Onko muita, joilla ei ole yhtään ystävää?

En osaa tutustua enää ihmisiin ja vanhojen ystävien kanssa en jaksa olla yhteyksissä vaikka siihen pakotan itseni  aina välillä...en vaan jaksa olla sosiaalinen :(

Ei ole. Menneisyydessäni on tapahtunut sellaisia asioita, että en halua tavata ketään, jotka niistä tietävät, enkä muitakaan tuttuja jotka saattaisivat kysyä mitä sinulle kuuluu.

Uusien ystävien tai seurustelukumppanin hankkiminen kaatuu samaan asiaan, jossain välissä heillekin on jotain elämästäni kerrottava, tai luovuttava heistä.

En ole  tehnyt mitään pahaa, elämässäni on vain tapahtunut niin ahdistavia asioita, että en halua puhua niistä koskaan. Anteeksi kaikki lyhytaikaiset kumppanit, en voinut selittää.

Minullakaan ei ole, ainoastaan mies ja yksi ihan ok kaveri jonka kanssa nähdään välillä. Tunnen kyllä itseni tosi yksinäiseksi, mutta olen todella ujo ja huono tutustumaan ihmisiin

Ei ole, ei. Muutama kaveri, mutta ei kovin läheisiä enää. Aviomies on ainoa.

Sitä kun ei ryyppää ja rellestä eikä viihdy känniseurassa tosi ystävät on vähissä, muutama sellainen jotka ei muista kuin silloin kun tarvitsevat työkaluja lainaan tai muuten apua, paskat noista osa työkaluistakin palauttamatta osa palautettu rikkinäisenä.

Täällä kanssa yksi. Mies ja lapset on...

Just sanoin miehelleni, että "oot mun paras ystävä. ...ja ainoa.." Eli ei ole muita. Ois kivaa, jos ois tyttökaveri, ystävä.

"Ystäviä" minulla on kun tarvitaan terapeuttista apua, ei muuten, ei ainakaan silloin kun itse tarvitsisin terapeuttista apua. On mukava olla oman asiantuntijaroolinsa vanki. Oikeaa ylentämällä alentamista. Muuttaisin mielelläni autiomaahan ja erakoituisin lopullisesti. 

Ei ystäviä, ei miestä ja työkavereita näkee hyvin harvoin. Yksin jo vuosia ja sama meno jatkuu loppuun asti.

Suomalaiset ovat huonoja olemaan ystäviä aikuisiällä. Pitää varmaan mennä naimisiin saadakseen itselleen tosiystävän. Tosin tämäkään konsti ei ole varma.

Eipä ole ystäviä. Pitäisi ehkä muuttaa jonnekin jenkkeihin tai etelän maahan jossa ihmiset tekee tuttavuutta vieraampienkin kanssa. Minullakin huonot kokemukset syynä siihen että olen aika varautunut.

Surullisia vastauksia.

Ei minullakaan ole ystäviä. Onneksi on sentään sisarukset, ei tarvitse aina olla ihan yksin.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:40"]

Ei ole. Menneisyydessäni on tapahtunut sellaisia asioita, että en halua tavata ketään, jotka niistä tietävät, enkä muitakaan tuttuja jotka saattaisivat kysyä mitä sinulle kuuluu.

Uusien ystävien tai seurustelukumppanin hankkiminen kaatuu samaan asiaan, jossain välissä heillekin on jotain elämästäni kerrottava, tai luovuttava heistä.

En ole  tehnyt mitään pahaa, elämässäni on vain tapahtunut niin ahdistavia asioita, että en halua puhua niistä koskaan. Anteeksi kaikki lyhytaikaiset kumppanit, en voinut selittää.

[/quote]

Sama, ei mitään mahdollisuuksiakaan muuttaa asioita, koska luurankoja on liikaa, enkä ole varsinaisesti tehnyt mitään pahaa, ihmiset vaan varmasti halveksivat.

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:55"]

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[/quote]

Mulla ei ole edes sitä miestä. Viikonloput ja juhlapyhät vietän joko yksin, tai perheen (sisarukset + vanhemmat) tai sukulaisten kanssa.

Jos menisin joskus naimisiin, en haluaisi suuria häitä enkä varsinkaan kirkossa. Kirkkoon en kuulu, mutta lasten "kummeiksi" pyytäisin sisaruksia.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:55"]

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[/quote]

Tuo "Te" -sana kertoo että et ole yksi meistä, joten mitähän nämä asiat sinulle kuuluu?

No saahan näitä asioita ihmetellä, vaikkei olisikaan yksi meistä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:55"]

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[/quote] Nähdään välillä vanhempia jne..Lasten kanssa touhutessa menee aikaa tietysti..Ei olla naimisissa (sitäkin olen tosin usein miettinyt, että ei sinne mun puolelta tulisi kun vanhemmat ja veljen perhe ja polttareitakaan en saisi) ja lasten kummit olikin vaikea löytää, esikoiselle pyydettiin molemmilta "ystävä" mutta jo viimeistään vuotta myöhemmin huomattiin, että ei kumpaakaan niistä kiinnostanut edes synttärikortin vertaa koko lapsi tai yhteydenpito edes meihin (ei ollut kyse ettei oltas ite tehty alotteita yhteydenpitoon). Toisen lapsen kummeina on mun äiti ja miehen sukulainen.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:55"]

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[/quote]

Ei nökötetä kaksin, vaan minä nökötän lasten kanssa. Mies voi olla esim. juhannusaattona tai mikä juhlapäivä nyt sattuu olemaan, niin on n. 21 saakka kotosalla, patistaa lapset aikaisin nukkumaan, että pääsee rauhassa kavereiden kanssa juhlimaan.  Häitä ei pidetty, koska mies ei halunnut suureellisia juhlia ja polttareita ei tietysti myöskään, kun ihan vaan vihkaistiin lasten ristimisen ohella. Miehen ystävät ovat lastemme kummeja. Kummit eivät muista lapsia, vaan yhteyttä pidetään mieheen ja hänen kanssaan sitten biletetään tai tehdään jotain harrastusjuttuja.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 21:55"]

Te joilla on mies mutta ei ystäviä, nökötättekö kaksin kaikki viikonloput, juhlapyhät? Pidittekö häät, oliko polttarit? Keitä pyydätte lastenne kummeiksi?

[/quote]

Kyllä nökötetään. Häät toki pidettiin, mutta ei siellä ollut kuin sukulaisia. Tosin se ei yhtään haitannut, koska häät on meille muutenkin sellainen perhejuhla. Ei siis mikään biletysjuhla.

Polttareita ei ollut ja lasten kummeina on sisaruksia ja serkkuja. Sisarukset ja serkutkin asuu niin kaukana, että nähdään heitä 1-2 kertaa vuodessa eikä he sellaisia ystäviä ole joille murheita tms. juttelisin.

Ei ole ollut tupareita, varpajaisia, 3-kymppisiä tai muitakaan synttäreitä. Ei pikkujouluja tai illanistujaisia. Ei tupperi, me&i tai muitakaan kutsuja. Ketä kutsuisin?

Olen ihan kypsynyt tähän, kun koskaan ei käy vieraita, me ei käydä koskaan missään, mulle ei kukaan soita tai laita viestiä... Uudetvuodet, vaput ym. ollaan kotona lasten kanssa ja mä märehdin ja katselen surullisena iloisia kaveriporukkakuvia fb:ssa. Näin se menee aina vaikka kuinka yritän nauttia siitä perheajasta. Sitä perheaikaa vaan on ihan liikaa..

Varmaan turha sanoa, että kukaan ei ole toivottanut mulle hyvää ystävänpäivää.