Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isoisät osallistuvat lastenlastensa elämään?
10.02.2015 |
Minun isäni oli tänään ensimmäistä kertaa kahdestaan lapseni kanssa, lapsella on nyt ikää 2,5v. En ole ennen pyytänyt häntä avuksi, mutta tänään oli pakko. Nooh, isäni suostui, mutta ehdotti hetken päästä, josko kuitenkin joku MLL:n hoitaja tai vastaava voisi tulla... Hoitokeikka meni kuitenkin ihan hyvin eikä kestänytkään kuin pari tuntia. Lapsi on siis sairaana ja kysyin isältäni, pääsisikö hän huomennakin tulemaan noin tunniksi, koska en saa siihen aikaan ketään muuta tulemaan. Hän ei kuulemma "ala joka päivä tulla" ja mun pitää hankkia jostain lastenhoitofirmasta hoitaja, jos "koko ajan" tulee tällaista.
Joo, isovanhemmat ei ole hoitoautomaatteja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta yli kahteen vuoteen ja kyse oli vain muutamasta tunnista... Käydään lapsen kanssa vanhempieni luona viikottain, lapsi on mummin kanssa läheinen, mutta ukkia hän ujostelee, eikä ihme. Nooh, tiedänpähän ainakin, etten kysy enää toiste..
Kysymys kuuluu, miten teillä isoisät osallistuvat? Luovatko he aktiivisesti suhdetta lapsenlapsiinsa vai jättäytyvätkö vähemmälle? Minkä ikäisiä he ovat? Oma isäni on 65v.
Kommentit (30)
Minun isä hakee meidän 3 vuotiaan aina kerran viikossa tarhasta aiemmin ja menevät uimaan ja sitten ukkilaan touhuilemaan siksi aikaa että minä tai mies päästään pois töistä. Ja noin kerran kuussa lapset (myös kaksi kouluikästä) on siellä yökylässä. Ja jos muksut saisivat päättää niin olisivat siellä joka vkl :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasta lähtien lapset olleet yökylässä, ja hoidossa, kuljettaa harrastuksiin, vienyt lapsia merelle ja matkoille (pisimmillään Etelä-Amerikkaan). Apuna aina kun tarvitaan, mikäli on kotosalla. Ei parempaa löydy.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:37"]
On aina hoitanut. Vaihtoi vaipat jo het synnärillä. Ihana apu ollut mulle aina, joutui jäämään sairaseläkkeelle samaan aikaan kun esikoinen syntyi. Soitti mulle aina et pue tyttö valmiiksi hän lähtee vaunulenkille. Nyt on tyttö jo 8, mutta aina lomilla viettää pitkät tovit mummulassa ja papan kanssa häärää kun äitini on työelämässä vielä. Iskä <3
[/quote]
Voi että, ihan unelmaa tuollainen kiinnostus ja tekeminen.
21
Todella paljon osallistuu. Vaari on halvaantunut, pyörätuolilla liikkuu sen vähän, mitä liikkuu. Asuu kanssamme, on syötettävä ja autettava. Mutta on lasten kanssa, vaikka ei voi puhua. Hoitajaksi hänestä ei tietenkään ole, mutta eikös se ole tärkeintä, että on lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eli ei oo isovanhempien velvollisuus hoitaa sun lastasi
Mun isäni kuoli kun nuorin oli 5 v, joten ei enää mitenkään mutta silloin kun eli, niin oli kyllä aktiivisesti mukana. Hoiti esikoistakin kun tämä oli 5 kk vanha, mieheni töissä ja oma mutsini oli työkeikalla ja minulla oli leikkaus murtuneen nilkan takia (tipuin keittiötikkailta). Otti lomaa, asui meillä ja auttoi kun mieheni oli töissä, vaipanvaihtoja myöten ja tuli myöhemminkin hätiin aina kun tarvittiin. Oma ukkinikin oli mahtava tyyppi, muistan monet kerrat keikkuneeni hänen olkapäillään, kun hän pääsi töistä ja haki minut tarhasta. Ukki keitti kahvit ja syötti minulle pullasössöä kahviin kastettuna ja konttasi pitkin lattioita, kun halusin leikkiä heppaa.
Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kamala olo näistä teksteistä. Ihan kuin omista vanhemmista ei enää olisi vanhemmiksi lainkaan, kun isovanhempien pitää hoitaa tarhasta hakemiset ja lomamatkat.
Nykyvanhemmilla tulee olemaan ankea vanhuus, koska heidän omat lapsensa on viettäneet lapsuutensa päiväkodissa ja mummolassa.
No ite oon nyt jo aikuinen mutta mulla on erittäin läheiset välit sekä vaariin että ukkiin ja myös mummuihin :) ukki tuli usein mua pienenä hoitamaan kun se asu lähempänä meitä kun aina arkisin on töissä, menee sit aina viikonlopuiks pohjosempaan missä mummu asuu ihan kokoaikasesti. Vaari ei varmaan koskaan oo meillä ollut mua hoitamassa mut oon kyllä sielläkin ollut paljon pienenä ja käyn edelleenkin. Oon muutenkin paljon aikaa viettänyt molemmilla isovanhemmilla, kesälomilla esim. olin vuorotellen monta viikkoa molemmissa ja ovat kaikki edelleen elossa. Ovat aina sanoneet että heidän mielestä lastenlapset ovat rikkaus ja hoitavat meitä mielellään ja aina ollaan tervetulleita jos vaan ovat kotona. Mutta ei kaikki oo sellasia isovanhempia, jotkut tykkää hoitaa vaan vähän aikaa tai vaan pari yötä tai sit tykkää vaan että mennään käymään. Kannattaa silti ehkä keskustella isoisän kanssa asiasta jos haluat lähentää lapsiasi ja isoisää. Minusta on ainakin ihanaa että ollaan läheisiä ja tiedän että heiltä voi hädän tullen pyytää ihan mitä apua vaan <3
Meidän kolmevuotiaalla on vaan yksi pappa, oma isäni kuoli vuosia sitten. Tälle meidän papalle poikamme on kyllä silmäterä, tapaavat vähintään viikonloppuisin, lähellä kun isovanhemmat asuu, ja poika on papan perään kovasti, äiti ja isi ei oo mittään ku pappa on kuvioissa=) On papalla toinenkin lapsenlapsi, mutta häntä näkee tosi harvoin vaikka asuvat hekin ihan lähettyvillä. Miehen sisko perheineen on aika eristäytynyt jostain syystä meistä, eikä kyläile saati kutsu kylään kuin harvoin. Joskus harmittaa, et heidän suhde jää väkisinkin vanhempien toimesta etäiseksi, mut onneksi papalla on tämä meidän muksu ja muksulla ihana pappa.