Lue keskustelun säännöt.
Ei se elämä niin lyhyt ole! Te pettäjät tai sille tielle aikovat!
10.09.2006 |
Te naisparat, jotka tänne kirjoittelette harva se päivä, kuinka te nyt olette rakastuneet johonkin niin hirveän ihanaan mieheen, ja itsellänne on lapsia ja miehellä on myös ja molemmat tahoillanne naimisissa, mutta kun se on niin ihana, ja tämmöstä ette ole ikinä ennen tunteneet, ettekä varmaan VOI itsellenne mitään ja muuta rasittavaa huokailua.
Yleensä sitten päädytte näiden huokailujen päälle tähän ikuisuusfraasiin, " elämä on lyhyt"
Elämä on kuitenkin tavallisimmillaan sen verran pitkä, että petetty miehenne ja sen iki-ihanan miehen vaimo saavat kärsiä vuosikausia teidän teoistanne, puhumattakaan lapsistanne.
Elämässä pitäisi fiksun ihmisen ottaa huomioon muitakin määreitä, kuin se ajan rajallisuus. Lyhyys tulee kaikkein katkerimmin vastaan siinä, ettei ne haavat ikinä ehdi kokonaan parantua ja anteeksi ei voida koskaan antaa ja saada.
Miettikää, miettikää, ennenkuin tyhmyyksiin rupeatte. Katsokaa, miten kävi niille jotka tekivät niin edellänne.
Oli pakko kirjoittaa tämä, kun lähipiirissä seuraan tällaista tapausta ja kauheaa katseltavaa on, ei voi muuta sanoa:(
Kommentit (32)
että eikö ap:n mielestä sillä petetyllä puolisolla ole mitään velvollisuuksia?? omassa lähipiirissä on useammissa pettämistapauksissa ollut kyse myös siitä, että pettäjä on oikeasti ollut parisuhteessaan onneton esim. sen vuoksi, että puoliso on vuosikaudet kieltäytynyt seksistä ja kaikesta läheisyydestä jne. ei asiat ole noin mustavalkoisia, että petetty on aina marttyyrikruunun ansaitseva hyvis ja pettäjä absoluuttisesti pahis. mun exäni ei välittänyt avioliitostamme tuon taivaallista eli oma ura ja urheilu oli pääasiat, vaimo tuli jossain kaukana perässä. tapasin toisen, en kuitenkaan lakanut suhteeseen vaan pistin heti avioliittoni konkreettisesti katkolle ja vasta sen jälkeen aloin uuteen suhteeseen. ex-mieheni teki itsestään hirveän marttyyrin ja musta hirviön, vaikka lopulta itsekin myönsi olleensa paskamaisen itsekäs avioliiton aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat ei aina ole sitä mitä luulee.
toki pitäisi ensin pistää peli poikki ennen kun alkaa uuttaa etsiä mutta kun kotona menee huonosti, lähdet bilettämään ja tapaat jonkun kivan, juttu on melkein selvä...
tai voit sen kivan tavata netissäkin tms.
sitä ei koskaan tiedä.
jotka tällekin palstalle kirjoittelevat kuinka oma parisuhde ON kunnossa eikä miehessä mitään vikaa jne., mutta kun on nyt tavannut sellaisen jota ei vaan voi vastustaa :(
Vierailija:
- harrastitteko yhdessä mitään?
- keskustelitteko toistenne kanssa?
- kysyitkö mitä oiselle kuuluu?
- pukeuduitko toista kunnioittaen tai edes vietellen joskus?
- teitkö hänelle ruokaa? menitkö kaverina auton pesuun?
- otitteko puheeksi, miksi ette viihdy yhdessä?
- kävittekö terapiassa selvittämässä asioita?
- annoitteko ajan kulua?
- annoitko kumppanillesi mahdollisuuden?
- ymmärsitkö kumppanisi alamäkiåä?ehei. sitä vaan otetaan ja lähdetään helpoimman tien kautta _omaan_ _minun_ elämää_ni_
Niin, että pakkoselibaatissako sitä olisi pitänyt elämäänsä jatkaa? Ja kyllä se vaan on niin, että seksi on äärettömän tärkeä ja iso asia parisuhteessa (ainakin minulle), että kun sitä ei ole, niin kaikki muukin menee päin peetä. Kyllä sen verran itsekäs olin, että en siihen suhteeseen jäänyt kärsimään.
Vierailija:
Sitä alkuhuumaa vaan aletaan kaipailee. Harvoin sitä oikeasti petetään sen takia ettei puoliso anna. Sellaisia puolisoita on paljon vähemmän kuin pettureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*krhh***
Onneks olin sitä mieltä että elämä lyhyt ja sen voi jakaa sen oikeankin kanssa.
no se onkin toinen juttu. se, että hakee vaihtelua vaan vaihtelun vuoksi. siinä riskeeraa kyllä tosi paljon. silti olen siinä uskossa, että useimmiten petetään huonossa suhteessa (tosin ikävä kyllä tiedän kyllä tapapettureitakin :( ). eri asia on sitten se, olisiko suhdetta kannattanut ehkä hoitaa aiemmin mutat jokainen parisuhteessa tietää, ettei se aina niin helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tapauksista, joissa exä on väkivaltainen tai muuten ullu idiootti.
Mikä hemmetti siinä on, että aina teidän eronneiden, joilla on ollut paska exä, pitää tulla ketjuun kuin ketjuun vinkumaan erostanne. Eiköhän jokainen täysjärkinen tajua, että väkivaltainen tms. liitto on tarpeen purkaa. Tässäkään ketjussa ei teidän kaltaistenne erosta ollut puhetta.
Ja nykyisen mieheni tapasin kyllä ennen virallista eroamme. Hyi minua, mutta voi kuinka se kannattikaan! Silloin kun se todellinen rakkaus kolahtaa, niin ei siinä paljoa tulevat exät vaakakupissa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka suhteeseen astuu arki. Töitä joutuu tekemään. Voi olla, että olisit edelleen naimisissa exäsi kanssa, jos olisitte yhdessä tehneet töitä suhteenne eteen. Mutta ei, sinä luoivutit ja lähdit haikailemaan uuden perään. Kyllä niitä " oikeita" miehiä löytyy elämän varrella kymmeniä, jos on koko ajan haku päällä.
Sitä alkuhuumaa vaan aletaan kaipailee. Harvoin sitä oikeasti petetään sen takia ettei puoliso anna. Sellaisia puolisoita on paljon vähemmän kuin pettureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- harrastitteko yhdessä mitään?
- keskustelitteko toistenne kanssa?
- kysyitkö mitä oiselle kuuluu?
- pukeuduitko toista kunnioittaen tai edes vietellen joskus?
- teitkö hänelle ruokaa? menitkö kaverina auton pesuun?
- otitteko puheeksi, miksi ette viihdy yhdessä?
- kävittekö terapiassa selvittämässä asioita?
- annoitteko ajan kulua?
- annoitko kumppanillesi mahdollisuuden?
- ymmärsitkö kumppanisi alamäkiåä?
ehei. sitä vaan otetaan ja lähdetään helpoimman tien kautta _omaan_ _minun_ elämää_ni_
Miksi hän haukkui sinua epämiellyttäväksi? Puritteko tätä asiaa? Saiko hän mahdollisuuden miettiä asiaa ja pyytää anteeksi? Saiko hän mahdollisuuden muuttua? Kai ihminen voi tehdä virheitä? Niitä voikäsitellä ja muuttua. Vai loukkaanuitko sinä hänen sanoistaan sen kummemmin käsittelemättä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus se ero voi olla joillekin eli lapsille turha ero...
Mutta arvostelkaan te vaan, onhan teillä siihen oikeus. Kiitos ja kumarrus!
Tuli jotenkin hyvä mieli, kun luin vastauksesi. Meillä on lähes 20 vuoden historia, ja olen todellakin yrittänyt saada muutosta aikaan ja kertoa, että en voi hyvin tässä suhteessa. Viimeksi kaksi viikkoa sitten.
Kuten sanoin, joskus mies ymmärtää, on todella pahoillaan omasta käytöksestään ja vakuuttelee rakkauttaan. Mikään ei kuitenkaan pysyvästi muutu, viikko taitaa olla pisin aika. Heti, kun tulee eteen tilanne, jossa miehen pitäisi toimia sanojensa mukaan, nälviminen alkaa taas.
Niin kauan menee hyvin, kun toimin hänen normiensa mukaan, siihen en taas enää pysty. Terapiaa olen miettinyt, sanonutkin joskus ääneen, että me tarvitaan apua. Asumuseroa olen miettinyt erittäin vakavasti, että saataisiin perspektiiviä tähän asiaan. Sen järjestäminen vain tuntuu niin kovin hankalalta.
Joskus tuntuu, että meidän parisuhde on miehelle kuin sairas peli, jossa kaiken aikaa pyritään voittoon eli minun taipumiseeni miehen tahtoon. Olen yrittänyt sanoa, että meidän pitäisi pelata sitä peliä yhdessä, meidän perheen hyväksi, eikä toisiamme vastaan, mutta muutosta ei ole tapahtunut.
Sanoin myös sen jo aikaisemmin, että itseltä alkaa olla jo paukut lopussa, liian paljon pahaa on sanottu. Asiaa ei suinkaan helpota huono omatunto toiseen mieheen suunnatuista tunteista.
Pelkään myös sitä, että lapset eivät kasvettuaan ymmärrä, että parisuhteen ei tarvitse olla tuollaista, vaan kasvavat siihen, että toisen alistaminen ja alentaminen on normaalia. En haluaisi olla se äiti, jonka lapset aikuistuttuaan sanovat, että miksi et ajoissa eronnut isästä.
Olen itse tullut petetyksi ja pidemmän kaavan kautta ja miettinyt sitä asiaa siksi paljon. En sädekehää kiillotellen, mutta jotain asioita ymmärtäen.
1) jos parisuhde on kunnossa ja petetään, niin toinen ei ole kuitenkaan parisuhteeseen sitoutunut
2) jos parisuhde ei ole kunnossa ja petetään, niin pettäminen tuskin tilannetta parantaa
3) mikäli aikuinen mies tai nainen ei osaa avata suutaan huonosta parisuhteesta, niin minusta se on hänen oma ongelmansa
4) mikäli huonosta parisuhteesta on puhuttu ja parannusta ei ole saatu ulkopuolisesta avusta huolimatta aikaiseksi, niin aina voi erota ensin ja vasta sitten miettiä toisia
Keskimäärin pettäjät pettävät uudestaan ja koskaan ne kadehdi pettäjien kohtaloa. He kantavat sisällään aina sitä syyllisyyden taakkaa, että rikkoivat perheen.
Itse en elänyt tasa-arvoisessa suhteessa. Mies ei huolehtinut omista asioistaankaan, puhumattakaan yhteisistä. Kun miestä hoivasin (esim. huolehdin hänen tarvitsemastaan lääkityksestä, jota ei itse koskaan muistanut ajoissa hakea apteekista), niin parisuhde on vinoutunut pahimman kerran. Mikäli tämä on sitten se elämän suurin synti - välittää ja huolehtia rakkaastaan - niin sitten miehellä oli oikeasti " oikeutus" pettää. Totuus on kuitenkin se, että eihän siinä vaiheessa ollut enää aikuinen-aikuinen suhteesta vaan melkein aikuinen-lapsi suhteesta ja enpä ihmettele että vaikka kaikki muuten oli hyvin suhteessa, niin tuosta kärsimme molemmat. Mutta miten tuosta epätasa-arvoisesta suhteesta oltaisiin päästy eroon? Ei kai siihen olisi tarvinnut pettää ja vaihtaa vaimoa? Totta jos puhutaan, niin jos oltaisiin haettu apua ja mies olisi saanut vastuuta ja vapautta omiin jutuihinsa, niin sillähän se olis pelastunut. Mutta mies valitsi toisen tien ja siinä rytinässä hajosi perhe. Nyt erosta on 2 vuotta. Mä onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka kantaa vastuun niin itsestään ja koko perheestä, myös minun ja exän lapsista. Exä ei vaan toivu. Hän on naimisissa petturikumppaninsa kanssa, mutta iltaisin yhdessä itkevät sitä, että menettivät perheensä ja lapsensa. On ihan hirvittävän raskasta katsoa, kun lapsieni isä on niin huonossa kunnossa. Syyllisyys vaivaa ja syö miestä. Elämä on liian lyhyt katkeruuteen, mut sanonpa vain, että on muuten liian lyhyt myös syyllisyyden potemiseenkin. Valitettavasti en voi ottaa syyllisyyden taakkaa exän niskasta pois, vaikka sen haluaisin tehdä. Minulle tämä asia oli kuin lottovoitto, mutta entäs meidän lapsille? Aika näyttää, nyt näyttää siltä, että lapsienkin kannalta tämä oli hyvä juttu, sillä fyysisesti ja henkisesti sairas isä saman katon alla olisi voinut olla ilman pettämiskuvioakin aika rankka. Sen tiedän, että pettämisen jälkeen lapset olisivat kärsineet yhdessäolostamme taatusti enemmän kuin erosta.
En nyt lukenut koko ketjua lävitse, mutta noin pääperiaatteissaan ap on hyvin oikeassa.
Jos avioliitto on täysin kuollut, siitä voi lähteä rehdisti. Jos on vuosia yrittänyt saada liittonsa toimimaan, mutta mikään ei muutu, niin voi hyvin olla, että avioliitto on hyvä ratkaisu. En siten tuomitse avioeroja - mutta PETTÄMISEN kyllä.
Eräs naisten käyttämä keino tehdä mies " turhaksi" perheessä ja parisuhteessa (seksin lopettamisen lisäksi) on vaatia tätä muuttumaan omien ideaaliensa mukaiseksi. Joillain naisilla on taipumusta olla kotona kontrollifriikkejä ja manipuloida mies taipumaan omaan tahtoonsa esim. lapsen, koiran, omakotitalon, milloin minkäkin hankinnassa. Ja kaikki tämä voi tapahtua ihan vain sellaisessa hyvässä hengessä, että aina on eletty tällä lailla, minun äitini ja isänikin elivät niin, eivätkä haihatelleet mitään ihmeellisyyksiä.
Tällainen elämäntavan suuntautuneisuuden ero on juttu, joka varmaan pitäisi oivaltaa jo ennen lapsen hankkimista/naimisiinmenoa, mutta etenkin nuorena pariutuneet eivät sitä välttämättä hoksaa. Saattaa olla juuri sellainen " turhan eron" taustalla piilevä juttu, jota monikaan ulkopuolinen ei tajua.
Jos sille tielle lähdetään, kai ainakin alitajunnassa on halu erota. Uskallus vaan puuttuu..