Milloin flirttailun raja ylittyy pettämiseksi?

Olen halaillut kymmeniä naisia, näistä 90% naisen aloitteesta. Kertaakaan en ole tuntenut pettäneeni vaimoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Olen ollut avioliitossa umpikieron kanssa, tuosta ominaisuudesta silloin autuaan tietämättömnä. Enpä osaa muuta sanoa kuin että lähde, ajoissa!

Keinot on kyllä lopussa. Minulla oli ihan vahva luotto, kun en voinut kuvitella että joku osaa valehdella niinkuin mieheni. Ja että myös todisteiden kanssa kiinni jäätyään jaksaa valehdella että ei ole juonut salaa. Siinä meni minun naiivius rikki.

Ap

Yhdyntä on pettämistä. Fellaatio on sopimaton suhde.

Vaikea puhua toisen puolesta. Vaan itse tietää rajansa. Kenenkään räsynukeksi ei pidä jäädä.

Kauanko olette olleet yhdessä/naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Mutta miksi edes haluat korjata asiat? Itselläni on niin, että jos kunnioitus menee, niin en siedä tyyppiä enää koskaan silmissäni. En todellakaan käytä ainutkertaista elämääni siihen että viettäisin sen epämiellyttävän, kontrolloivan, mahdollisesti pettävän ja kieron ihmisen kanssa.

Umpikieron kanssa ei kannata alkaa millekään, mitä nopeammin pääset eroon, sitä parempi sinulle.

En edes tiedä. Kun en enää kunnioita enkä luota toiseen, niin tiedän järjellä että tästä ei voi tulla mitään. Ja sitten taas tuntuu, että kun on vuosia ollut suhteessa, ettei tahtoisi heittää sitä hukkaan. Mutta ei sekään ole mikään syy, jos toinen on luonteeltaan mätä. Tämä olisi varmasti tätä jatkossakin vaikak mies "korjaisi" tapansa. Miten voisin luottaa toiseen?

Ap

Kysyitkö mieheltäsi mikä tuon kuvan tarina on?

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette olleet yhdessä/naimisissa?

15v. Että ei ole mikään lyhyt suhde. Siksikin tuntuu hankalalta, kun olen kuvitellut toisen ihan eri ihmiseksi, ja nyt tuntuu niinkuin heräisin johonkin painajaiseen, jossa on koko ajan tietämättään elänyt. On erilaisia vinkkejä valehtelusta pitkin vuosia. Pieniä valehteluja, ja tuota juomisen valehtelua, mutta selvä kuvio että valehtelu on jatkuvaa ja osa miehen tapaa selvitä elämästä ihan sama mitä harmia se muille aiheuttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö mieheltäsi mikä tuon kuvan tarina on?

En ole voinut. En tahdo tunnustaa että tutkin puhelimen, kun jatkossa piilottaa sitten sen (ja syystäkin). Nyt jos joku salasuhde syttyy, haluan pitää kanavat auki, että voin tarkistaa tarvittaessa itse, pitääkö epäiykseni paikkansa. Tiedän että tämä on ihan kamalaa ja kieroa, mutta en luota yhtään mieheen aiemman valehtelun taitavuuden nähtyäni. Mies sanoisi varmasti että ihan viatonta. Ja aiemmin olisin sen uskonut, ja ihan hyvin saattaakin olla viatonta. Mutta nyt en luota mihinkään mitä sanoo, ja jos minulta ei salli toisten halailua, niin miksi itse sitä tekee?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Mutta miksi edes haluat korjata asiat? Itselläni on niin, että jos kunnioitus menee, niin en siedä tyyppiä enää koskaan silmissäni. En todellakaan käytä ainutkertaista elämääni siihen että viettäisin sen epämiellyttävän, kontrolloivan, mahdollisesti pettävän ja kieron ihmisen kanssa.

Umpikieron kanssa ei kannata alkaa millekään, mitä nopeammin pääset eroon, sitä parempi sinulle.

En edes tiedä. Kun en enää kunnioita enkä luota toiseen, niin tiedän järjellä että tästä ei voi tulla mitään. Ja sitten taas tuntuu, että kun on vuosia ollut suhteessa, ettei tahtoisi heittää sitä hukkaan. Mutta ei sekään ole mikään syy, jos toinen on luonteeltaan mätä. Tämä olisi varmasti tätä jatkossakin vaikak mies "korjaisi" tapansa. Miten voisin luottaa toiseen?

Ap

Tiedäthän, että jos mies on mätä, niin ainoa asia minkä heität hukkaan, on oma elämäsi, mikäli jatkat suhdetta.

Ajattele, että olet tuhlannut vasta 15 vuotta mieheen, mutta jos jatkat, niin helposti käy niin että tuhlaat paljon enemmän, jopa koko loppuelämäsi. Jos eroat, niin sinulla on mahdollisuus onnelliseen elämään joko yksin tai jonkin mukavan ja kunnollisen miehen kanssa. Jos jatkat liittoa, niin varmistat vain sen ettet koskaan voi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Mutta miksi edes haluat korjata asiat? Itselläni on niin, että jos kunnioitus menee, niin en siedä tyyppiä enää koskaan silmissäni. En todellakaan käytä ainutkertaista elämääni siihen että viettäisin sen epämiellyttävän, kontrolloivan, mahdollisesti pettävän ja kieron ihmisen kanssa.

Umpikieron kanssa ei kannata alkaa millekään, mitä nopeammin pääset eroon, sitä parempi sinulle.

En edes tiedä. Kun en enää kunnioita enkä luota toiseen, niin tiedän järjellä että tästä ei voi tulla mitään. Ja sitten taas tuntuu, että kun on vuosia ollut suhteessa, ettei tahtoisi heittää sitä hukkaan. Mutta ei sekään ole mikään syy, jos toinen on luonteeltaan mätä. Tämä olisi varmasti tätä jatkossakin vaikak mies "korjaisi" tapansa. Miten voisin luottaa toiseen?

Ap

Tiedäthän, että jos mies on mätä, niin ainoa asia minkä heität hukkaan, on oma elämäsi, mikäli jatkat suhdetta.

Ajattele, että olet tuhlannut vasta 15 vuotta mieheen, mutta jos jatkat, niin helposti käy niin että tuhlaat paljon enemmän, jopa koko loppuelämäsi. Jos eroat, niin sinulla on mahdollisuus onnelliseen elämään joko yksin tai jonkin mukavan ja kunnollisen miehen kanssa. Jos jatkat liittoa, niin varmistat vain sen ettet koskaan voi olla onnellinen.

Tiedän. Luottamus ihmisiinkin on mennyt tämän myötä. Tuntuu että en edes halua parisuhteeseen enää tämän jälkeen. En vaan voi luottaa. Ehkä siksi roikun nyt kynsin ja hampain, että jos tämä muuttuisikin paremmaksi, kun olen jo tuominnut että tämä on elämäni viimeinen parisuhde? Järjellä kyllä siis ymmärrän, ja antaisin kaverilleni saman neuvon minkä sinä, mutta itse tunnetasolla tai jossain tunnen etten psyty vielä eroamaan. Vaikka järjellä tiedän, tosi hankalaa, ja vahingoitan vain itseäni tällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Mutta miksi edes haluat korjata asiat? Itselläni on niin, että jos kunnioitus menee, niin en siedä tyyppiä enää koskaan silmissäni. En todellakaan käytä ainutkertaista elämääni siihen että viettäisin sen epämiellyttävän, kontrolloivan, mahdollisesti pettävän ja kieron ihmisen kanssa.

Umpikieron kanssa ei kannata alkaa millekään, mitä nopeammin pääset eroon, sitä parempi sinulle.

En edes tiedä. Kun en enää kunnioita enkä luota toiseen, niin tiedän järjellä että tästä ei voi tulla mitään. Ja sitten taas tuntuu, että kun on vuosia ollut suhteessa, ettei tahtoisi heittää sitä hukkaan. Mutta ei sekään ole mikään syy, jos toinen on luonteeltaan mätä. Tämä olisi varmasti tätä jatkossakin vaikak mies "korjaisi" tapansa. Miten voisin luottaa toiseen?

Ap

Tiedäthän, että jos mies on mätä, niin ainoa asia minkä heität hukkaan, on oma elämäsi, mikäli jatkat suhdetta.

Ajattele, että olet tuhlannut vasta 15 vuotta mieheen, mutta jos jatkat, niin helposti käy niin että tuhlaat paljon enemmän, jopa koko loppuelämäsi. Jos eroat, niin sinulla on mahdollisuus onnelliseen elämään joko yksin tai jonkin mukavan ja kunnollisen miehen kanssa. Jos jatkat liittoa, niin varmistat vain sen ettet koskaan voi olla onnellinen.

Tiedän. Luottamus ihmisiinkin on mennyt tämän myötä. Tuntuu että en edes halua parisuhteeseen enää tämän jälkeen. En vaan voi luottaa. Ehkä siksi roikun nyt kynsin ja hampain, että jos tämä muuttuisikin paremmaksi, kun olen jo tuominnut että tämä on elämäni viimeinen parisuhde? Järjellä kyllä siis ymmärrän, ja antaisin kaverilleni saman neuvon minkä sinä, mutta itse tunnetasolla tai jossain tunnen etten psyty vielä eroamaan. Vaikka järjellä tiedän, tosi hankalaa, ja vahingoitan vain itseäni tällä.

Ap

Ehkä kannattaisi unohtaa se pariterapia kokonaan, ja sen sijaan panostaa omaan terapiaan, ehkä sieltä saisit tarvitsemaasi apua sekä päättää tämä suhde että rakentaa luottamusta muihin ihmisiin uudelleen. Ainakin minusta kuulostaa siltä, että koko loppuelämän kestävä sinkkuus olisi huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuon miehen kanssa jatkaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä tuommoinen ukko pihalle, eihän tuossa teidän suhteessa ole mitään järkeä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata elämäänsä tyyppiin jota ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan?

Totta. Yritän vain vielä tuon pariterapiakortin, vaikka on kyllä melko epätoivoista. Harmittaa, kun terapeuttikin valaa koko ajan uskoa, että jos molemmat yrittää, niin sitten voidaan korjata asioita. Mutta entä jos toinen on melkein umpikiero?

Ap

Mutta miksi edes haluat korjata asiat? Itselläni on niin, että jos kunnioitus menee, niin en siedä tyyppiä enää koskaan silmissäni. En todellakaan käytä ainutkertaista elämääni siihen että viettäisin sen epämiellyttävän, kontrolloivan, mahdollisesti pettävän ja kieron ihmisen kanssa.

Umpikieron kanssa ei kannata alkaa millekään, mitä nopeammin pääset eroon, sitä parempi sinulle.

En edes tiedä. Kun en enää kunnioita enkä luota toiseen, niin tiedän järjellä että tästä ei voi tulla mitään. Ja sitten taas tuntuu, että kun on vuosia ollut suhteessa, ettei tahtoisi heittää sitä hukkaan. Mutta ei sekään ole mikään syy, jos toinen on luonteeltaan mätä. Tämä olisi varmasti tätä jatkossakin vaikak mies "korjaisi" tapansa. Miten voisin luottaa toiseen?

Ap

Tiedäthän, että jos mies on mätä, niin ainoa asia minkä heität hukkaan, on oma elämäsi, mikäli jatkat suhdetta.

Ajattele, että olet tuhlannut vasta 15 vuotta mieheen, mutta jos jatkat, niin helposti käy niin että tuhlaat paljon enemmän, jopa koko loppuelämäsi. Jos eroat, niin sinulla on mahdollisuus onnelliseen elämään joko yksin tai jonkin mukavan ja kunnollisen miehen kanssa. Jos jatkat liittoa, niin varmistat vain sen ettet koskaan voi olla onnellinen.

Tiedän. Luottamus ihmisiinkin on mennyt tämän myötä. Tuntuu että en edes halua parisuhteeseen enää tämän jälkeen. En vaan voi luottaa. Ehkä siksi roikun nyt kynsin ja hampain, että jos tämä muuttuisikin paremmaksi, kun olen jo tuominnut että tämä on elämäni viimeinen parisuhde? Järjellä kyllä siis ymmärrän, ja antaisin kaverilleni saman neuvon minkä sinä, mutta itse tunnetasolla tai jossain tunnen etten psyty vielä eroamaan. Vaikka järjellä tiedän, tosi hankalaa, ja vahingoitan vain itseäni tällä.

Ap

Ehkä kannattaisi unohtaa se pariterapia kokonaan, ja sen sijaan panostaa omaan terapiaan, ehkä sieltä saisit tarvitsemaasi apua sekä päättää tämä suhde että rakentaa luottamusta muihin ihmisiin uudelleen. Ainakin minusta kuulostaa siltä, että koko loppuelämän kestävä sinkkuus olisi huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuon miehen kanssa jatkaminen.

Olen oman kolmen vuoden Kelaterapian jo käyttänyt. Tämä on kyllä syönyt luottamusta ihmisiin ja parisuhteisiin. Mutta itseäni pitää kyllä vahvistaa, sitä olen samaa mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet tosi pakkomielteinen. Jokainen pari määrittelee itse missä pettämisen raja menee, ei sille ole mitään yleistä linjaa. Itse määrittelen sen niin että jos joku asia täytyy pitää puolisolta salassa niin silloin on jotain epäilyttävää.

En normaalisti olisi, vaan kun huomaa toisen taitavan valehtelun, sitä muuttuu melko epäluuloiseksi ihan viattomilta vaikuttaviin asioihinkin. Aiemmin kun on sellaiset vihjeet sivuuttanut, on myöhemmin huomannut että ne olisi ollut niitä ratkaisuja, kun olisi jo silloin hoksannut.

Minusta tuntuu, että pitää tätä asiaa salassa. Kysyin että ketä sinne tulee, ja mainitsi nimeltä vain yhden naisen. Mutta kuvissa oli useampikin. Yritin kysellä että millaiset juhlat oli, mutta en juuri saanut irti kuin että jotkut siellä hetken riiteli. Muutenhan tälläisestä ei tulisi minulle epäilyä, mutta...

Ap

Eli olet utelemalla harrastanut valvontaa ja kontrollia jo pitkään ja nyt ilmeisesti puhelimesta hait vain ja ainoastaan todisteita tukemaan sinun mustasukkaista ajattelua että pääset miestä syyttämään omista itse aiheutetuista mielikuvista

Siis hänellä heräsi aivan normaali epäilys ja haki sille todisteita. Olet aikamoinen kaasuvalottaja kun syytät petettyä siitä että sai toisen kiinni petoksesta. Mutta narsistit on tuollaisia kun ne jää kiinni, aina on uhrin vika kun sai selville.

Tuota epäilystä juuri tarkoitin jonka jälkee tulee tunteet mukaa kuvioon ja haetaan vain yhteen asiaa todisteita eikä ajatella objektiivisesti ja se johtaa siihen että vaikka löytyisi sata pesun kestävää vastakkaista todistetta mutta yhdestä vois saada hataran todisteen itselle niin ne sata kestävää todistetta kumoutuvat ja alkaa syyttely. Itse en ole koskaan pettänyt kun kunnioitus kumppania kohtaa on suurempi halu. Useasti minua on syytetty pettämisestä mutta aina olen todistanut syytteet vääräksi ja rauha palaa maahan.

Pettäminen ei ole rikoslaissa kriminalisoitu mutta kirjesalaisuuden rikkominen on

Nainen jää kiinni toisen miehen kainalosta (joka ilmeisesti ei ollut pettämistä?!?) ja syyttää miestä pettämisestä kun tekee samaa. Nainen ilmeisesti tietää kokemuksesta mihin kuvan oton jälkeinen tilanne on johtanut kun noin pystyy syyttämään pettämisestä sohvalla istumiskuvan perusteella

Jos molemmat lukee salaa toisen kännyköitä, niin jo on ihan riittävä syy erota. Eihän tuolla suhteella ole mitään mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen jää kiinni toisen miehen kainalosta (joka ilmeisesti ei ollut pettämistä?!?) ja syyttää miestä pettämisestä kun tekee samaa. Nainen ilmeisesti tietää kokemuksesta mihin kuvan oton jälkeinen tilanne on johtanut kun noin pystyy syyttämään pettämisestä sohvalla istumiskuvan perusteella

En ole ollut toisen kainalossa, kun tiedän että miestä ahdistaa jo pelkästään se, että keskutelen miespuolisen kollegan kanssa. Miestä en muuten epäilisi, mutta on niin kova valehtelemaan. Ja omat säännöt ei päde itseensä, mutta pätee minuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat lukee salaa toisen kännyköitä, niin jo on ihan riittävä syy erota. Eihän tuolla suhteella ole mitään mahdollisuuksia.

Huonohan tilanne tämä on. Luottamuksen uudelleen rakentaminen tuntuu kyllä hankalalta.

Ap

Flirtti menee pettämiseksi silloin, kun tarkoitusperät muuttuvat viattomasta toiveeseen siitä, että tämä juttu etenisi johonkin.

Jos alkaa flirttailla muiden kanssa ja se harmiton flirtti vakavoituu ihan selviin toiveisiin etenemisestä johonkin, ei tämä kerro ainakaan hyvästä suhteesta. Katse pälyää muualle jo, ja se on sitten siinä.

Viisitoista vuotta ja nyt sitten tutkitaan puhelimia ja ukko halailee ties missä. Onpas kivaa.