:56"]
Rupea juoksemaan ne sinun iltalenkkisi. Jos kunto on huono niin alkuun juokset vaikka jokatoisen lyhtypylvään välin ja kävelet välillä. Pikkuhiljaa se kunto kohenee. Liikunta on terveyden kannalata erittäin tärkeää ja kyllä se tukee myös painonhallintaa vaikka yksinään liikunnalla ei tietysti laihdu.
[/quote]
Kuntoni on tosiaan hävettävän huono, ja kynnys ulkona juoksemiseen (asun keskellä suurta kaupunkia) on aika iso. Pitää yrittää rohkaistua...
Ap
Sinulla on niin vähän aikaa aloittamisesta että vielä se ei näy. Jos sinulla olisi liikunnallista taustaa niin tulokset alkaisivat näkyä nopeammin, koska keho pääsee silloin nopeammin mukaan "juoneen". Nyt vain jatka sitkeästi liikuntaa ja terveellistä syöntiä. Kokeile myös aamulenkkejä jos mahdollista, ne polttavat tehokkaasti rasvaa.
Ei ne kilot tosiaan parissa viikossa lähde. Laihduttaminen on kuukausien homma. Kilo kun lähtee parissa viikossa, niin kymmeneen kiloon menee 20 viikkoa. Se on alle 5 kk! Eli aika lyhyt aika kuitenkin. Etenkin kun ottaa huomioon, että kilojen kertymiseen on mennyt muutama vuosi. Eli kuten muutkin ovat sanoneet, nii hyvältä kuulostaa tuo sun tahti. Epäonnistuvat laihduttajat luovuttavat tuossa kohtaa. Ja onnistujat jatkaa sitkeästi sen 5kk ja ovat sitten kymmenen kiloa laihempia. Laihduttaminen on sitkeiden hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan 2 litraa juoda vettä kuonat lähtevät. Muista syödä jotain 3 tunnin välein. Voit myös pitää kunnon herkkupäiviäkin. Laihtuminen ei tapahdu hetkessä, varmasti kesään mennessä muutos käynyt. Ihme dieetit eivät auta vaan terveet elämäntapamuutokset.
Aina korostetaan, että se pieni herkkuhetki pitää itselle sallia. Mitäs mieltä olette sitten alkoholista?
Minulle se alkoholi, eli viskipaukku tai viinilasi on se päivän herkku. En kaipaa ruokaa, en voi sietää mitään makeaa, mutta tuo on mun hemmotteluhetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on kokemusta tuosta, että välipalat on vedettävä aterioiden välillä, muuten verensokeri laskee liiaksi. Ja laihduttaessani opinkin, että on tärkeää opetella kuuntelemaan kroppaansa, jotta tunnistaa milloin on oikeasti syötävä ja toisaalta milloin voi lopettaa syömisen. Mulle oli tärkeää syödä viisi kertaa päivässä, muuten verensokeri laski ihan liikaa, tuli ihan vapinaa ja siinä kädet täristen tuli tietenkin syötyä liikaa.
.
Tuosta on aikaa neljä vuotta. Ja nyt valvottavan vauvan ja unenpuutteen jäljiltä olin taas lihonut ja syksyllä laihdutin. Tällä välin oli tullut tämä hiilaritietoisuus pinnalle ja se vaikutti minunkin ruokavalintoihin laihduttaessa. Olin paljon aiempaa kriittisempi makean kanssa. Kaikesta tietoisuudesta huolimatta yllätyin kokemastani. Joskus sitä näköjään uskoo vasta kun kokee. Nyt pystyin helposti syömään vain kolmestikin päivässä, neljä kertaa enintään, enkä ikinä viidesti. Ja mitään heikotusta tai ylipääsemättömiä mielitekoja ei ollut. Onhan se tiedossa, että makea heilauttaa verensokeria, mutta kokeilemalla tiedostaa sen tunteen mikä ero on, kun syö makeaa ja kun ei syö. Eron huomasikin hyvin sitten, kun vaikka jollain synttäreillä söi ne tarjotut kakut ja piparit. Pari päivää sen jälkeen kroppa kaipasi ylimääräistä välipalaa, kunnes sokeripiikki oli kunnolla tasaantunut.
.
En minä ole sokeria silti kokonaan pois jättänyt. Ei asia ole minulle niin intohimoinen. Mutta suosittelen silti kaikille tekemään omalla kropalla pienen ihmiskokeen ja jättämään makeat pariksi viikoksi kokonaan pois. Siinä voi vaikka oppia itsestään jotain uutta.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:36"]
Aina korostetaan, että se pieni herkkuhetki pitää itselle sallia. Mitäs mieltä olette sitten alkoholista?
Minulle se alkoholi, eli viskipaukku tai viinilasi on se päivän herkku. En kaipaa ruokaa, en voi sietää mitään makeaa, mutta tuo on mun hemmotteluhetki.
[/quote]
Kyllä tuollaisen voi laihduttajakin ottaa. Luin Patrik Borgin kirjan "Rentoa painonhallintaa" ja siinä hän kertoi vastaanotolleen tulleesta miehestä, joka ensimmäisenä ovesta tullessaan sanoi kiukkuisesti, että "Mun iltakaljaan et sitten koske!". Ja ravitsemusterapeutti sanoi vaan että saat ihan rauhassa juoda kaljasi, mutta kasviksia täytyy lisätä ja vähän muuten säätää ruokavaliota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välipaloja ei tarvitse, jos osaa koostaa ateriat oikein. Toki, jos ateriat ovat kovin niukkia, niin nälkähän siinä tulee. Järkevintä olisi kuitenkin syödä ruoka-aikana kunnon ateria, että jaksaa seuraavaan ruoka-aikaan asti.
Lisää liikuntaa. Kiireisiin on turha vedota. Ihan varmasti on aikaa liikkua, jos tähän asti on ollut aikaa herkutellakin. Liikunta ei vie paljon aikaa, jos sen tekee tehokkaasti. Lenkkien ei tarvitse kestää tuntikausia. 15 minuutin juoksulenkkikin on ihan tarpeeksi, kunhan se tosiaan on JUOKSUlenkki eikä mikään hölköttelynylkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:17"]
Välipaloja ei tarvitse, jos osaa koostaa ateriat oikein. Toki, jos ateriat ovat kovin niukkia, niin nälkähän siinä tulee. Järkevintä olisi kuitenkin syödä ruoka-aikana kunnon ateria, että jaksaa seuraavaan ruoka-aikaan asti.
[/quote]
Tämä vaan ihan oikeasti ei toimi kovin hyvin kaikilla. Osalla verensokerin säätely nimittäin toimii niin, että alkaa vapauttaa energiaa varastoista vasta kun henkilöllä on jo todella heikko olo ja kova näläntunne. Se säätely kyllä estää pyörtymisen heilläkin, jos terveitä ovat, mutta huonoja oloja ja nälkää joutuu kokemaan, ja sellaista hyvin harva jaksaa viikko- ja kuukausitolkulla että tahdonvoimalla pitää olla vaan ateriavälit syömättä vaikka heikottaa, päätä särkee ja on nälkä.
Tutkimusten mukaan naisilla tuollainen verensokerikäytös on varsin tavallista. Osa naisista on "miestyyppisiä" ja pärjäävät kolmella aterialla päivässä ilman välipaloja ilman ongelmia. Keho menee paastotilaan aterioiden välillä ja maksa vapauttaa vereen sokeria tasaisesti niin ettei huonoja oloja tule. Sitten on osa, jotka ovat tottuneet syömään usein mutta pystyvät muutaman viikon kärvistelyn avulla totuttamaan itsensä syömään ilman välipaloja. Mutta aina on niitä, joilla vaan tosiaan maksa alkaa vapauttaa vereen sokeria vasta kun ihmisellä on tosi huono olo jo, eikä totuttelukaan auta. Eikä se että ruoassa on riittävästi proteiinia ja rasvaa jne.
Eikä ole mitään syytä yrittää pakkomieltisesti opetella syömään vain 3 kertaa päivässä, jos se ei omalle kropalla tunnu sopivan, koska 4-5 aterialla päivässäkin laihtuu yhtä hyvin, kunhan vaan syö riittävän kevyesti.
Itsekin vähän samassa tilanteessa. Olen 165cm ja 76kg. Ainoa ero on se, että käyn päivittäin salilla treenaamassa ja kasvattamassa lihas massaa. Olen käynyt jo 3kk ja paino on sama. Olen kuitenkin huomannut mahani hieman pienenneen ja lihaksien kasvaneen. Syön paljon vähemmän kuin ennen ja pyrin syömään 1 100kcal päivässä. Herkkupäivä kerran viikossa (karkkipussi, ehkä sipsiä), pitäisi varmaan kyllä siitä luopua kun ei paino tipu :( aineen vaihduntani ei ole kyllä yhtään parantunut ja mittasuhteeni ovat olleet aina samat, vaikka olen harrastanut 10v 3krt viikossa urheilulajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa ihan oikeasti laskea kaloreita, koska ruokamäärien, energiapitoisuuden ym. arvoiminen on todella vaikeaa silmämääräisesti. Minäkin luulin joskus syöväni vähän ja ihmettelin, kun paino ei laskenut, mutta totuus oli se, että sain ruoasta kuitenkin niin paljon kaloreita, ettei kalorivajetta päässyt syntymään.
Netissä voit myös laskea oman kalorikulutuksesi, mutta usein nämä arviot ovat vähän yläkanttiin. Naisilla energiatarve voi olla yllättävän pieni, varsinkin jos ei liiku, joten silloin syömisiä pitää vain karsia enemmän, jos haluaa laihtua. Voi olla, että korvaat herkkuja kuitenkin ns. tavallisella ruoalla, joka lihottaa siinä missä herkutkin, jos sitä syö liikaa.
Pidä kirjaa syömisistäsi jonkin aikaa äläkä huijaa itseäsi. Tuo laskeminen auttaa ainakin hyvään alkuun, ja saat käsityksen, kuinka paljon oikeasti tarvitset ruokaa ja kuinka paljon todellisuudessa syöt.
Jos syöt yhden suklaavanukkaan päivässä niin ei kyllä voi sanoa että on jättänyt herkuttelun pois. Plus mieti vähän kuinka pitkään söit epäterveellisesti? Ei ne kaikki kilot kahessa viikossa lähde...
Tuolta voi lukea minun painonpudotustaistelua jos haluaa:
http://liikkujanilo.blogspot.fi/
Itse kirjaan syömiset ja liikunnat tuonne Fitlabiin nyt, on muuten näppärä.
PS. Mikä pitäisi suunnilleen olla syödyt kalorit miinus kulutetut kalorit jotta noin 70 kg painoinen laihtuu?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:51"]
Mä en oikein ymmärrä niitä pieniä välipaloja, kun et paljon liiku et niitä tarvitsekaan. Juo vettä. Lihasmassan hankkiminen on hyvä tapa lisätä energiankulutusta eli salille lenkkien lisäksi. Hirveen paljon ihmiset jättää yleensä laskematta ohimennen napsittuja kaloreita, työpaikalla kahvipöydästä pari keksiä, muutama siivu makkaraa ruokapöytää siivotessa, ruokaa laittaessa ruoka-aineiden napostelu jne. Äkkiä saattaa pikkumääristä kertyä jopa keittolautasellisen verran ylimääräistä! Lisäksi sokeria sisältävät juomat jne. Kannattaa tarkistaa myös maustetut kivennäisvedet-osassa kaloreita, sekä esim.ns urheilijoille markkinoidut energiapatukat tai proteiinirahkat-yllättävän paljon kaloreita.
[/quote]
Välipalattomuus sopii osalle ihmisistä, mutta ei todellakaan kaikille. Naisissa varsinkin on niitä paljon joille se ei sovi yhtään, vaan johtaa alhaisen verensokerin oireisiin kuten ärtyisyyteen, päänsärkyyn, huimaukseen, ja hillittömään nälkään johon ennemmin tai myöhemmin sorrutaan ahmimaan. Jos kuuluu niihin joille pitkä ateriaväli aiheuttaa kovaa nälkää ja ikäviä oloja, on todellakin paljon parempi vaan syödä terveellisiä ja kevyitä välipaloja aterioiden välissä, kuin yrittää sinnitellä sitä huonoa oloa ja nälkää vastaan vaan pakolla. SEllainen sinnittely kun johtaa lähes aina repsahdukseen ja ahmimiseen lopulta.
[/quote]
Minä juuri en voisi jättää kaikkia välipaloja pois. Olen keventänyt varsinaisia päivän pääaterioita niin paljon, että tulisin niiden välissä todella nälkäiseksi. Ja tiedän, että nälkää en tule kestämään, ja siihen jäisi se elämäntapamuutos. Se on minulle jo suuri asia, että korvaan vaikka lounasravintolassa syödyn hampurilaisannoksen itsetehdyllä kasvissosekeitolla, ja syön aterioiden välissä herkkujen sijasta banaanin ja jogurttia :) Pidän huolta siitä etten joudu näkemään nälkää, mutta samalla on tosi onnistunut fiilis siitä, että en syö jatkuvasti niitä epäterveellisimpiä vaihtoehtoja.
Ap