Akateemisen paluu työelämään - uusille urille vai vanhat kujeet?
Akateemiset opinnot aikoinaan suorittaneena ja vailla työpaikkaa, sitä alkaa pyrkiä muutaman vuoden työkuvioista poissa olleena ja hoitovapaiden jälkeen takaisin työelämään ja pukata hakemuksia vähän joka taholle. Luukusta tippuu tiedotetta: hakijoita oli tällä kertaa 99, valinta osui tällä kertaa.... kiitos ja hyvää syksyn jatkoa!
No yrittänyttä ei laiteta - hakemusten laittaminenkin käy oikeastaan työstä, varsinkin jos niitä pistää muutaman kymmennen viikossa. Mutta kuinka akateemisilla työhönpalaajilla työpaikka tärppää nykyisin? Koitetaanko rimpuilla vanhassa alassa kiinni vai tuleeko mieleen kenties alan vaihto? Kuinka akateemisilla on sujunut työhön palaaminen, kun on pitänyt aloittaa kaikki hakemusruletista alkaen?
Olisi kiinnostavaa jakaa näkemyksiä, kun tässä itse alkaa päästä jyvälle juuri siitä, että kilpailu työpaikoista on armottoman kovaa ja alan vaihtaminenkin kurssituksineen hiipii kyllä väistämättä ajoittain mieleen.
Reilut viisi vuotta kotona olleena (äitiyslomalla, etätöissä ja nyt yli vuoden työttömänä) olen käyttänyt yli puolet ansiosidonnaisen päivistä, joten toivottavasti pääsen ensi viikolla alkavaan työvoimakoulutukseen. Kurssi on ohjaava ' uusille urille' -kurssi.
Oman alani työpaikat ovat kiven takana ja vaikken ole erityisen aktiivisesti töitä edes hakenut, en usko, että minun on mahdollista työllistyä entisessä ammatissani kuin lyhyiksi sijaispätkiksi. Eikä ko. ala oikeastaan edes enää kiinnosta.