Lue keskustelun säännöt.
Mä en halua omaa aikaa!
11.09.2006 |
Meillä on 1 lapsi, 1v 2kk ja viihdyn hänen kanssaan kotona hoitovapaalla. Ystävilläni, joilla myös on lapsia käyvät melkein joka viikonloppu baareissa.
He eivät voi ymmärtää sitä että minä en halua mukaan lähteä, ennen lasta olin kova menemään. Ja muutenkin koko ajan kyselevät että MILLOIN sinulla on omaa aikaa ja että kyllä omaa aikaa tarvitsee...
En tarvitse. Olen onnellinen kun saan olla lapsen kanssa ja sitten illalla kun lapsi nukkuu niin haluan olla vain mieheni kanssa. En tarvitse omaa aikaa kavereiden kanssa.
Olenko jotenkin omituinen?
Kaverini sanovat että kyllä tämä jotenkin myöhemmin minulle kostautuu jollakin tavalla kun en omaa aikaa ota?
Ovatko he oikeassa?
Ja miten kostautuu jos näin on?
Kommentit (18)
mulle oma aika on vaikka juoda kuppi kahvia sanomalehden kera kaikessa rauhassa tai käydä uimahallissa tai vaikka nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle omaa aikaa on lukeminen, kavereitten luona tai ravintolassa syöminen, elokuvissa, teatterissa tai konsertissa käyminen, kävelylenkit, shoppailu, kirjastossa käyminen ja päälle kahvilassa hyvän cappuccinon ja leivoksen nauttiminen...
miten niin avioerot ovat yleisiä perheissä joissa ei ole omaa aikaa?
En ymmärrä... eikö se pariskunnan yhteinen aika ole se mikä sitä suhdetta lujittaa eikä aika joka on vietetty erillään?
Me tykätään olla joka ilta kun poika on mennyt nukkumaan niin yhdessä, jutellaan päivän tapahumista, hierotaan toisiamme, katsotaan lähekkäin telkkaria ja harrastetaan seksiä.
Viikonloppuisin käymme koko perheen kanssa kävelyllä, kaupoissa, syömässä ravintolassa, puistoissa.....
En ymmärrä pointtiasi... miten se että meillä ei olisi tätkään yhteistä aikaa vaan menisimme omia menojamme, auttaisi siinä että ei tulisi myöhemmin avioeroa?
Ja 13, ei meille tule lisää lapsia =)
ap
Ei kannata mennä mukaan tuohon kavereittesi määrittelyyn, jonka mukaan omaa aikaa on vain baarissa kavereiden kanssa vietetty aika.
Alunperin omalla ajalla on tarkoitettu mitä tahansa aikaa, jolloin ei ole lapsenhoitovastuussa. Esimerkiksi sinä ap vietät illalla lapsesi nukahdettua omaa aikaa, yhdessä miehesi kanssa.
Itse olen ollut kuuden vuoden aikana varmaan yhden käden sormilla laskettavat kerrat kapakassa, enkä myöskään kaipaa sellaista juurikaan. Mutta pöpiksi sitä tulisi aika pian, jos koko hereilläoloaikansa olisi lapsen kanssa. Välillä on pakko saada rauhassa lukea lehti, jutella miehen kanssa, katsoa lempisarja tv:stä ja SEKIN ON OMAA AIKAA.
että ollaan myös ilman miestä. eli ihan yksin ystävien kanssa omaa aikaa, sellaista en tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin pohtimaan alkuperäisen (?) oheista kommenttia:
" ystävilläni tosin menee heikosti miestensä kanssa... heillä on paljon riitoja lapsen hoidosta tms. ja sitten ehkä siksi pitää saada omaa aikaa joka viikonloppu kun ei halua olla sen toisen kanssa. meillä lapsen saanti on taas lähentänyt meitä ja parisuhteemme voi paremmin kuin koskaan."
Minuun osui tämä kommentti. En halua baariin tai bilettämään, mutta omaa aikaa tehdä asioita yksin. Ihan totta, kaipaan omaa aikaa suunnattomasti. Perheen yhteistä aikaa en koe omaksi ajaksi, josta aidosti nauttisin. Syy ei ole lapsissa vaan huonossa jamassa olevassa parisuhteessa. Olenkin miettinyt että mikähän määrä omaa aikaa olisi riittävästi. Ap:n kirjoitus laittoi minut ajattelemaan.
T: 14v. ja 7v. lasten yh, joka ei ole koskaan omaa aikaa kummemmin kaivannut. Ehdin ylenopalttisesti juosta juoksuni ennen lasten tekoa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi vaikka nukkuu ja mies on töissä. Silloin voi lueskella tai löhötä tai vaikka lakata kynnet. Tai siivota, jos huvittaa. Ei ole tarvetta mennä baariin. Saa olla yksin jos huvittaa.
Koko minun elämäni on mielestäni ihan omaa aikaani, itse päätän miten sen käytän. Surullista, jos oman perheen kanssa oleminen on jonkun mielestä pelkkä rasite ja itseltä pois. Minusta se on paras tapa kuluttaa aikaani ja viihtyä. Tykkään miehestäni ja tykkään lapsistani.
Toisaalta viestistäsi kyllä paistoi yksi asia läpi, mikä voi koitua myöhemmin ongelmaksi; jos haluat aina olla VAIN lapsesi ja miehesi kanssa, voi elämäsi muodostua aika yksinäiseksi vuosien päästä. Lapset kasvavat ja parisuhde kokee erilaisia vaiheita, voi jopa päättyä. Minusta ainakin on aika surullista, kun usein törmää ihmisiiin (jostain syystä melkein aina naisiin), jotka parisuhteen vakiinnuttua alkavat vain nyhjätä miehensä kanssa, eivätkä enää pidä mitään yhteyttä ystäviinsä. Sitten ihmetellään eron sattuessa tai muuten vaan vuosien päästä, että joskus olisi kiva tehdä jotain, mutta kun ei ole ketään kaveria...Ehkä ystäväsi ovat loukkaantuneita, jos ennen perhe-elämäänne tapasitte paljon ja nykyään olet vain miehesi kanssa. Ehkä kyse ei olekaan juuri ulkona (=baarissa) käymisestä vaan ystävien tapaamisesta ylipäätään?
Kyllä minusta on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja voihan sen tehdä muutenkin kuin baarissa käymällä, senhän voi tehdä myös lapsen (ja miksei joskus miehenkin) kanssa. Kutsu ystäväsi kylään, kahville tai illalliselle, tai tapaa heitä aiemmin illalla jossain lapsiystävällisessä kahvilassa tms.
Eiväthän ihan kaikki kaipaa ystäviäkään, mutta suurin osa ihmisistä kylläkin. Jossain elämänvaiheissa/-tilanteissa enemmän kuin toisissa. Ja jos sinusta nyt tuoreena perheenäitinä tuntuukin siltä, että pelkkä kotonaolo ja mies+lapsi riittävät täyttämään kaiken seuran- ja tekemisentarpeen, niin riittävätköhän ne kuitenkaan vuosien varrella vuodesta toiseen? Lisäksi välien katkaiseminen ystäviin perheen perustamisen jälkeen on mielestäni aika törkeä temppu ihan sinällään. Sehän kertoo siitä, etteivät nämä ihmiset tai heidän seuransa ole ollut sinulle itsessään tärkeää ja on nyt täysin korvattavissa tällä uudella elämänsisällöllä.
Itsellänikin on ollut eräs tällainen " hengailen teidän kanssa kunnes löydän miesystävän" -kaveri ja kyllä aika paljon on loukannut kun olen huomannut, että hän todellakin säännöllisesti käy ulkona ystäviensä kanssa/haluaa tavata heitä VAIN parisuhteiden välissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereita voi oikeasti harmittaa ettet enää välitä heistä. Suosittelen ettet katkaise välejäsi ystäviin.
ja soitellaan monen kanssa päivittäin.
en ole unohtanut ystäviäni, olemme olleet ystäviä jo 17 vuotta ja ystävilläni on myös lapsia, jopa samana vuonna syntyneitä.
ystäväni ei malta odottaa töihin pääsyä, laskee päiviä, melkein tunteja kun pääsee pois kotoota, ei jaksa olla lapsen kanssa. lapsi samanikäinen kuin poikani.
hänen ja parin muunkin ystäväni mielestä pitää olla sitä omaa aikaa joka tarkoittaa bilman lasta ja miestä vietettävää aikaa. käymme myös mieheni kanssa pariskuntvierailuilla.
ystävilläni tosin menee heikosti miestensä kanssa... heillä on paljon riitoja lapsen hoidosta tms. ja sitten ehkä siksi pitää saada omaa aikaa joka viikonloppu kun ei halua olla sen toisen kanssa.
meillä lapsen saanti on taas lähentänyt meitä ja parisuhteemme voi paremmin kuin koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välejä heihin, ollaan koko ajan tekemisissä, mutta kun en sinne baariin halua lähteä tuulettumaan tai muutenkaan ei ole tarvetta siihen että hengaisin vain ystävien kanssa iltaisin niin olen sitten kummallinen....
Minulla ei ole ollut taas viikkoihin sitä OMAA aikaa nimeksikään.
Kavereita minulla ei ole, eikä työtäkään.
Paska tilanne ja tähän hajoo jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa aikaa minulla ei ole ollut kuuteen vuoteen. Enkä ole sitä kaivannut. Lähinnä kaipaan lapsiani, jos olen vaikka kaupassa yksinäni... (Lasken kaupassa käynnin kotityöksi, enkä omaksi ajaksi)
Nyt kun lapset on jo isoja (6 ja 4), huomaan, että lähteminen on helpompaa minulle ja lapsille. Oma aika ja erikseen tekeminen lisääntyy koko ajan pikkuhiljaa. Se on mielestäni luonnollista ja mukavaa.
olen hyvin pitkälti samanlainen eli en pidä ollenkaan kummana. tosin kun siirryin takaisin työelämään kotoa, huomasin, että lyhyet yhden yön työmatkat kerran puolessa vuodessa olivat aika mukavia, kun sai aikaa ihan vain itselleen. sen enempää en sitä kyllä olisi kaivannut. kyllä minä ainakin ehdin juhlia ihan tarpeeksi nuorempana enkä tosiaan kaipaa baareihin.
Minulla on myös ollut selittelemistä, kun en ole kaivannut miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa tai ns. omaa aikaa. Ihmisillä on taipumus ajatella, että jokaiselle käy samat asiat ja kaikki ihmiset ovat samanlaisia.
Niin saatana simppeliä hommaa. Teepä useampi ja alat haluta omaakin aikaa.
Omaa aikaa kyllä tarvitsen, mutta se ei tarkoita, että oma-aika on yhtä kuin baari-ilta! Meillä on pieni 1-v ja molemmat käydään töissä. Minä haluan myös viikonloput olla lapsen kanssa, enkä ystävien kanssa baarissa ja seuraava päivä makaisin krapulassa sängyssä. Mun oma-aika tarkoittaa, että käyn jumppaamassa tai lenkillä, luen kirjaa tms. Baarit on tullut koluttua ennen perheen perustamista:)