Miten suhtautua ei-kummiksi päässeen kiukutteluun?

Anna rauhoittua hetken aikaa ja yritä sitten virittää ystävyys uudelleen.

pyydä ystäväänsä kummiksi tai kaasoksi. Minusta se on kuin sodanjulistus. Minun paras ystäväni ei pyytänyt minua kummiksi eikä kaasoksi. Fiksuna ihmisenä en viitsinyt kiukutella mutta kyllä siinä muutama kyynel vierähti enkä enää puhuttele häntä parhaana ystävänä. Hän on vain kaveri muiden joukossa. Sitähän kai halusikin. Osoittaa minulle paikkani.

usein vanhemmat pyytävät omat sisaruksensa kummeiksi. Ja jos molemmilla sattuukin oleman monta siskoa tai veljeä niin jo siinäkin on arpominen kenet pyydetään.

Vierailija:

usein vanhemmat pyytävät omat sisaruksensa kummeiksi. Ja jos molemmilla sattuukin oleman monta siskoa tai veljeä niin jo siinäkin on arpominen kenet pyydetään.

Varsinkin, kun molempien vanhempien ystävät pitää huomioida. Lapselle ei kuitenkaan viitsitä yleensä pyytää kymmentä kummia.

Sisarukset kun ovat muutenkin lapselle tätejä ja setiä, mutta läheiset ystävät taas eivät ole lapselle " mitään" , jos eivät ole kummeja. Minusta on kiva, kun lapsen lähipiirissä on mahdollisimman paljon välittäviä aikuisia. Siksi meidän lasten kummit ovat ystäväpiiristä.

eiköhän se ole ihan vanhempien asia kenet haluavat kummiksi. Tuskin kukaan haluaa ketään loukata sillä ettei pyydä kummiksi.

Jos olette tosi läheisiä ja hän on ns. paras ystäväsi, en ihmettele yhtään, että hän on pahoillaan. Itse kyllä pyytäisin todella mielelläni kummiksi sellaisen, joka kovasti HALUAA olla kummi! Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys. Meillä perhe- ja ystäväpiirissä alkaa kaikilla jo olla sen verran kummilapsia, että ei ole mikään itsestäänselvyys ketä viitsii pyytää... Tokihan ihmiset suostuu, mutta myönnettäköön, että kun kummilapsia alkaa kertyä enemmän, tulee siitä vähän rasitekin...



Eli itse pyytäisin ilomielin kummiksi sellaisen, joka kovasti haluaa. Hänestä saisi varmaan tosi kivan kummin.

siskoni ilmoitti että hänet pitää ottaa kummiksi, kun kuuli että odotan esikoistani. Painostusta jatkui koko raskausajan ja loppui vasta vähän ennen kastejuhlaa, kun selitimme, että emme ota sukulaisia kummiksi ollenkaan. Sukulaiset ovat sukulaisia ja muutenkin läsnä lapsen elämässä. Sitä paitsi miellä molemmilla on kolme sisarusta, eikä olisi ollut aivan helppo heistä niitä kummeja valita...



No, sitten rupesin odottamaan kuopusta ja ajattelin, että nyt varmaan sisarenikin tajuaa, ettei rupea vaahtoamaan siitä kummi-asiasta. Ei, sama peli alkoi taas, nyt vielä pahempaa painostusta, äitinikin jo oli sitä mieltä, että pitäisi nyt sitten ottaa se sisko kummiksi " kun se niin haluaa" . Jälleen kerran totesimme, että kummit on kavereista ja piste.



Siskoni pääsi kyllä sitten melkein heti meidän kuopuksen jälkeen kaverinsa lapsen kummiksi, että ehkä hän nyt on tyytyväinen kuitenkin.



Mutta mielestäni on kyllä omituista suuttua sellaisesta, ettei pääse kummiksi, sehän on kunniatehtävä johon pyydetään jos pyydetään. Lapsen kummivalintojen taustalla voi olla monia syitä, joissakin perheissä valitaan aina sukulaisia kummeiksi ja joissakin taas kavereita. Kyllä lapselle voi olla läheinen ja merkittävä aikuinen, vaikkei olisikaan kummi.

Kyllä se on vähän sama kuin sanoa, että " sinä et ole niin tärkeä" . Minkäs ihminen tunteilleen voi???!!! Jos tulee paha mieli, niin sitten tulee! Sehän vaan osoittaa, että a) Kyseinen henkilö arvostaa ystävyytenne korkealle b) Hän suhtautuu erittäin lämpimästi teidän lapseenne, kun haluaa olla sille kummi. Itselleni nuo olisivat mitä parhaimmat kriteerit pyytää joku kummiksi! Olisit kiitollinen, että joku ihan oikeasti haluaa kummiksi. Monille se on vaan pakkopullaa.



Koita nyt ymmärtää ystävääsikin. Jos hänelle tuli paha mieli, voisit jutella ja perustella ratkaisuasi sen sijaan, että moitit häntä täällä. Itselläni on kaksi läheistä ystävää ja kun pyysin toista heistä ekan lapseni kummiksi, kerroin toiselle, että oltiin miehen kanssa sovittu, että kumpikin valitsee yhden kummin " omalta puoleltaan" . Ja että haluaisin kovasti, että myös toiselle lapsellemme (jota nyt odotan) olisi hyvä kummi valmiina. Tämä ystäväni ei pahoittanut mieltään, koska juttelin asiasta. Jos en olisi selittänyt mitään, olisi varmaan ymmärrettävästi ollut pahoillaan.

isän ja yhden äidin puolelta. Eli 4. Jos lapsia on monta niin kyllä siitä ystävät voivat laskea miten alhaalla ovat meidän arvoasteikossa. jos ei kummiksi kelpaa. Mutta vielä typerämpää on kieltäytyä kunniasta kun pyydetään kummiksi. Tiedän lapsia joiden kummi on mummo , täti tai muu sukulainen. Mitä järkeä siinä on? Tätihän esim muistaa rippilasta joka tapauksessa koska on täti.

Tädit ja sedät joutuu muutenkin muistamaan lasta, niin kummit kannattaa pyytää kavereista..!

se kummilapsi erottaa kuka on kummi jos kaikki tädit muistavat koska ovat tätejä ja yksi onkin kummi . en osaa selittää mitä tarkoitan 14

yhdessä vanhempien kanssa vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Tiedän kyllä, että tätä ei monikaan vanhempi saati kummikandidaatti enää nykyään ajattele, mutta se on ollut meillä ainakin yhtenä kriteerinä kummeja valittaessa. Emme siis laita kavereita miellyttävyys-, tärkeys- tai paremmuusjärjestykseen vaan pohdimme, kenen elämäntilanne, elämänkatsomus ym. on sellainen, että voisi ottaa myös tuota puolta lapsemme kasvatuksesta huomioon.



Tämä nyt vain pienenä huomautuksena kun kummeista on puhetta.

Luulen, että nyt on liikkeellä taas " typerys-ap" !

Järkeä kirjoitteluun tai sitten ei pidä kirjoitella.



Annuli

ketä pyytää. Seurakunnan ohjeessakin luki meillä että kummiksi pyydetään läheisiä ystäviä ei siinä sanottu että sisaruksia.

Minä pyysin kaksi kummia ja mieheni kaksi. Emmekä tosiaan ajatelleet mitään kaveruussuhteen laatua, vaan sitä, ketkä kavereista tai sukulaisista osaisivat parhaiten hoitaa kummin tehtävät.