Teinin käytös ahdistaa, aina kotona
Melkein aina koulua lukuunottamatta kotona, koneella, käyttää rahat (esim ukilta saadut) limuun ja karkkiin, ei kiinnosta mikään liikunta, harrastukset eikä kaverit. Kotityöt juuri ja juuri tekee, kun muistuttaa ja pakottaa. Kun käsken pois koneelta niin väittää ettei ole mitään tekemistä. Ehdotan kavereiden kanssa olemista tai lenkille mukaan niin mutisee (ja kavereita on, ei vaan kysy niitä koskaan). Ja kun sanon siitä rahankäytöstä ja järkevästä syömisestä niin tiuskii vaan. En tiedä pitäiskö 14-v:ltä vielä rajoittaa nettiä, kun minusta hänen pitäisi itse alkaa sitä rajoittaa ja miettiä näitä asioita? Ahdistaa, kuinka epäaktiviinen ja löysä se on ja kotona ei ole ikinä mitään yksityisyyttä eikä rauhaa, kun aina se on paikalla täällä ja huutaa mölyää koneensa ääressä.
Kommentit (45)
Normiteini. Elämä ON netissä. Nykyään.
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
Mun 15-vuotias tytär on samanlainen. Koulu sujuu hyvin, mutta koulupäivien jälkeen on koneella/puhelimella omassa huoneessaan. Hänellä on samanhenkiset kaverit netissä. Ei sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Normiteini. Elämä ON netissä. Nykyään.
Niin näköjään. Ei olisi uskonut että ollaan saman katon alla näinkin kirjaimellisesti ja tiiviisti vielä silloinkin kun lapsi on jo iso. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin alun perusteella että on 17 v, mutta että 14. Miten ilmenee että on kavereita jos ei ikinä juttele kavereiden kanssa eikä näe heitä? Mulla on 15v itsekseen aina viihtynyt teini, mutta ei hän kyllä ole koneella tai muiden vaivoina märisemässä. Tekee omia juttuja ja käy sitte itsekseen kävelyillä ym. Syö mitä sattuu mutta on kyllä laiha luikku. Sua siis ahdistaa kun sun lapsi on paksu ja laiska? Pitäskö sun lopettaa sun omien pelkojen eläminen lapsen kautta? Miksi pitäisi tehdä muuta jos tekee kotityötkin ja koulu menee ok?
Lisään että oma lapseni toki syö myös mun tekemän yhden kunnon ruuan joka päivä, joka ei ole mitään pierulihaa ja makaronia vaan terveellinen kasvispainotteinen ateria. Miten sun lapsi osallistuu teillä sun laittamien aterioiden syöntiin kun syötte yhdessä? Miksi ukin antamat rahat ei ole lapsen tilillä säästössä vaan pyörii limsarahana taskuissa. Kuulostaa että olet itse laiminlyönyt perusasiat ennen ja nyt. Teinit nyt ovat usein aika passiivisia ja se tosiaan ei liity sinuun mitenkään.
Vie vaan se omakehu ja arvostelu muualle kun ei sinulla ole mitään hyödyllistä sanottavaa. Ap
Sun asenteesta ja tavasta vastata paistaa läpi se, että olet kontrollifriikki, etkä yhtään siedä sitä, että joku on eri mieltä. Tuo oli mielestäni ihan validi kysymys, että syöttekö yhdessä? Puhutteko yhdessä? En itse lapsena, enkä aikuisena haluaisi olla Ap sun kanssa tekemisissä, kun tuolla tavalla mitättömästä kommentista suutut. Olisko aika katsoa peiliin? Oletko itse syy, miksi lapsi pysyy vain omassa huoneessaan, eikä ole avoin ja sosiaalinen?
Ihan samanlaista meillä, ahdistaa minuakin. Välillä pyydän puhelimen pois.
Vierailija kirjoitti:
Teksti olisi voinut olla kirjoittamani, paitsi että meillä omassa huoneessaan pölyttyy 15.v poika. Herää joka aamu kouluun itse, käyn koulun ok- n. 8 keskiarvo. Koulusta tulee suoraan kotiin ja omalle koneelle. Illan aikana pelaa, tekee läksyt ja käy syömässä alakerrassa illallisen ja iltapalan. Näihinkin pitää erikseen käydä pyytämässä. Ei varmaan oma-aloitteisesti söisi tuotakaan, kun ei malta lähteä koneelta. Liikuntaa ei ole talvella nimeksikään. Kesällä sentään skeittaa jonkin verran.
Kavereita ei ole tavannut fyysisesti vuoteen muuten kuin koulussa. Ennen kokoontuivat säännöllisesti koneineen "laneihin". Nyt vuorovaikutus muihin tapahtuu vain peleissä (ja koulussa). Perheen kanssa ei halua tehdä mitään. Välillä raahataan kaveri väkisin mukaan ravintolaan, tai mummolaan tms. Ne on todella työn takana. Viihtyy kyllä, kun lopulta saa väkisin raahaamalla mukaan.
Täytyy sanoa, että omakin fiilis on jotain ahdistusta muistuttavaa. Olen huolissani pojan fyysisestä kunnosta, sekä sosiaalisista taidoista. Ei tuolla peleissä huutamisella voi oppia taitoja, joita tarvitaan elämässä. En tiedä mitä tekisin. Toivon, että kasvaisi ja innostuisi itse muusta. Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. Poika täytti vasta 15.v. Mopokortin ajo on vielä kesken. Jospa se innostaisi keväällä taas ulos luolastaan, kun pääsee paremmin liikkumaan.
Oon tästä vähän eri mieltä. Meilläkin poika pelaa paljon, mutta silti on hyvät sosiaaliset taidot. Itse taas en ole koskaan pelannut mitään (no, lapsena vähän super mario brossia) ja silti sosiaaliset taidot ihan paskat, olleet aina. En usko, että pelaamisella on asiaan mitään vaikutusta. Myös mies oli nuorena kova pelaamaan ja silti on sosiaalisesti taitava, edelleen.
Meillä poika pelailee siis paljon, mutta tapaavat kavereitten kanssa myös fyysisesti paljon, käyvät leffassa, urheilemassa, lätkämatseissa ym joten en ole huolissani, koulukin sujuu hyvin. Ajattelen, että pelaaminen on tätä päivää, kaikkihan sitä tekee. Kiva vaan, että on mieleistä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. Ap
Nykyään monet elelee noin. Korona on muuttanut sosiaalista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti olisi voinut olla kirjoittamani, paitsi että meillä omassa huoneessaan pölyttyy 15.v poika. Herää joka aamu kouluun itse, käyn koulun ok- n. 8 keskiarvo. Koulusta tulee suoraan kotiin ja omalle koneelle. Illan aikana pelaa, tekee läksyt ja käy syömässä alakerrassa illallisen ja iltapalan. Näihinkin pitää erikseen käydä pyytämässä. Ei varmaan oma-aloitteisesti söisi tuotakaan, kun ei malta lähteä koneelta. Liikuntaa ei ole talvella nimeksikään. Kesällä sentään skeittaa jonkin verran.
Kavereita ei ole tavannut fyysisesti vuoteen muuten kuin koulussa. Ennen kokoontuivat säännöllisesti koneineen "laneihin". Nyt vuorovaikutus muihin tapahtuu vain peleissä (ja koulussa). Perheen kanssa ei halua tehdä mitään. Välillä raahataan kaveri väkisin mukaan ravintolaan, tai mummolaan tms. Ne on todella työn takana. Viihtyy kyllä, kun lopulta saa väkisin raahaamalla mukaan.
Täytyy sanoa, että omakin fiilis on jotain ahdistusta muistuttavaa. Olen huolissani pojan fyysisestä kunnosta, sekä sosiaalisista taidoista. Ei tuolla peleissä huutamisella voi oppia taitoja, joita tarvitaan elämässä. En tiedä mitä tekisin. Toivon, että kasvaisi ja innostuisi itse muusta. Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. Poika täytti vasta 15.v. Mopokortin ajo on vielä kesken. Jospa se innostaisi keväällä taas ulos luolastaan, kun pääsee paremmin liikkumaan.
Oon tästä vähän eri mieltä. Meilläkin poika pelaa paljon, mutta silti on hyvät sosiaaliset taidot. Itse taas en ole koskaan pelannut mitään (no, lapsena vähän super mario brossia) ja silti sosiaaliset taidot ihan paskat, olleet aina. En usko, että pelaamisella on asiaan mitään vaikutusta. Myös mies oli nuorena kova pelaamaan ja silti on sosiaalisesti taitava, edelleen.
Meillä poika pelailee siis paljon, mutta tapaavat kavereitten kanssa myös fyysisesti paljon, käyvät leffassa, urheilemassa, lätkämatseissa ym joten en ole huolissani, koulukin sujuu hyvin. Ajattelen, että pelaaminen on tätä päivää, kaikkihan sitä tekee. Kiva vaan, että on mieleistä tekemistä.
Tämä antisosiaaliset pelaajat juttu on niin kulunut myytti, mutta sitähän ei moni vanhempi ymmärrä. Olen itse aikuinen nainen ja viestintäjohtaja titteliltäni. Olen siis melko pätevä kommunikaatiossa ja viestinnässä. Olen pelannut lapsesta saakka melkein joka päivä ja pelaan edelleen.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. Ap
Eli ongelma ei siis ole teini, vaan sinä ja sun ahdistus oman tilan puutteesta. Mitä jos tästäkin keskustelisit sen lapsen kanssa ihan avoimesti, että sulle on ihan ok että hän on paljon koneella, mutta et sinä tarvisit joskus omaa tilaa ja siksi toivoisit, että kävisi joskus jossain? Aika yksinkertainen asia ja lapsi varmasti ymmärtää. Hän voisi myös itse kertoa mikä olisi sellainen juttu, mikä saisi hänet ulos talosta edes joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. Ap
Nyt en ihan ymmärrä. Et saa olla kotona rauhassa? Kyllä mä ainakin koen, että saan olla rauhassa, kun tytär on omassa huoneessaan. Äskenkin käytiin harrastamassa seksiä makkarissa mieheni kanssa.
T. Se 15-vuotiaan tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin alun perusteella että on 17 v, mutta että 14. Miten ilmenee että on kavereita jos ei ikinä juttele kavereiden kanssa eikä näe heitä? Mulla on 15v itsekseen aina viihtynyt teini, mutta ei hän kyllä ole koneella tai muiden vaivoina märisemässä. Tekee omia juttuja ja käy sitte itsekseen kävelyillä ym. Syö mitä sattuu mutta on kyllä laiha luikku. Sua siis ahdistaa kun sun lapsi on paksu ja laiska? Pitäskö sun lopettaa sun omien pelkojen eläminen lapsen kautta? Miksi pitäisi tehdä muuta jos tekee kotityötkin ja koulu menee ok?
Lisään että oma lapseni toki syö myös mun tekemän yhden kunnon ruuan joka päivä, joka ei ole mitään pierulihaa ja makaronia vaan terveellinen kasvispainotteinen ateria. Miten sun lapsi osallistuu teillä sun laittamien aterioiden syöntiin kun syötte yhdessä? Miksi ukin antamat rahat ei ole lapsen tilillä säästössä vaan pyörii limsarahana taskuissa. Kuulostaa että olet itse laiminlyönyt perusasiat ennen ja nyt. Teinit nyt ovat usein aika passiivisia ja se tosiaan ei liity sinuun mitenkään.
Vie vaan se omakehu ja arvostelu muualle kun ei sinulla ole mitään hyödyllistä sanottavaa. Ap
Sun asenteesta ja tavasta vastata paistaa läpi se, että olet kontrollifriikki, etkä yhtään siedä sitä, että joku on eri mieltä. Tuo oli mielestäni ihan validi kysymys, että syöttekö yhdessä? Puhutteko yhdessä? En itse lapsena, enkä aikuisena haluaisi olla Ap sun kanssa tekemisissä, kun tuolla tavalla mitättömästä kommentista suutut. Olisko aika katsoa peiliin? Oletko itse syy, miksi lapsi pysyy vain omassa huoneessaan, eikä ole avoin ja sosiaalinen?
Siis ehdotin jo että poistut ketjusta, huomaan että yrität hakea jotain heikkoa kohtaa että suuttuisin ja alkaisin väittelemään ja saisit sitten päteä lisää. En ole yhtään sellaseen kiinnostunut lähtemään vaikka miten koittaisit. Ap
Nyt oikeasti. En paljoa nuoria tunne, mutta niistäkin vähistä tunnen kolme 25-29v nuorta, jotka asuvat vanhemmillaan ja kuuluvat juuri tuohon kansanryhmään. Ei siis edes yritystä mennä töihin ja paino vaan nousee. Inttiä ei sairaalloisen lihavuuden takia käydä edes. Nyt tee nuorelle rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. ApNyt en ihan ymmärrä. Et saa olla kotona rauhassa? Kyllä mä ainakin koen, että saan olla rauhassa, kun tytär on omassa huoneessaan. Äskenkin käytiin harrastamassa seksiä makkarissa mieheni kanssa.
T. Se 15-vuotiaan tytön äiti
Nimen omaan. Ap on ongelma, ap:llä on ongelma. Teini ei liity tähän päänsisäiseen ahdistukseen mitenkään, mutta kurjasti projisoi oman huonon olonsa lapseen ja syyttää tätä. Ei näin. Tulee myös ikävä kuva, ettei pidä lapsestaan. Tulee surullinen olo lapsen puolesta, miksi oma lapsi ei saisi olla kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. ApNyt en ihan ymmärrä. Et saa olla kotona rauhassa? Kyllä mä ainakin koen, että saan olla rauhassa, kun tytär on omassa huoneessaan. Äskenkin käytiin harrastamassa seksiä makkarissa mieheni kanssa.
T. Se 15-vuotiaan tytön äitiNimen omaan. Ap on ongelma, ap:llä on ongelma. Teini ei liity tähän päänsisäiseen ahdistukseen mitenkään, mutta kurjasti projisoi oman huonon olonsa lapseen ja syyttää tätä. Ei näin. Tulee myös ikävä kuva, ettei pidä lapsestaan. Tulee surullinen olo lapsen puolesta, miksi oma lapsi ei saisi olla kotona?
Onko niin siis että jos vaan ap lakkaa olemasta ahdistunut niin kaikki muuttuu hyväksi? Laittaako teini silloin rahansa säästöön ja kohtuullistaa koneella olemisensa? Onko tämä ihan automaattinen seuraus vai miten tämä toimii käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. ApNyt en ihan ymmärrä. Et saa olla kotona rauhassa? Kyllä mä ainakin koen, että saan olla rauhassa, kun tytär on omassa huoneessaan. Äskenkin käytiin harrastamassa seksiä makkarissa mieheni kanssa.
T. Se 15-vuotiaan tytön äitiNimen omaan. Ap on ongelma, ap:llä on ongelma. Teini ei liity tähän päänsisäiseen ahdistukseen mitenkään, mutta kurjasti projisoi oman huonon olonsa lapseen ja syyttää tätä. Ei näin. Tulee myös ikävä kuva, ettei pidä lapsestaan. Tulee surullinen olo lapsen puolesta, miksi oma lapsi ei saisi olla kotona?
Onko niin siis että jos vaan ap lakkaa olemasta ahdistunut niin kaikki muuttuu hyväksi? Laittaako teini silloin rahansa säästöön ja kohtuullistaa koneella olemisensa? Onko tämä ihan automaattinen seuraus vai miten tämä toimii käytännössä?
Mitä hel''etin merkitystä jollain muutamilla teinin euroilla on? Mihin niitä pitää säästää? Miksei niitä rahoja saa käyttää elämiseen ja itseensä haluamallaan tavalla? Mikä on kohtuullinen aika koneella? Mitä väliä viettääkö kaiken aikansa koneella vai vuorotteleeko tv:n kanssa? Ihan älytöntä kyttäämistä ja nipottamista ihan turhista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti olisi voinut olla kirjoittamani, paitsi että meillä omassa huoneessaan pölyttyy 15.v poika. Herää joka aamu kouluun itse, käyn koulun ok- n. 8 keskiarvo. Koulusta tulee suoraan kotiin ja omalle koneelle. Illan aikana pelaa, tekee läksyt ja käy syömässä alakerrassa illallisen ja iltapalan. Näihinkin pitää erikseen käydä pyytämässä. Ei varmaan oma-aloitteisesti söisi tuotakaan, kun ei malta lähteä koneelta. Liikuntaa ei ole talvella nimeksikään. Kesällä sentään skeittaa jonkin verran.
Kavereita ei ole tavannut fyysisesti vuoteen muuten kuin koulussa. Ennen kokoontuivat säännöllisesti koneineen "laneihin". Nyt vuorovaikutus muihin tapahtuu vain peleissä (ja koulussa). Perheen kanssa ei halua tehdä mitään. Välillä raahataan kaveri väkisin mukaan ravintolaan, tai mummolaan tms. Ne on todella työn takana. Viihtyy kyllä, kun lopulta saa väkisin raahaamalla mukaan.
Täytyy sanoa, että omakin fiilis on jotain ahdistusta muistuttavaa. Olen huolissani pojan fyysisestä kunnosta, sekä sosiaalisista taidoista. Ei tuolla peleissä huutamisella voi oppia taitoja, joita tarvitaan elämässä. En tiedä mitä tekisin. Toivon, että kasvaisi ja innostuisi itse muusta. Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. Poika täytti vasta 15.v. Mopokortin ajo on vielä kesken. Jospa se innostaisi keväällä taas ulos luolastaan, kun pääsee paremmin liikkumaan.
Oon tästä vähän eri mieltä. Meilläkin poika pelaa paljon, mutta silti on hyvät sosiaaliset taidot. Itse taas en ole koskaan pelannut mitään (no, lapsena vähän super mario brossia) ja silti sosiaaliset taidot ihan paskat, olleet aina. En usko, että pelaamisella on asiaan mitään vaikutusta. Myös mies oli nuorena kova pelaamaan ja silti on sosiaalisesti taitava, edelleen.
Meillä poika pelailee siis paljon, mutta tapaavat kavereitten kanssa myös fyysisesti paljon, käyvät leffassa, urheilemassa, lätkämatseissa ym joten en ole huolissani, koulukin sujuu hyvin. Ajattelen, että pelaaminen on tätä päivää, kaikkihan sitä tekee. Kiva vaan, että on mieleistä tekemistä.
Tämä antisosiaaliset pelaajat juttu on niin kulunut myytti, mutta sitähän ei moni vanhempi ymmärrä. Olen itse aikuinen nainen ja viestintäjohtaja titteliltäni. Olen siis melko pätevä kommunikaatiossa ja viestinnässä. Olen pelannut lapsesta saakka melkein joka päivä ja pelaan edelleen.
N33
Sinusta siis teinit eivät voi addiktoitua oikeasti koneeseensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet sellainen äiti, joka vaan tiuskasee ja käskyttää. Et itse viihdy, etkä ymmärrä koneella oloa, joten se on nyt jotain pahaa. Oletko siis oikeasti keskustellut lapsen kanssa ja kertonut, että olet huolissasi siitä, ettei hänellä ole sosiaalista elämää ja selittänyt miksi asia vaivaa sinua? Mitä lapsi tähän vastaa? Jos lapsella koulu sujuu niin antaisin olla oma introvertti itsensä. Ei kaikki halua laajaa kaveripiiriä ja sosiaalista elämää, joillain elämä on netissä. Siitä kuitenkin pitäisin huoli, että tietäisin tarkkaan mitä lapsi koneella tekee. Selaushistoria esim. antaa aika hyvän kuvan miten lapsella menee. En kuitenkaan kyttäisi salaa, vaan olisin avoimesti kiinnostunut.
En ole mikään kauhea äiti mutta kieltämättä rasittaa, kun itse ei IKINÄ saa olla kotona rauhassa ja yksin hetkeäkään. Ja toisaalta teinistä ei ole seuraa myöskään vaan hän heittäytyy juttutuulelle ainoastaan iltaisin kun kaverit on pois koneelta ja itse taas en siinä vaiheessa päivää enää ole sosiaalisella tuulella ollenkaan. Selaushistoriassa ei ole mitään epäilyttävää ollut ja muutenkin kuulen mitä lapsi koneella tekee.
Ja hän ei ole luonnostaan introvertti varsinaisesti, vaan on pienempänä lapsena ollut tosi paljon kavereiden perään, tykännyt olla ulkona ja liikkua ym.
Kun ollaan asiasta puhuttu ei hän sano että mikään olisi vialla ja pari kertaa saattaa myös tehdä jotain, esim käydä pienellä lenkillä mutta sitten taas jumahtaa kotiin. ApNyt en ihan ymmärrä. Et saa olla kotona rauhassa? Kyllä mä ainakin koen, että saan olla rauhassa, kun tytär on omassa huoneessaan. Äskenkin käytiin harrastamassa seksiä makkarissa mieheni kanssa.
T. Se 15-vuotiaan tytön äiti
Onko tyttärellä parittelurauha, lukko ovessa yms?
Sillä on ongelmia koulussa tai kaveripiirissä, tai on masentunut.