Miten hyväksyä maailman pahuus ja keskittyä omaan elämääni?
Olen todella herkkä ihminen. En pysty edes lukemaan uutisia, ja puolivahingossa päädyin niitä lukemaan pitkästä aikaa. Järkytyin, aloin itkemään ja oksensin (järkytyksestä). Onko ihan normaalia, näin sivuseikkana?
Nyt olen monta tuntia viettänyt yhtä tiettyä tapausta lueskellen, ja nyt ahdistaa niin etten saa nukutuksi. Miten ihmiset voivat olla niin julmia, miksi, olenko ainoa ketä edes miettii näitä asioita? Mieleeni tulee pienempiäkin asioita, esim. muista ihmisistä pahaa puhuminen, sillä he ovat itse kateellisia. Miksi? Miksi edes pitäisi olla kateellinen, miksei voi olla onnellinen toisten puolesta?
Joka tapauksessa, tämä on merkittävä osa elämääni enkä pääse siitä yli tai ympäri. En voi hyväksyä sitä, että kaupassa käydessäni siellä on samaan aikaan varmasti rikollisia ja pahoja ihmisiä, enkä voi millään tietää ketkä heitä ovat tai kuinka lähellä heitä olen. En voi tietää yhtään mitään.
Miten te hyväksytte nämä asiat? Minä en pysty. Olen usein miettinyt (ja mietin edelleen) itsemurhaa tämän takia. En sitä tee, mutta mietin. Se lohduttaa.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:52"]Mä en kestä jos eläimille tehdään pahaa.
[/quote] Sama. Yritän olla sekasyöjiä kohtaan mahdollisimman neutraali, mutta kieltäydyn aina syömästä jo pöydässä on eläimen ruumis. Vaikka muut näkeekin herkullisessa marinaadissa kylpevää herkkua näen minä vain sen pienen possun.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 00:26"]
Ei todellakaan pidä hyväksyä, eikä keskittyä vain omaan elämäänsä. Jokainen voi tehdä jotakin. Aloita siitä, että ostat tuotteita joita ei ole tehty hikipajoisa, vain eettisiä vaatteita, vain vegaanisia kenkiä vain luomutuotteita jos ostat eläinkunnantuotteita, reilua kauppaa yms. Puutu aina vääryyteen kun voit. Älä ota miestä joka on käynyt maksullisissa, älä katso pornoa äläkä tuo kaupallista seksiä mitenkään. Osta vegaanista eläinkokeetonta kosmetiikkaa ja pesuaineita.
[/quote]
Tämä on loputon urakka, eikä yksi ihminen voi suuremmiten muuttaa maailmaa. Ei ainakaan niin paljon, että se riittäisi ahdistuksesta ja itsemurha-ajatuksista vapautumiseen. Ap:n pitäisi varjella itseään henkisesti, mutta hän voi tehdä esimerkiksi vapaaehtoistyötä mukavien, pyyteettömien ihmisten kanssa silloin tällöin. Ottaen huomioon Ap:n herkkyyden, maailman pahuuden vastustamisen pitäisi tuottaa hänelle todella tulosta ennen kuin hän pääsisi masennuksestaan tai ahdistuksestaan ja kuten tiedämme meidän tekomme ovat kuitenkin hyvin pieniä, eivätkä välttämättä vaikuta kokonaiskuvaan mitenkään, tai näy siinä.
[/quote]
Tottakai vaikuttavat kokonaiskuvaan, ihan samalla tavalla kuin jokaisen meistä teot! Yksilöt tekevät pahat teot, yksilöt vaativat halpoja hikipajoissa tehtyjä vaatteita. Yksilöt ovat vastuussa maailman pahuudesta.
Maailmassa on myös paljon hyvää ja hyviä ihmisiä. Lue uudelleen ne uutiset, joissa kerrotaan hyviä asioita, jos olet pahoittanut mielesi huonoista uutisista. Pyri tekemään joka päivä itse jokin hyvä asia ympäristöösi, hymyile kassamyyjälle, pidä ovea auki mummelille, rupattele yksinäiselle jne. Se auttaa sinua saamaan hyvää oloa sisällesi.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 00:08"]
Sulla on omituinen ja lapsekas käsitys maailmasta. Ei maailma ole sen enempää paha kuin hyvä, oikeudenmukainen kuin epäreilu. Maailmalla ei ole tuollaisia ominaisuuksia. Se vain on.
[/quote]Mikä on "Maailma"? Jos sillä tarkoitetaan ihmisiä ja heidän tekojansa ja niiden seurauksia niin maailma on epäreilu/oikeudenmukainen/paha/hyvä. Sellaisessa käsityksessä ei ole mitään lapsellista.
Pidän oman maailmani niin pienenä, että keskityn vain niihin asioihin, jotka koskettavat läheisesti minun elämääni. En voi mitään Olulun murhamamman kohdalla, Norjan sarjamurhaajiin tai ISIS-tilanteeseen. Minä huolehdin, että täytän kansalaisvelvoitteeni silloin, kun joku tarvitsee apua. Enkä tee sitä velvollisuudentunnosta, vaan siksi että koen tekoni oikeiksi.
En voi taistella kaikkien sotien puolesta, joten keskityn niihin taisteluihin, joita omaan elämääni tupsahtaa.