Miten teillä isoisät osallistuvat lastenlastensa elämään?

Aktiivisesti. Lapset viikoittain isovanhemmilla.

Luulen ettei kumpaankaan voisi luottaa lapsen hoitajana jos olisivat elossa. Minun on oikeasti hyvin vaikea kuvitella ketään miestä jolle voisi pienen lapsen hoidon luottaa, olen tainnut elää sen verran epänormaalia elämää.

No, mulla ei oo ollu ku yks elämäni aikana joka kuoli syöpään. Ei hänestä vaariks ollukkaa kun yksin asu, ryyppäs ja poltti. Oli nii heikossa hapessa että kävelykin tuotti ongelmia

Mieheni vanhemmat eivät ole koskaan vahtineet päivisin saatikka pyytäneet yökylään. Heitä ei ole vain kiinnostanut. Oma äitini ei enää ehdi, isä tulee puoleksi tunniksi jos kehtaan pyytää. Tosin enää ei tarvitse noin lyhyeksi ajaksi pyytää koska vanhin jo teini ja pärjää hetken nuorimman kanssa.

Ja kyllä olen hieman kateellinen niille joilla isovanhemmat elämässä mukana.

Hyvinkin paljon kohta 2v tyttöni kanssa. Mikä on hyvä, kun isäsuhdetta lapsella ei ole. Erittäin hyvissä väleissä isoisänsä kanssa. On sääli, ettei kaikilla ole tuollaista suhdetta. On myös sääli, ettei ole isäsuhdetta minkäänlaista.

Mun isä on lasteni ainoa "hoitaja". Katsoo mielellään lapsia, jos on tarvetta. On vielä ihan suht hyväkuntoinen, mutta en kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa kehtaa lapsia antaa hoitoon. Jos mulla /meillä vanhemmilla jotain menoa, esim. pariksi tunniksi ottaa lapset hoitoon. Muutenkin käydään hänen luonaan 2-3 krt viikossa. Ennen äitini kuolemaa lapset saattoivat olla isovanhemmilla pidempiäkin aikoja. Muutaman kerran yökylässäkin. Toiset isovanhemmat eivät ole koskaan osallistuneet lasten hoitoon.

Isänisä osallistuu omasta vapaasta halustaan lähes viikoittain. Asuukin mukavan lähellä. 

Minun isäni eli äidinisä ei osallstu yhtään mitenkään. Hän asuu 250 km päässä palvelutalossa eikä sosialisoi sen enempää muidenkaan kanssa. On lähinnä kasvis, joka ei ole kuitenkaan vuodepotilaana vaan ei vain ole ollut enää vuosiin kenellekään seurallinen. 4-vuotiaallani ei ole häneen oikein mitään kontaktia eikä vauvalla ole tätä isoisää sitäkään vähää mitä isommalla joskus oli. Kun menemme joskus isääni katsomaan, hän vain istuu apaattisena sängyn laidalla, tuskin edes ottaa katsekontaktia kehenkään eikä sano sanaakaan oma-aloitteisesti. Että sellainen isoisä, mutta minkäs terveydentilalleen voi.

Kummastakaan isoisästä ei ole lastenvahdiksi, ei edes leikittäjäksi. En voisi pyytää kumpaakaan olemasn ladten kanssa edes puoleksi tunniksi. Oma isäni ei koskasn tehnyt omien lastenkaan kanssa mitään. Syyksi olen epäillyt hänen isätöntä lapsuuttaan. Jos ei ole saanut mallia olla isä, ei osaa itsekään olla eikä isoisäkään. Harmi vain, sillä joskus voi olla hätätilanne.

Minä olen joulun jälkeen alkanu tekemään työkeikkaa 1-3 päivää viikosta ja niinä päivinä minun isä hoitaa meidän 1-vuotiasta poikaa. Isällä semmoinen ammatti että on sieltä päässyt "nuorena" eläkkeelle joten hän itse ehdotti tätä järjestelyä jotta sais vähän vipinää viikkoihinsa. Ihan paras vaari♥

Lapsilla on hyvät välit isäni kanssa, mutta miehen isän kanssa etäiset. Se tosin johtuu aika pitkälti pidemmästä välimatkasta, nähdään vain kerran vuodessa-1,5 vuodessa.

Ihan mielellään isäni olisi lyhyitä hetkiä lastenvahtina, mutta meilläkin on välimatkaa 60 km, niin ei ihan joka pikku asian takia viitsi häntä kysyä. Isäni on ollut täällä pari kertaa, kun olen ollut synnyttämässä ja mies on ollut siellä mukana.

Mun isä on myös 65v ja vaikka mielellään lapsia vahtii, niin kyllä se "vanhanaikaisuus" siinä hoidossa vähän näkyy. ;) Kun lapset oli vaippaikäisiä, niin ei se koskaan alkanut vaippaa vaihtaan, kun "en minä osaa tuommosia hommia". Mutta paljon se kuitenkin ottaa syliin ja lasten kanssa juttelee.

80v pappa asuu 700km päässä. Soittelee pari kertaa kk ja juttelee lapsen kanssa. Keittää aamupuurot ja höösää ruuan kanssa kun ollaan käymässä. Varaa karkkia ja kolikoita lapselle annettavaksi. Juttelee lapsen kanssa lapsen asioista. Antaa muutaman kympin jouluna ja synttärinä.
Jää lapsenvahdiksi jos menemme illalla keikalle, päivällä festarille, siis kerran parissa vuodessa...

Isoisäpuoli, 74v, on lähempänä. Mummon dementoiduttua "pappa" on käynyt tarhan juhlat ja muistaa syntymäpäivät. Ei olla pyydetty lapsenvahdiksi, olen onnellinen että hän hoitaa äitini asiat, siinä on ihan riittävästi apua. Varmasti tulisi jelpiksi jos joku hätätapaus olisi.

Toinen biopappa on kuollut.

Miehen isä on kuollut jo vuosia ennen meidän lasten syntymää, mun biologinen isäni on alkoholisti, eikä olla montaa kertaa hänen luonaan käyty. Mun isäpuoli taas viettää aina aikaa mielellään lastenlasten kanssa, ei nyt ehkä ihan vauvojen kanssa, mutta vähän isompien kanssa tekee kaikenlaista, käy uimahallissa ym. On kyllä ollut siskon vauvan kanssa vähän aikaa jos kukaan muu ei ehtinyt, itsellään ollut kuitenkin monta lasta, niin osaa kyllä lapsia hoitaa tarvittaessa.

Noin 7-kymppiset vaarit elävät täysin omaa elämäänsä uusien vaimojensa kanssa. Toinen antaa jouluisin lahjarahan lapsenlapsilleen, toinen ei sitäkään.

Minun isäni auttaa todella paljon lastenlapsiensa hoidossa kuten myös äitini. Heillä on jo viisi lastenlasta (vanhin 17 ja nuorin 6kk). Äitini hoitaa enemmän pienempiä, mutta hyvin on isänikin tarvittaessa pärjännyt myös vauvojen kanssa. Isompia kuskaa kouluun ja harrastuksiin ja on todella tärkeä pappa lapsille. Ikää on papalla jo kohta 70 mutta vielä on hyväkuntoinen ja terve. Kauheaa ajatellakin että on oikeasti kohta tulossa vanhaksi. 

Tiedän että meillä on käynyt hyvä tuuri kun on näin läheiset välit vanhempiini ja myös sisaruksiin. Aion myös itse joskus tulevaisuudessa hoitaa paljon tulevia lapsenlapsiani, koska todellakin tiedän kuinka korvaamatonta apua se on.

Osallistuu aktiivisesti eli ottaa töihin mukaan. Lapset ei oikein tykkää, kun vaarilla pitää olla koko ajan tekemässä polttopuita, haravoimassa tai hiekoittamassa pihaa, keräämässä roskia, siivoamassa jne. Vaari sanoo, että Luoja ei laiskoja elätä, ei hän voi pysähtyä hösäämään leikkejä, talo jäähtyy ja vesijohdot samantien. Toisaalta vaari on ottanut sen roolin, että jos lapset on päivän hänellä, niin hän tulee meille täysihoitoon päiväksi eli odottaa, että eteen passataan lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Jos huomauttaa, että vie tiskit koneeseen, niin tulee heti näpäytys, että jos hän ei kotonaan veisi lasten tiskejä, lojuisi ne vieläkin pöydällä.

Eli vaari vaatii täydellistä tasapuolisuutta, ei suostu olemaan meidän aikataulun mukaan auttava hoitaja. Mikä on hyvä asia, en halua olla riistäjätytär.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:34"]

Osallistuu aktiivisesti eli ottaa töihin mukaan. Lapset ei oikein tykkää, kun vaarilla pitää olla koko ajan tekemässä polttopuita, haravoimassa tai hiekoittamassa pihaa, keräämässä roskia, siivoamassa jne. Vaari sanoo, että Luoja ei laiskoja elätä, ei hän voi pysähtyä hösäämään leikkejä, talo jäähtyy ja vesijohdot samantien. Toisaalta vaari on ottanut sen roolin, että jos lapset on päivän hänellä, niin hän tulee meille täysihoitoon päiväksi eli odottaa, että eteen passataan lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Jos huomauttaa, että vie tiskit koneeseen, niin tulee heti näpäytys, että jos hän ei kotonaan veisi lasten tiskejä, lojuisi ne vieläkin pöydällä.

Eli vaari vaatii täydellistä tasapuolisuutta, ei suostu olemaan meidän aikataulun mukaan auttava hoitaja. Mikä on hyvä asia, en halua olla riistäjätytär.

[/quote]

Tykkäisin tuollaisesta vaarista, joka opettaa lapset tekemään muitakin hommia kuin valumaan pelikoneen edessä.

On aina hoitanut. Vaihtoi vaipat jo het synnärillä. Ihana apu ollut mulle aina, joutui jäämään sairaseläkkeelle samaan aikaan kun esikoinen syntyi. Soitti mulle aina et pue tyttö valmiiksi hän lähtee vaunulenkille. Nyt on tyttö jo 8, mutta aina lomilla viettää pitkät tovit mummulassa ja papan kanssa häärää kun äitini on työelämässä vielä. Iskä <3

Toinen isoisä olisi varmasti ollut onnellisena mukana lastenlastensa elämässä, mutta hän on kuollut. Toinen isoisä on elossa, mutta hän ei osallistu lastenlastensa elämään juuri mitenkään. 

Isoisä osallistuu sillä tavalla, että kun mennään mökille, tekee kalakeittoa josta tyttö tykkää. Ja joskus tyttö on ollut miehen ja appiukon mukana kun ovat käyneet verkoilla. Ja joskus on vienyt veneellä ajelemaan ihan muuten vaan. Tytön piirustuksia esittelee ylpeänä sukulaisille, kuten myös koulutodistuksia.

Parina kesänä tyttö on ollut viikon verran mökillä isovanhempien kanssa. Tämä siis jo koululaisena, ei ihan pienenä. Varsinaista hoitoapua ei olla koskaan tarvittu eikä olisi välimatkan vuoksi onnistunutkaan.

Eipä kiinnosta meidän hyväkuntoisia eläkeläispappoja (toinen 69- ja toinen 67-v) eskari-ikäinen lapsenlapsi. 10 kilometrin säteellä asutaan kaikki toisistamme, mutta ei se hommaan mitenkään vaikuta. Ikinä ei ole minuuttiakaan mitään seuraa/apua saatu, toinen ei käy edes lapsen synttäreillä.

Oikeasti, nieleskelen kateellisena parkua lähes päivittäin kun mummut ja papat hakevat silmät loistaen lapsenlapsiaan eskarista ja päiväkodista "että ei vauhti katoa elämästä", ja koska "äidillä on tänään se kokous" tai "isä on Lapissa". Hoitoautomaattia vailla emme mekään ole, mutta olisihan se isovanhempien kiinnostus lapsenlapsestaan aivan huikea juttu. Minun äitini kyllä varmaan soittaa lähipäivinä kyselläkseen eskarivuoden valokuvaa piirongin päälle, täytyyhän ne mummin kulta -kulissit pitää pystyssä.