Et en voi kun ihmetellä?

Setä on kieltänyt hoitamisen jos se on turhaa. Mummollani oli vatsasyöpä ja samanlainen armollinen loppu hänellekin suotiin.

On varmaan tehnyt hoitotahdon ettei halua että kärsimystä pidennetään jo menetelmillä kun kuolema on varmaa

Ravintoliuos suonensisäisesti aiheuttaa erittäin voimakasta kirvelyä ja kipua jos laskimot ovat hiukankaan hauraat. Nenämahaletkun kautta pakkoruokkiminen aiheuttaa nielussa kakomista ja jatkuvaa ärsytystä sekä mahakipua jos mahalaukku ja suolisto eivät enää vie ruokaa eteenpäin. Jos sydän on yhtään vajaatoimintainen, suonensisäinen nesteytys (ns "janotippa") aiheuttaa nesteen kertymistä keuhkoihin, keuhkopussiin ja ihon alle turvotukseksi, mikä lisää hengitysvaikeuksia. On selkeää näyttöä, että huonokuntoinen loppuvaiheen potilas menee tajuttomaksi ennen kuin ehtii kokea minkäänlaista janoa. Janon tunteeseen auttaa paremmin suun hyvä hoito (huulten kostutus ja sitruunatukilla tms suun limakalvojen hoito) kuin nesteytys suoneen.

Olen pahoillani setäsi puolesta, mutta kuvailemani asiat ovat todennäköisiä. Olen lääkäri joka on pitkään hoitanut terminaalivaiheen kuolevia potilaita joten kokemusta asiasta on. Lisäksi oma tätini kuoli rauhallisesti ilman suonensiäistä nesteytystä, se meni kaikki keuhkoihin ja aiheutti hengenahdistusta ja yskää.

Miksei näistä asioista sitten puhuta julkisesti? Ja sitten jää vielä se ongelma, mistä omaisten pitäisi tietää, missä vaiheessa heidän omaisensa on? Kahdeksankymppistä appiukkoa kun vietiin kaupunginsairaalaan, ei mitenkään selvitetty onko aivoinfarkti vai tukos, ja tippaa tuotiin kolme päivää myöhemmin juosten kun aloin ihmettelemään, millä mies elää. Ihminen meni autonajokuntoisesta hengettömäksi muutamassa päivässä, ja kukaan ei puhunut omaisten kanssa, missä mennään. Ei pystynyt puhumaan ei syömään, mutta itki ja reaktioista päätellen oli järjissään. Kamalan oloinen loppu. Tilannetta oli kaksinverroin vaikea kestää, kun mitään keskustelua hoitavan tahon kanssa ei käyty. Tuotiinko tippapullo omaisten lohduksi vai oliko se oikeasti vain unohtunut laittaa? Mistä sen tietää, missä vaiheessa suonet ovat liian hauraat?

Setäni ei ole tajuttomana, silmät auki, kädet heiluu, puhua ei pysty.Se olisikin eri asia jos olisi tajuttomana.Eikä ole tehnyt hoitotahtoa.

Me pyysimme anopin kohdalla, että hoidetaan vain riittävällä kipulääkityksellä ilman nesteytystä. Lääkärit suostuivat pienen palaverin jälkeen. Tiesimme, että anoppi ei halua jatkaa elämäänsä sairaalaan sänkyyn sidottuna. Vaikea päätös, mutta rakkaudesta tehty. Emme ole koskaan jälkikäteen kyseenalaistaneet päätöksemme oikeellisuutta. Anoppia muistelemme suurella lämmöllä ja rakkaudella.