Lue keskustelun säännöt.
Äidit, oletteko koskaan katuneet että ette tehneet aborttia?
12.02.2015 |
Minua pelottaa. Huomaan joskus väsyneenä katsovani lasta ja mietin aikaa kun mietin abortin ja lapsen pitämisen välillä. Huomaan joskus toivovani että olisin tehnyt abortin.
Rakastan lastani yli kaiken, mutta viime aikoina tuollaisia ajatuksia noussut mieleen. Muutamana iltana olen itkenyt ajatuksiani... Älyttömän syyllinen olo.
Kommentit (9)
Kadun sitä että tein abortin. LA olisi ollut nyt toukokuun lopulla.. Olisipa minulla vielä vauva mahassa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, joka päivä. Mua ei vaan ole luotu äidiksi, ei olisi pitänyt taipua miehen, perheen ja yhteiskunnan painostuksen alla omien tuntemusteni vastaisesti. Kaikki vaan vakuutteli että 'kyllä ne äidilliset tuntee herää sitten kun saat vauvan viereesi'. Paskat! Eipä ole herännyt nyt 5 vuotta myöhemminkään. Kohta saa riittää ja kävelen kyllä tästä perheestä ulos.
Tiedän, että olisin katunut, jos EN olis tehnyt. Mutta ei voi yleistää. Mulla oli jo kaksi lasta ja vaikka he olivat odotettuja ja suunniteltuja niin en nauti äitiydestä juurikaan. Oma lapsuus siihen on syynä, mitä pitkään epäilinkin mutta lapsekkaasti uskoin (kun kukaan ei näitä koskaan ääneen sano), että jos tuntee sen verran halua lapsiin, että voi ajatella tulevansa äidiksi niin kyllä se hyvin menee ja lapsiaan vain rakastaa ja heistä nauttii, mutta ei se ole lainkaan itsestään selvää, että se hyvin menee. Sen olen nyt saanut itse kokea.
Omaa lapsuuttaan tässä joutuu käsittelemään rankemman kautta ja on aikamoista paskaa mitä sieltä tulee vastaan. Joskus itken enemmän sen pienen sisäisen lapsiminäni takia, kuin sitä, että millainen äiti mä olen mun lapsille, kun en ole sellainen kuin haluaisin. Mies heitä hoitaa, mä itseäni. Ja omaa rauhaa kaipaan!!!!!
Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Jos kyse on ihan vastasyntyneestä, niin olisko kyseessä edellisen ehdottama baby blues? Tai jos uusi elämänvaihe tuntuu niin kaikenkattavalta? Ehkä käsittelet tätä uutta elämäntilannetta jossittelemalla?
Jos kyseessä on isompi lapsi, niin sitten mielestäni on kummallista jos vieläkin pohdit tuollaista asiaa. Tunnethan jo persoonan ja olet toivottavasti jo tottunut elämään hänen vanhempanaan.
Mutta kysymykseen vastaus: en ole ikinä katunut saamiani lapsia. Sen sijaan olen katkerasti katunut aikaisemmin tekemääni aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, minä olen halunnut kaikki lapseni, kaksi kertaa olen tehnyt abortin silloin kun tulin vahingossa raskaaksi. Mitään en ole koskaan katunut joka liittyisi lapsiin. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä tähän kurjaan maailmaan toivottuna.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 16:51"]
Joo, joka päivä. Mua ei vaan ole luotu äidiksi, ei olisi pitänyt taipua miehen, perheen ja yhteiskunnan painostuksen alla omien tuntemusteni vastaisesti. Kaikki vaan vakuutteli että 'kyllä ne äidilliset tuntee herää sitten kun saat vauvan viereesi'. Paskat! Eipä ole herännyt nyt 5 vuotta myöhemminkään. Kohta saa riittää ja kävelen kyllä tästä perheestä ulos.
[/quote]
Miten se yhteiskunta sua muka painosti? Ja miksi olit yhdessä miehen kanssa joka halusi lapsia vaikka sinä et? Oletko jotenkin hidasjärkinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, miten vastauksen muotoilisin, kysymyksesi on niin hämmentävä. Oletko masentunut tai onko tilanteesi jotenkin erityisen vaikea jostain syystä? Mutta siis suora vastaus kysymykseesi: en ole katunut, en ikinä. Ja turhapa sitä olisikaan katua, tehty mikä tehty. Lapsi on sellainen teko, mitä ei vain voi peruuttaa. Joten miksi edes miettiä tuollaisia? Keskity ennemminkin miettimään, millä tavoin voisit parantaa tilannettasi. En osaa antaa mitään käytännön neuvoja, kun en tiedä, mistä tässä on kysymys, mikä on tilanteesi. (Ja varmaan kohta joku kirjoittaa, että on ihan luonnollista tuntea joskus noin, mutta siis minä en ole koskaan tuollaista ajatellut.)
Aika kamalaa.