Huh huh, mikä lause Saimilta!! ov

Ei tiedä vielä mitä on edessä. Näin meilläkin mies höpötteli, ja annoin elää siinä uskossa. Siinäpä sitten oppi pikkuhiljaa, että lasten saanti muuttaa lähes kaiken, ja hyvä niin. Elämä pyörii vähän toisenlaisten asioiden ympärillä ja se kuuluu siihen vaiheeseen.

Ajatellaan, että ei se lapsi sitä tahtia määrää, ja ei elämä siitä mihinkään muutu... Niinpä...

Hänen tekemisensä tai sanomisensa ei liity TEIDÄN elämäänne millään lailla. Antaisitte olla ja antaa jokaisen elää tavallaan.



Kyylät ja tuomitsijat.

Minustakin on vähän surullista, jos ihmisellä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin lapset. Mutta tuon haastattelun yhteydessä ko. lauseesta tuli sellainen olo, että Saimi puhui vauvan syntymän jälkeisestä ajasta, esim. että aikoo viedä lapsen aikaisin hoitoon jne. Tässä yhteydessä minusta kommentti särähtää aika pahasti korvaan, koska pienelle vauvalle on omistauduttava, ellei aio palkata lastenhoitajaa hoitamaan yöheräilyt, syötöt, kakkavaipat, nukuttamiset jne. Jos vauvaa haluaa ylipäätään itse hoitaa, niin kyllä on pakko sopeutua siihen, että omat tarpeet on sysättävä taka-alalle.

edes lapsen isän hoitoon, vaan äiti on se ainut oikea hoitaja, ulkopuolisille koko ajan puhutaan vain omasta lapsesta. ei anneta tilaa lapsen kehitykselle, koska äiti on aina ykkönen ja äiti sitä ja tätä jne... Ällöttävät äidit.

Vierailija:

On surullista nähdä äitejä, jotka omistautuvat vain jälkikasvulleen

jo ennakkoon sen sijaan että sanoisi, että en vielä tiedä millaista se on ja millainen äiti musta tulee.

Harvoin ostan juorulehtiä mutta tänään ostin ja kyllä pisti sama silmään...



Mutta niinhän sitä luulee ennekuin se eka lapsi syntyy, joopa joo.



Musta sitä satsaa kyllä moni paljon turhempaanki kuin lapsiin.

Ei meitä se tehty ura tule vanhana sinne vanhainkotiin katsomaan, eikä tienattu raha. Mutta voipi hyvin olla että ne lapset tulevat....

sisältö...

Onneksi kukaan tuntemani nainen, edes suurperheen äiti, ei ole VAIN omistautunut lapselleen..

kaiken entisen perässä ja synnytyksen jälkeen on taas tavallisempi. Ei ole enää sitten tarvetta korostaa ehkä niin paljon itseään ja arvojärjestys muuttuu. Niin ainakin minulla kävi. Kenelläpä ei?

ei ehtinyt nyppiä tänään. Voivoi. Saimi taitaa pelätä arkea niinkuin niin moni muukin. Niinpä Saimi laittaa lapsen hoitoon (tai sitten superhypermodernisti vautsivau Saimin mies jää hoitovapaalle) ja taas naistenlehdet saavat jutunjuurta kuinka Saimi ei ole antanut lapsen kahlehtia itseään kotiin ja voi magee kuinka nopeesti Saimi hoikistui takaisin mallimittoihin... pllähplääh... jokainen öiti keksii pyörän uudestaan, ja julkkisäitien pyörät ne vasta kummallisia ovatkin.

Eikös ne heti kaikissa kemuissa pyörinyt yms.

uraohjuksen lausahdus :). sehän kuvastaa vain pelkoa tulevaa kohtaan. eipä tuosta sen enempää kannata provosoitua. toisilla tuo pelko siitä, että lapsi kuitenkin muuttaa kaiken verhoutuu noihin tiukkoihin " varmoihin" päätöksiin siitä, että " meillä vauva ei muuta mitään" jne. kyllähän se elämä opettaa. lapsi muuttaa aina elämää, se ei trakoita sitä, että lapselle täytyisi omistautua niin, ettei välitä enää itsestään tai muusta elämästä ollenkaan. ehkä saimi rikkainen miehineen ottaa lastenhoitajan, joka hoitaa lasta lähes koko ajan ja silloinhan lasta ei edes tarvitse huomioida ;). eri juttu on sitten se, että oppiiko lapsi koskaan tuntemaan sellaista äitiä :).

No meillä ei ainakaan kolmenkaan lapsen jälkeen elämä ole heittänyt mitään täydellistä häränpyllyä. Itse ainakin ihmettelen enemmän niitä perheitä, joissa lapsen syntymän jälkeen " mikään ei ole enää ennallaan" ja kaikki normaalitkin asiat muuttuu ihan todella vaikeasti hoidettaviksi. Tai hyvä, että niitä saa hoidettua ollenkaan...

Vierailija:

uraohjuksen lausahdus :). sehän kuvastaa vain pelkoa tulevaa kohtaan. eipä tuosta sen enempää kannata provosoitua. toisilla tuo pelko siitä, että lapsi kuitenkin muuttaa kaiken verhoutuu noihin tiukkoihin " varmoihin" päätöksiin siitä, että " meillä vauva ei muuta mitään" jne. kyllähän se elämä opettaa. lapsi muuttaa aina elämää, se ei trakoita sitä, että lapselle täytyisi omistautua niin, ettei välitä enää itsestään tai muusta elämästä ollenkaan. ehkä saimi rikkainen miehineen ottaa lastenhoitajan, joka hoitaa lasta lähes koko ajan ja silloinhan lasta ei edes tarvitse huomioida ;). eri juttu on sitten se, että oppiiko lapsi koskaan tuntemaan sellaista äitiä :).

Ja siitäpä ajatus: Miksi tehdä lapsia, jos hoidattaa ne muilla? Siis onko lapsi silloin vain egoistinen jatke itselle?! Jokin, joka vaan " kuuluu olla" ?!

Hui kuinka joku uskaltaa kommentoimaan omaa tulevaa äitiyttään!



Ehkä te kaikki olette jättäneet " entisen" elämänne täysin ja omistaudutte VAIN ja AINOASTAAN lapsellenne. Ainoa asiaa taitaa olla vain tämä av-palsta, jossa pääsette arvostelemaan toisten, teidän mielestänne, vääriä tapoja ja mielipiteitä.



heh heh sanon minä....

Kyllähän sitä lapsen syntymän jälkeenkin saa olla omaakin elämää, harrastuksia yms...

entäs sitten nää, joista elämän onnistumisen mitta on se, että lapset tulevat vanhainkotiin katsomaan.... voi onni ja autuus!

Kultuintopii:

No meillä ei ainakaan kolmenkaan lapsen jälkeen elämä ole heittänyt mitään täydellistä häränpyllyä. Itse ainakin ihmettelen enemmän niitä perheitä, joissa lapsen syntymän jälkeen " mikään ei ole enää ennallaan" ja kaikki normaalitkin asiat muuttuu ihan todella vaikeasti hoidettaviksi. Tai hyvä, että niitä saa hoidettua ollenkaan...

Teillä on varmaankin ollut aikalailla terveet lapset?!

Tai sitten elämänne on ollut varsin eriskummallista ennen lapsien syntymää... ;)

Minä ainakaan vietettyäni n. puolet esikoisen vauva-ajasta sairaalassa/lääkärissä/osaston sängyn laidalla, en voisi ikinä sanoa noin... Meidän elämässä MIKÄÄN EI OLE ENÄÄ ENNALLAAN, jos ennaalla:n tarkoitetaan elämää ennen lapsia. Kyllä, kaupassakäynti vaatii järjestelyjä, hyvä jos sitä saa hoidettua ollenkaan...

Helpointa on tuomita asioita/ihmisiä, joita ei tunne.

Toivottavasti täti tippuu vielä kovaa ja korkealta.