Sossut: pelkäättekö kotikäynneillä?

Miksi sossut tekee kotikäyntejä? Harvinaisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sossut tekee kotikäyntejä? Harvinaisempaa?

Onhan esimerkiksi sosiaalipäivystys, joka käy huumekämpissä huostaanottamassa lapsia. Ja kai niitä muitakin on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sossut tekee kotikäyntejä? Harvinaisempaa?

Lähinnä lastensuojelu tekee kotikäyntejä. Ja onhan heillä mahdollista saada poliisilta virka-apua, mikä voisi olla oikeasti pakollista aina uusien asiakkaiden kohdalla, näin säästyisi varmasti ongelma tilanteita parhaiten.

Varsinkin lastensuojelun puolella kotikeikat jännitti välillä. Mutta koskaan mitään ei tapahtunut, mitään pientä erimielisyyttä tai sanaharkkaa kovempaa. Tästä työstä kyllä jo vuosia.

Olen ajatellut sossun opintoja.. mutta en tiedä kestääkö pää, olen hieman arka.

Jos et tiedä niin ei sinne pahimpiin paikkoihin yksin mennä. Usein otetaan myös vartiointifirma mukaan. Yllätyksenä ei tule että maaseudulla on pahimmat paikat kun aseita on niin paljon.

Eiköhän se pelko ole siellä uhrien puolella.

En pelkää, ei ole sellaista tilannetta tullut vastaan. Sitävastoin asiakkailla saattaa olla usein ennakko-oletuksia ja pelkoja minusta, mikä on harmillista mutta ymmärrettävää jo senkin valossa, mitä lastensuojelusta usein kirjoitetaan.

Ihmiset ovat mukavia yleensä.

Sosiaalialaa pystyy opiskelemaan yliopistossa sosiaalityöntekijäki tai AMK:ssä sosionomiksi. Olen tehnyt töitä molemmilla tutkinnoilla ja voin kertoa omat kokemukset:

Ensinnäkin sosiaalialalla voi työskennellä hyvin monella eri sektorilla. Lähinnä sosiaalipäivystyksessä ja lastensuojelussa tehdään kotikäyntejä.

Sosiaalipäivystyksessä ollaan töissä virka-aikojen ulkopuolella, eli suurimmaksi osaksi öisin ja tilanteet tulee nopeasti, yleensä suoraan hätäkeskukselta. Me työskenneltiin ja liikuttiin työpareina, mutta kyllä jo se liikkumis ajankohta, eli yö tuo erilaista pelkoa siihen työntekoon. Pimeää, varsinkin talvisin ja yleensä jos yöllä tapahtuu jotain mihin sosiaalityötä tarvitaan niin eihän ne mitään turvallisen tuntuisia hommia ollut.

Sosionomina taas työskentelin nuorten lastensuojelulaitoksessa ohjaajana kolmessa vuorossa ja silloinkin öisin pelotti. Pimeää, yksin rakennuksessa teinien kanssa ja et oikein tiedä, että mitähän niiden päässä liikkuu. Meille saatettiin myös yöllä tuoda joku ihan uusi nuori jonka taustaa et tiennyt.

Itselläni siis on kokemusta tavallaan kaikista riskialttiimmista sosiaalialan työpaikoista. Tykkään alasta kovasti, mutta enään en noihin hommiin halua (uskalla). Hyvä puoli onkin se, että hommaa on niin paljon laidasta laitaan ettei juuri tuon tyyppistä tarvitse tehdä :)

Lastensuojelussa työskennellä tärkein työväline on keskustelutaidot ja se, että osaa lukea ihmistä vie jo pitkälle. Eli säästyin tilanteilta jossa asiakas olisi provosoitunut, mutta eipä sitä voi koskaan tietää, että milloin joku sattuu olemaan tarpeeksi sekaisin.

Iso osa sossuista on niin tyhmiä että eivät kykene havainnoimaan ympäröivää maailmaa. Tämä olisi varmaan edellytys pelkäämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa sossuista on niin tyhmiä että eivät kykene havainnoimaan ympäröivää maailmaa. Tämä olisi varmaan edellytys pelkäämiselle.

No just. Kehtaavatkin pelastaa lapset vaikka huumehelvetin keskeltä vai? Sehän se tyhmää onkin...