Avioero ja kotihoidontuki

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:30"]

Ja siis koko tilanne alkoi pahasti kriisiytyä hetkellä, jolloin säästöni loppuivat, sillä iski käytännössä ihan oikeasti nälkä, kun ei voinut enää syödä kunnollista ruokaa. Siihen päälle miehen kontrollointi ja muut avio-ongelmat, niin ero tuli hyvin konkreettisesti mieleeni. Mies jopa ehdotti, että voisin mennä leipäjonoon tai keräämään ulkoa pulloja, tosin uskoisin, että hänkin saattaisi siinä vaiheessa jo heltyä ja sanoa, että sentään sellaisa ei tarvitse tehdä. Mutta tilanteeni on kyllä todella nurinkurinen, sillä selviäisin ihan kohtalaisesti yksinhuoltajana, kun taas hyvätuloisen miehen kanssa elämä on köyhäilyä ja kituuttamista (=ei enää hoitovapaan aikana uusia vaatteita muualta paitsi kirppikseltä ja ruoaksi halvinta mahdollista sekä kaikki muut menot minimiin). Tässä on muuten sellainenkin hassu juttu, että jos hakisin vaikka kaupungin asuntoa, niin siinäkin katsottaisiin miehen tuloja ja oletettaisiin, että minä siitä jotenkin hyötyisin, vaikka totuus on toinen. Uskon vieläpä, että kaltaisiani on Suomessa muitakin. T. Ap

[/quote]

AP!

Olet hyvin ottanut selvää saamistasi tuista, hankkinut uuden asunnon itsellesi ja lapsille. Tarvitset vielä apua avioeron oikeudenmukaiseen loppuunsaatamiseen. Omaisuuden osituksen, elatusmaksujen ym. asioiden kanssa sinun on pidettävä puolesi. Et tee sitä pelkästään itsesi, vaan ennen kaikkea lastesi vuoksi.

Ota viipymättä yhetyttä kunnalliseen oikeusaputoimistoon tai yksityiseen juristiin. Älä enää anna miehesi jatkaa sitä taloudellista väkivaltaa, mitä hän sinuun kohdistaa.

Fyysisen väkivallan uhasta voisit soittaa esim. lähimpään turvakotiin (vaikket sinne nyt menisikään), sieltä neuvotaan miten saat apua käytännössä. Myös muuton ym. käytännön järjestelyjen suhteen.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:47"]

Olemme jälleen kuuleet vain ap:n puolen tästä suhteesta. Miksi ap on tehnyt useamman lapsen miehen kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan pysty elämään? Miksi ap ei ole kouluttautunut ja hankkinut työpaikkaa ja säästänyt, ennen kuin on ruvennut lisääntymään? Miksi ap ajattelee, että yhteiskunnan rahat vain tupsahtavat jostain hänen tililleen, jotta hän voi elää mukavaa elämää lastensa kanssa, kun ei enää huvitakaan yritys nimeltä perhe. Toivottavasti ap ei levittele haarojaan tämän jälkeen, ennen kuin hänen taloutensa on kunnossa ja hän seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Ymmärtääkö ap, että vanhukset makaavat tuntitolkulla paskassa ja koululaiset käyttävät kymmenen vuotta vanhoja oppikirjoja, koska Suomi joutuu elättämään ap:n kaltaisia itsekeskeisiä pölvästejä?

[/quote]

Olen kouluttautunut, tosin toinen tutkintoni on keskeneräinen ja erittäin huonosti työllistävä (kyseessä oli 90-luvun trendiala, jolta ei enää löydy työpaikkoja juurikaan). Olen myös käynyt ihan hyväpalkkaisissa (suunnilleen vastaa naisten keskipalkkaa) töissä suurimman osan aikuiselämästäni ja lapsia sain vasta päälle kolmekymppisenä. Minulla oli myös säätöjä, kunnes jäin hoitovapaalle. Lapsia on kaksi (ei kolmea). Yritys nimeltä perhe oli unelmani, mutta mies osoittautuikin väkivaltaiseksi (on pahoinpidellyt muutaman kerran, mikä on itselleni liikaa) sekä kontrolloi aivan kaikkea tekemistäni sekä myös lastenkasvatusta ja -hoitoa siten, että ei meinannut päästää minua viemään kuopustamme päivystykseen, kun lapsi oli vakavasti erään infektiotaudin kourissa sekä mies yritti estää imetyksen, vaikka se on nykyään suositeltua. Nämä ovat vain esimerkkejä siis. Olen myös _sopinut_ kirjallisesti, että menen syksyllä takaisin töihin.

Tilanne pääsi kriisiytymään kaikkien aiemmin mainitsemien ongelmien lisäksi sekä siksi, että miehelle oli kova paikka se, kun rahani eivät enää riittäneetkään ruokaan ja muihin menoihin entiseen malliin, joten hän päätti, että kustannamme ruoat erikseen, jolloin joudun syömään purkkihernekeittoa ja makaronia ilman lisukkeita ynnä muuta halpaa, enkä voi edes tehdä miehen lempiruoakiakaan, sillä ne ovat liian kalliita oman ruokabudjettini puitteissa. Sitten tajusinkin, että ei minun kannattaisi pysyä miehen kanssa liitossa oikeastaan mistään syystä.

Epävarmuuden pelkoni sekä tietty selviämisen ja taloudellisten riskien pelko vielä pitää minut liitossa ja yhteisessä (=miehen omistamassa) kodissamme. Täytyy tässä laskeskella vielä, selviänkö edes tuilla, sillä se takuuvuokra on kieltämättä suuri summa luottokortilla maksettavaksi, sillä sen summan lyhennyksistäkin tulisi satasen-parin suuruiset parin vuoden ajaksi kaikkien muiden kulujen päälle. Tässä oon nyt viime yöstä laskeskellut ihan eurolleen näitä summia, että mitä kannattaisi ihan taloudellisilla perusteilla tehdä. Tunnepuoli sanoo 50/50, että eroa, mutta nyt taloudellinenkin puoli alkaa osoittaa samaan suuntaan.

T. Ap

Olethan sä ap varmasti nähnyt miehen väkivaltaisen puolen ja rahallisen kiristyksen sua kohtaan jo ennen lapsia? varmasti teillä oli ennen lapsia jo omat tilit yms?

Mikset muuta vanhempiesi nurkkiin? Jos kerran olet menossa kohtapuoliin takaisin töihin, pystyt silloin tienaamaan takuusumman. Kyllä sitä puoli vuotta seisoo vaikka aidan seipäänä, vaikka pitäisikin nukkua siskonpedissä omien lasten kanssa. Miksi aloit tehdä lapsia miehen kanssa, ennen kuin olit kunnolla tutustunut häneen?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:59"]

AP!

Olet hyvin ottanut selvää saamistasi tuista, hankkinut uuden asunnon itsellesi ja lapsille. Tarvitset vielä apua avioeron oikeudenmukaiseen loppuunsaatamiseen. Omaisuuden osituksen, elatusmaksujen ym. asioiden kanssa sinun on pidettävä puolesi. Et tee sitä pelkästään itsesi, vaan ennen kaikkea lastesi vuoksi.

Ota viipymättä yhetyttä kunnalliseen oikeusaputoimistoon tai yksityiseen juristiin. Älä enää anna miehesi jatkaa sitä taloudellista väkivaltaa, mitä hän sinuun kohdistaa.

Fyysisen väkivallan uhasta voisit soittaa esim. lähimpään turvakotiin (vaikket sinne nyt menisikään), sieltä neuvotaan miten saat apua käytännössä. Myös muuton ym. käytännön järjestelyjen suhteen.

[/quote]

Ei ap ole vielä edes päättänyt erosta. Saatika, että asunto olisi katsottuna. Ei kai hän eroa voi ottaa kun mies leimaa sosiaalipummiksi ja huonoksi ihmiseksi kun hänestä tulisi yksinhuoltaja jne! Selityksiä kyllä riittää!

Apua ap pitäisi kipeästi hakea moneltakin instanssilta. Henkilökohaitaista terapiaa myöden. Hänän selittää kaiken yksin miehen kautta. Eikä näe, että se on hän jonka pitäisi rohkeasti ottaa sitä vastuuta tilanteesta.

Oletko miettinyt, miten lasten käy, jos sinä olet kuollut ja mies linnassa?

Yksinhuoltajia on ollut kautta aikojen, et ole ensinmäinen sellaiseksi tuleva. Miten sinä luulet meidän selvinneen?! Vastuunkannolla! Lopeta hyvä ihminen se selittely ja toimi! Montako asuntohakemusta olet laittanut tänä aikana, kun olet täällä elämäkerrasi kirjoittanut itsestäsi sitä sankaria ja miestäsi syypäätä kaikkiin sinun ongelmiin. 

Asuntojonot on pitkiä, sosiaalitoimenjonot on pitkiä. 

Lähde nyt jo hyvä ihminen, että sinulla on varaa edes ostaa lapsille ruokaa. Yritä tallentaa miehen sanomisia ja tee lastensuojeluilmoitus ja hanki lähestymiskielto. Ei tuo tilanne ainakaan parane, jos et lähde.

Huoh! Kyllä taas 60-luvun radikaalinaiset kääntyvät haudassaan...;) Miten voi aikuinen nainen saada itsensä tuohon asemaan?! Elämällä on vaan niin pirun huono huumoritaju, että niistä omista virheistään joutuu vastuuseen!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:18"]

Yksinhuoltajia on ollut kautta aikojen, et ole ensinmäinen sellaiseksi tuleva. Miten sinä luulet meidän selvinneen?! Vastuunkannolla! Lopeta hyvä ihminen se selittely ja toimi! Montako asuntohakemusta olet laittanut tänä aikana, kun olet täällä elämäkerrasi kirjoittanut itsestäsi sitä sankaria ja miestäsi syypäätä kaikkiin sinun ongelmiin. 

Asuntojonot on pitkiä, sosiaalitoimenjonot on pitkiä. 

[/quote]

Olen jo löytänyt ja "saanut" sopivan asunnon rauhalliselta, lapsille sopivalta alueelta, mutta nyt pitäisi ihan parin päivän sisällä päättää, että otanko sen. Miehen kanssa on ollut tiukkaa keskustelua aiheesta, mutta nyt lomalla oleva mies lähti lounastamaan kaverinsa kanssa, joten ei ole kotona. Mies vaatii, että laitan itse eron vireille, jos muutan ja hän ei suostu auttamaan lainkaan muutossa, vaikka hänellä on käytössään yhteinen automme (itselläni ei ole ajokorttia, joten en voisi itse ajaa tavaroita sinne, vaan tarvitsisin ajokortillisen apua tai sitten muuttofirman apua). T. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:37"]

Ei tää voi olla totta.

[/quote]

Tää on erittäinkin totta ja en tajua, että mitä teen. Sen lisäksi, että saisin muutettuani sosiaalitukia/Kelan tukia, niin mies haukkuu minua sossupummiksi, jos muuttaisin yksin ja ottaisin vastaan joitain tukia. Joten hänen mielestään on parempi, että kituuttaisin sillä pienellä rahalla. Hän myös ehdotti, että menisinkin töihin ennen sovittua päivämäärää, mutta olen jo ehtinyt sopia asian työnantajan kanssa (ja tuolloin se ajankohta oli miehelle ok). Nytkin, kun olen koko ajan maksanut miehelle vastiketta ja pientä extraa, niin mies haukkuu minua loisijaksi ja laiskuriksi sekä syöpilääksi. Pienempi lapsista on vieläpä alle vuoden ikäinen, joten ei pääsisi useimpiin päiväkoteihin. Mies olisi halunnut vielä kolmannen lapsen asap ja yritti saada minua lopettamaan imetystä jo aiemmin, jotta kolmas lapsi olisi saanut alkunsa. Tämä on vain hankala yhdistelmä, kun mies haluaa, että tuon taloon runsaasti rahaa, mutta silti pitäisi lapsiakin saada samaan aikaan. Itselläni olisi nyt (kalliinpuoleinen, tosin asumistuilla kohtuuhintainen) vuokra-asunto hankittuna, mutta täytyy äkkiä päättää, että mitä teen. T. Ap
[/quote]
Ai mitäkö teet? No a) eroat b) lakkaat välittämästä mistään, mitä mies sanoo (siis noista haukuista) c) vaadit kohtuulliset elarit.

Miksi hyökkäys aloittajaa kohtaan? On eroamassa ja kysyi mitenköhän tulee taloudellisesti pärjäämään. Te kaikki kommentoijat tässä lapsilta kuulostatte.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:38"]

Miksi hyökkäys aloittajaa kohtaan? On eroamassa ja kysyi mitenköhän tulee taloudellisesti pärjäämään. Te kaikki kommentoijat tässä lapsilta kuulostatte.

[/quote]

Aikuisen ihmisen kuuluu vastata omasta taloudellisesta pärjäämisestään, ja jos on hankkinut lapsia, myös heidän elämisestään. Yhteiskunnallinen tuki on tarkoitettu etupäässä niille, jotka eivät kykene itsestään vastaamaan, esim. kehitysvammaisille ja vanhuksille. Tässä maassa on ihan liikaa niitä, jotka ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa mutta jotka roikkuvat tukiluukuilla. Jos tuollaiset siivottaisiin pois rahaa kerjäämästä, Suomi ei olisi laisinkaan lamassa.

Ei tuo teidän perheen elämä ole normaalia. Jos kerta olet palaamassa töihin, niin tuethan olisi itilapäisiä. Älä siitä stressaa. Oletko oikeasti ihan yksin? Eikö kukaan ystävä tai sukulainen voi auttaa muutossa? Päätät vaan, että pärjäät yksin lasten kanssa ja sitten pärjäät.

Olen ollut lähes täsmälleen samassa tilanteessa narsistiexäni kanssa. Tosin vain yksi lapsi ja miehellä vielä isompi omaisuus. Halvinta nuudelia syötiin vauvan kanssa ja mies söi hienoissa ravintoloissa. Kotihoidontuesta maksoin vastiketta miehelle, ja kun en enää suostunut, sain myös kuulla olevani siivelläeläjä. Joka aamu imettäessäni vauvaa sain kuulla, että minut ja tavarani heitetään ulos pihalle. Alkoi myös fyysinen pahoinpitely. Sain keskenmenonkin lyönnistä ja nyt jälkikäteen ajatellen hyvä niin.

Turvakodin kautta sitten lähdettiin vuoden ikäisen kanssa. Seurasi oikeudenkäyntejä yms. Neljän vuoden jälkeen mies vainoaa yhä ja joudun pakoilemaan häntä, mutta olen NIIIN hyvilläni, että lähdin.

Älä murehdi taloutta. Mieti sitä, että sinun täytyy pysyä hengissä ja hyvissä voimissa lastesi vuoksi. Ja ennen kaikkea itsesi vuoksi. Sossupummiajatuksista nakkaa paskat. Ne ovat miehen yksi tapa alistaa sinua. Nyt on tärkeämpää mietittävää. Tarvitset kaiken tuen. Selviät paremmin ilman miestä. Se päivä vielä koittaa, kun voit kiittää ja onnitella itseäsi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:45"]

Olen ollut lähes täsmälleen samassa tilanteessa narsistiexäni kanssa. Tosin vain yksi lapsi ja miehellä vielä isompi omaisuus. Halvinta nuudelia syötiin vauvan kanssa ja mies söi hienoissa ravintoloissa. Kotihoidontuesta maksoin vastiketta miehelle, ja kun en enää suostunut, sain myös kuulla olevani siivelläeläjä. Joka aamu imettäessäni vauvaa sain kuulla, että minut ja tavarani heitetään ulos pihalle. Alkoi myös fyysinen pahoinpitely. Sain keskenmenonkin lyönnistä ja nyt jälkikäteen ajatellen hyvä niin.

Turvakodin kautta sitten lähdettiin vuoden ikäisen kanssa. Seurasi oikeudenkäyntejä yms. Neljän vuoden jälkeen mies vainoaa yhä ja joudun pakoilemaan häntä, mutta olen NIIIN hyvilläni, että lähdin.

Älä murehdi taloutta. Mieti sitä, että sinun täytyy pysyä hengissä ja hyvissä voimissa lastesi vuoksi. Ja ennen kaikkea itsesi vuoksi. Sossupummiajatuksista nakkaa paskat. Ne ovat miehen yksi tapa alistaa sinua. Nyt on tärkeämpää mietittävää. Tarvitset kaiken tuen. Selviät paremmin ilman miestä. Se päivä vielä koittaa, kun voit kiittää ja onnitella itseäsi.

[/quote]

Korjaus, en maksanut pelkkää vastiketta, vaan vuokraa.

Teillä ei ole avioehtoa, joten osituksessa koko omaisuus menee puoliksi. Saatat saada tuosta rahasta kyllä pesämunan omaan asuntoon. Suullinen lupaus ei kumoa avioikeuttasi. Ota yhteys lakimieheen ja muuta pian pois!