Tasa-arvoisesta avioliittolaista ja biologisesta vanhemmuudesta:

Voisiko sieltä ranneliikkeen sivuilta linkittää sen tutkimuksen, missä oli että lesboparit eroaa enemmän kuin heteroparit, kiitos. Liittyy myös lapsiin sekin.

Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on herättänyt kysymyksiä lasten hyvinvoinnista. On väitetty (HS Mielipide 25. 11.), että vain biologinen vanhemmuus takaisi tasapainoisen lapsuuden. Näin ei ole. Tutkimukset osoittavat, että vanhemman ja lapsen välinen monimuotoinen suhde rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja että tämä suhde voi rakentua ilman biologista sidettä.

Vuorovaikutustutkimuksissa on selvinnyt, että lapsi tarvitsee ennen kaikkea lähelleen ihmisen tai ihmisiä, jotka vastaavat lapsen monenlaisiin tarpeisiin ja ovat saatavilla ja aidosti välittävät lapsesta. Biologinen vanhemmuus on tälle usein hyvä edellytys, mutta lasta voi rakastaa ja hänestä voi pitää huolta yhtä lailla, vaikka biologista sidettä lapseen ei olisikaan.

Korostamalla biologista vanhemmuutta lapsen tasapainoisen kehityksen ainoana edellytyksenä väheksytään kaikkia lapsistaan välittäviä adoptio- ja sijaisvanhempia sekä uusperheiden uusia äitejä ja isiä.

Tutkimukset eivät myöskään tue näkemystä, että vanhemman sukupuolinen suuntautuneisuus olisi keskeinen tekijä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei vaikuta vanhemman kykyyn huolehtia lapsesta ja rakastaa häntä. Lasten etu on monisyinen asia. On kuitenkin selvää, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa ei ole uhka lapsen edulle – päinvastoin.

Marja-Leena Laakso
kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani, varhaiskasvatuksen
professori, Jyväskylän yliopisto