Kadutko, ettet "tehnyt" enempää lapsia?
Mielenkiinnosta kyselen, onko paljonkin ihmisiä joita on jälkeenpäin harmittanut, ettei tehnyt vielä sitä yhtä? tai kahta..
Itse halusin vielä neljännen lapsen, mies ei ehkä olisi kun häntä hirvitti minun jaksaminen, mutta sain hänet vakuutettua siitä, koska lapsemme ovat olleet helppoja niin yksi menee vielä, ja katuisimme jos emme olisi tehneet. Vain sen takia että tulisi olemaan vielä yksi vauvavuosi valvomisineen, vauva-aika niin lyhyt.
Nyt on varma olo lapsimäärästä, ei ole haluja yhteenkään lapseen. Nyt on rauha tältä osin mielessä, eikä tarvitse katua.
Kommentit (11)
Olisihan noita voinut olla enemmänkin kuin kaksi. Kyllä hiukan kaduttaa.
Tein kolme ja olen tyytyväinen, ei kaduta. Jos olisimme tavanneet nuorempina, niin ehkä sitten neljäs, mutta ei tällä ikää enää.
Mä kadun, kun ei tehty neljättä. Auto olis mennyt vaihtoon ja nuorimmainen oli hankala tapaus. Harmittaa vieläkin, vaikka kuopus on jo 13 v.
Ei ole kaduttanut. Yksi on ja ongelmia erittäin todennäköisesti hedelmällisyyden kanssa (ei olla yritetty, ilmeni muissa merkeissä). Minusta se on vaan merkki siitä että näin kuuluikin olla.
Meillä neljä lasta ja ei kaduta. Neljättä kyllä harkittiin jonkin aikaa, onneksi saatiin vielä hänet. Nyt tuntuu, että lapsiluku on kertakaikkiaan täysi ja hyvä niin.
Kiitollinen yhdestä, oon pystynyt antamaan henkisesti että aineellisesti.
Ei kaduta. Minulla on kaksi lasta, takana lapsettomuutta, keskenmenoja ja yksi abortti.
Kun tuli ero, olin tyytyväinen että minulla oli vain kaksi lasta huollettavana. Kun tapasin uuden miehen, olin jo 37-vuotias ja tyytyväinen elämään. Miehen kanssa oli puhetta lastenteosta, olisin ehkä suostunut yrittämään jos hän olisi ehdottomasti yhden lisää halunnut, mutta hänelle riitti hänen oma lapsensa. Lapsensa synnytys oli ollut täynnä dramatiikkaa, oli ollut kuolla niin äiti kuin lapsikin, eikä hän halunnut missään nimessä kokea enää samaa. Se sopi minulle, koin olevani kovin iäkäs jo synnyttelemään yhtään lasta lisää.
Eli meillä on kolme lasta yhteensä ja elämä on hyvää näin.
En todellakaan kadu, että jätettiin lapsimäärä kahteen. Tämä on erittäin hyvä luku. Joskus ajattelen että yksikin olisi ollut ihan hyvä luku.
En mitenkään selviäisi neljästä lapsesta huolehtimisesta kunnialla. Jo nyt on kiirettä.
Ei kaduta. Olen realistinen sen suhteen, millaiset resurssit meillä on kasvattaa lapsia. Kahden kanssa pärjää aina, vaikka yksinkin, kolme olisi jo ihan eri juttu. Koen että olen lapsille velkaa sen, etten tieten tahtoen aja meidän koko perhettä sellaiseen tilanteeseen, että kaikki voisivat pahoin, ja kolmas tai useampi lapsi veisi voimia, joita ei ainakaan tällä hetkellä työltä ja lastenhoidolta ja kodinhoidolta jää arkipäivisin yhtään ylimääräistä.
En ole katunut. Halusin kaksi lasta: tytön ja pojan. Ne myös sain.