Pitäis mennä naimisiin, miten häistä tehdään ei-jäykät?

Häihin joku teema, joka yhdistää morsiusparia. Paikaksi joku rento. Pukukoodiksi rento. Hyvä ruoka. Ei liikaa ohjelmaa. Ainakaan tavallisia hääjuttuja.

Yhdet ikimuistoiset erilaiset häät. Jo kutsuista näki tunnelman, kutsut oli muokattu futiksen mm-kisalipuista. Saatteena oli pukukoodi (vieraat oli jaettu neljään ryhmään ja pukeutua piti oman maansa väreihin). Paikkana oli mökki, savusauna, palju -tyyppinen ratkaisu. Vihkimine lammen rannalla, morsmaikulla tais olla mekon lisäks nappikset :) Ohjelmaa oli: Ryhmät pelas toisiaan vastaa futista, paras tiimi kannattajineen palkittiin. Saunottii, syötii ja juteltiin. Halukkaat lauloi singstaria. Illan tummetessa kodassa viä tarjolla räiskäleet ja maggaraa. Ihan oli alkottomat häät. Kivaa oli ja kaukana pönöttämisestä.

Mielestäni vastuu juhlien onnistumisesta on aina kaikkien paikalla olevien ihmisten. Eli minä vieraana kannan oman vastuuni siitä, että juttelen ihmisille, pidän hauskaa, käyn tanssimassa ja yritän omalta osaltani olla juhlassa mukana. 

Olen ollut järjestämässä juhlia myös itse ja vieraaksi on 'jouduttu' kutsumaan myös niitä, jotka oikeasti eivät varmaankaan tykkää juhlimisesta. Tulevat silti paikalle, mutteivät puhu kenellekään mitään. Kerrankin eräs pariskunta istui lähes koko illan olohuoneen nurkassa puhumatta juuri kenellekään mitään. Yritin sitten tietysti emännän ominaisuudessa vetää heitä juttuun mukaan ja keskustella asioista, mistä tiesin heidän innostuvan. Vastaukset olivat lähinnä 'joo' ja 'ei' luokkaa ja lopulta jätinkin heidät rauhaan. Jos ei kerran huvita puhua, niin lähtekää pois sitten. Mitä järkeä tulla juhliin, jos ei huvita tai sitten istuu mörkki ilme naamalla ja seurailee, kun muut pitävät hauskaa. Muiden jutuille voi nauraa, mutta itse ei anna itsestään mitään. Aika ärsyttävää.