Koen syyllisyyttä eroamisesta.

Olin ex-mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Aika vain ajoi meidät erilleen, mistään ei tullut enää mitään. Mieheni on ollut aina ja on yhä täysin kunnianhimoton. Hän on lähes koko ikänsä ollut työtön. Erosimme 7v sitten, minun aloitteesta. Eron jälkeen mies masentui, välillä on parempi ja välillä huonompi. Töitä hän ei ole saanut koko aikana. Välillä on jossain työkkärin järjestämässä tukityössä. 

Minulla menee taloudellisesti todella mukavasti. Rakensimme nykyisen mieheni kanssa puolen miljoonan ok-talon. Itse teen perusduunia, mutta mieheni on ns. hyvätuloinen. Välillä koen syyllisyyttä siitä, että minulla menee hyvin ja exäni rämpii suossa. Toki ymmärrän, että jokainen on oman onnensa seppä enkä eroa kadu. 

Exä on lasteni isä ja sillä tavoin tärkeä.