Lue keskustelun säännöt.
Lähisuvussa isoja vaikeuksia - kokemuksia?
19.11.2021 |
Miehen veljellä on vuosien ajan ollut päihdeongelmaa, huoltajuuskiistaa ja rahavaikeuksia. Sekä mies että miehen vanhemmat on ”valjastettu” auttamaan veljeä. Ymmärrän, että veljeä haluaa auttaa ja että vanhemmat ovat lapsestaan huolissaan. Käy raskaaksi, kun pahinta aikaa on käyty läpi jo yli 5 vuotta, ja aina kun tavataan, miehen vanhemmat käy läpi poikansa tilannetta. Samoin mieheni on veljensä asioissa syvällä mukana. Tuntuu, etten enää jaksa!! Asia tuntuu tulevan minun ja puolisoni väliin. Meillä on pieni vauva ja omiakin ongelmia on, joten en jaksaisi enää tätä :(. Mistään avusta ei ole edes ollut lopulta oikeasti apua, veli on sössinyt asiat aina uudelleen.
Kommentit (20)
Päihdeongelmat ei parane jos ihminen itse ei tee toipumisen eteen kaikkensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut mielelle ja hänen vanhemmilleen että he ovat tehneet tarpeeksi, ei auta auttaa ihmistä joka ei halua auttaa itseään. Pyydä heitä olemaan nyt sinun tukena.
Päihdeongelmainen sairastuttaa lähpiirinsä. Valjastaa muut mahdollistamaan omaa käytöstään.
Linkissä päihderiippuvaisen läheisen huoneentaulu:
https://paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/laheiset/laheisen-huoneentaulu
Meillä myös miehen veli on aiheuttanut ongelmia koko suhteemme ajan - tosin eri syystä kuin sinulla. Mutta miehen muita sukulaisia on autettu rahallisesti, ja koko ajan tuntuu, että siellä joku tarvitsee jotain.. eikä sekään niin haittaisi, jos mies ei olisi heti lähdössä auttamaan veljeään tai jotakuta muuta ja yhtään miettimättä jättämässä minua yksin lasten kanssa. Hänen sukunsa ongelmat tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin meidän kotiasiat. Kyllä alkaa olla ero lähellä, kun mies ei tunnu ymmärtävän. Meillä 2 alle 5-vuotiasta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Puhut mielelle ja hänen vanhemmilleen että he ovat tehneet tarpeeksi, ei auta auttaa ihmistä joka ei halua auttaa itseään. Pyydä heitä olemaan nyt sinun tukena.
Miksi ap tarvitsee tukea? Samanlainen läheisriippuvainen hänkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut samanlainen tilanne, kesti 10 v., pahoittelut ettei varmaan kauheasti rohkaise. Ongelmia tuli jatkuvasti uusia, vanhimpien lasten ongelmat käytiin läpi myös nuorempien kanssa, ilmapiiri hyvin tulehtunut ja raskas. Myös minun piti toimia henkisenä tukena ja apuna saamatta itse mitään, kuunnella miehen äidin itkua ja lohduttaa häntä. Se oli elämänvaihe, jossa olisin itsekin tarvinnut tukea, mutta jouduin vain antamaan toisille ja olin ihan lopussa ja uupunut.
Sitten aloin harkita avio-eroa äärimmäisenä keinona kun mikään puhuminen ei auttanut, mies joutui valitsemaan joko sukunsa ongelmineen, tai meidän perheen hyvinvoinnin. Molempia ei vain voinut enää saada. Eli sun pitää saada miehesi valitsemaan puolensa, hän ei voi valitettavasti revetä kahteen osaan.
Suosittelen tekemään asialle jotain aika pian, mä elin katkeroituneena ja kärsien monta vuotta. Kauheaa aikaa, ja meni vuodet hukkaan, tuntui että menetin omien lastenkin elämästä paljon kun ei ollut enää henkistä energiaa heille. Energian vei tämä suku ongelmineen, joihin kaikkien piti olla osallisia.
Omat välini miehen sukuun ovat hiipuneet. He alkoivat ottaa etäisyyttä samantien, kun en enää ollut saatavilla heidän ongelmiensa pohtimiseen kuten ennen. Oli jopa sellaista, etteivät tervehtineet ja lasten synttärit "unohdettiin" monta kertaa, eli koston tyylistä. Siihenkin on hyvä varautua. Näissä keisseissä on usein mukana jonkin asteisia narsistisia piirteitä, sen suhteen on hyvä kouluttaa itseään, kuinka suojata omaa perhettään ja hyvinvointiaan. Miehelläsi on tuossa päätösten teon aika, siihen kannattaa lempeästi häntä tukea ja suoremmin, jos ei nätti puhe uppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihdeongelman ovat vaikeita. Ehkä kannattaa miettiä mitä voisi olla sellaiset toimet, joita voisitte tehdä ettei asia tulisi teidän väliin. Vaikea ehdottaa tässä mitään kun ei asiasta tiedä enempää. Mutta ehkä sinun myös voisi olla hyvä miettiä miten itse saisit asiasta ajatukset irti välillä. Keinoja päästä stressistä irti. Miestä ei kuitenkaan voi vaatia olematta auttamasta perhettään.
Vanhemmat auttaa aina heikompaa. Miehesi pärjää, joten häntä ei huomioida normaalia enempää. Näin se vain on. Jättäisitkö vastaavassa tilanteessa olevan sisaresi heitteille tai vanhempasi? Ulkokultaista arvostella toisia, vaikka itse toimisi samoin omien sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan samaistua, vaikka en samassa tilanteessa olekaan. Voit yrittää sanoa miehellesi ettet tästä lähtien halua kuulla hänen veljensä asioista enää mitään.
Minun mieheni veljellä on peliriippuvuus ja talousongelmia, ollut jo vuosia. Ruinaa rahaa ja loukkaantuu jos ei saa, ulosotossa hirveä summa ja aina tietenkin ruoka- ja vuokramassit loppu. Koko perhe kärsii ja yrittää auttaa, mutta muutosta ei ole näkyvissä.
Itse en ole lainannut enkä lainaa pennin pyörylää, joten sinänsä asia ei ole minun ongelmani. On silti tosi inhottavaa nähdä miten mieheni ja esimerkiksi hänen äitinsä kärsii tilanteesta. Miten paha mieli tulee joka kerta kun uusi marttyyriviestien tulva pulpahtaa puhelimeen. Veri on vettä sakeampaa, aina.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut samanlainen tilanne, kesti 10 v., pahoittelut ettei varmaan kauheasti rohkaise. Ongelmia tuli jatkuvasti uusia, vanhimpien lasten ongelmat käytiin läpi myös nuorempien kanssa, ilmapiiri hyvin tulehtunut ja raskas. Myös minun piti toimia henkisenä tukena ja apuna saamatta itse mitään, kuunnella miehen äidin itkua ja lohduttaa häntä. Se oli elämänvaihe, jossa olisin itsekin tarvinnut tukea, mutta jouduin vain antamaan toisille ja olin ihan lopussa ja uupunut.
Sitten aloin harkita avio-eroa äärimmäisenä keinona kun mikään puhuminen ei auttanut, mies joutui valitsemaan joko sukunsa ongelmineen, tai meidän perheen hyvinvoinnin. Molempia ei vain voinut enää saada. Eli sun pitää saada miehesi valitsemaan puolensa, hän ei voi valitettavasti revetä kahteen osaan.
Suosittelen tekemään asialle jotain aika pian, mä elin katkeroituneena ja kärsien monta vuotta. Kauheaa aikaa, ja meni vuodet hukkaan, tuntui että menetin omien lastenkin elämästä paljon kun ei ollut enää henkistä energiaa heille. Energian vei tämä suku ongelmineen, joihin kaikkien piti olla osallisia.
Omat välini miehen sukuun ovat hiipuneet. He alkoivat ottaa etäisyyttä samantien, kun en enää ollut saatavilla heidän ongelmiensa pohtimiseen kuten ennen. Oli jopa sellaista, etteivät tervehtineet ja lasten synttärit "unohdettiin" monta kertaa, eli koston tyylistä. Siihenkin on hyvä varautua. Näissä keisseissä on usein mukana jonkin asteisia narsistisia piirteitä, sen suhteen on hyvä kouluttaa itseään, kuinka suojata omaa perhettään ja hyvinvointiaan. Miehelläsi on tuossa päätösten teon aika, siihen kannattaa lempeästi häntä tukea ja suoremmin, jos ei nätti puhe uppoa.
Kyllä elämässä voi tulla monia asioita eteen, joista voi katkeroitua. Tai sitten sen hyväksyy, että vaikeudet on osa elämää. Yksi tärkeä taito on opetella tunnistamaan ja asettamaan omat rajat, ettei uuvuta itseään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvitsee olla tyly tai vihainen tai laittaa ihmiset valitsemaan puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin, ymmärrän, että auttamisenhalua on. Meillä tilanne on se, että joka ikinen kerta kun tavataan isovanhempia, he käyttävät minua psykologina miehen veljen asioissa. Vauvallamme oli alkutaival vaikea, ja silti jopa nimiäisissä puheenaihe kääntyi miehen veljeen, vaikka yritin kaikkeni, että päivä olisi kevyt. Mieheni soittelee veljensä kanssa jatkuvasti. Välillä on rankkojakin juttuja, veli ollut esimerkiksi teholla. Välillä veljeä ei tavoiteta ja sinne hälytetään koko suku. Kun tätä jatkuu vuosia, ja samaan aikaan olisi oma perhe, käy ainakin minulle liian raskaaksi! Ei ole ikinä ”normaalia” aikaa, vaan veljen asiat varjostaa arkea lähes päivittäin. Ap
7 jatkaa, meidän kolma lapsi oli koliikkivauva, ja erään huonon yön jälkeen miehen äiti saapui ovellemme. Mieheni ei ollut edes kotona vaan työmatkalla. Miehen äiti tuli kutsumatta sisään, ja itki keittiön pöydän ääressä miehen siskon ongelmia, miten tämän elämä on niin vaikeaa ja miten meidän pitää yhdessä siskoa auttaa. Minä olin ennen hänen tuloaan itkenyt vessassa, etten enää jaksa unettomuutta. Sillä ei ollut mitään väliä. Jopa tuossa tilanteessa anoppi pyysi että keitän hänelle kahvia ja halaan, ja kuuntelen häntä. Lapseni häiritsivät, heille anoppi tiuski ja käski pois, kun hänen täytyy saada nyt jutella äidin kanssa.
Kyseinen sisko ryssi ihan itse raha-asiansa ja lastenkasvatuksensa, ei esim. ymmärtänyt mitenkään, ettei lapsia voi kurittaa fyysisesti ja sossu oli paha, kun asiasta tehtiin lasuja. Minunkin piti lohduttaa, että varmaan sossu ylireagoi. Silloinkin kun en oikeasti jaksanut enää mitään, minusta revittiin loputkin. Miehelleni asia oli pitkään ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suorat sanat miehelle. Noi ongelmat ei lopu ikinä! Ongelmainen ei asemastaan lellipentuna luovu. Itse en osallistu lellimiseen, vaan kohtelen aikuista vastuullisena yksilönä. Toki selän takana kiukutellaan minusta, mutta se on voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut samanlainen tilanne, kesti 10 v., pahoittelut ettei varmaan kauheasti rohkaise. Ongelmia tuli jatkuvasti uusia, vanhimpien lasten ongelmat käytiin läpi myös nuorempien kanssa, ilmapiiri hyvin tulehtunut ja raskas. Myös minun piti toimia henkisenä tukena ja apuna saamatta itse mitään, kuunnella miehen äidin itkua ja lohduttaa häntä. Se oli elämänvaihe, jossa olisin itsekin tarvinnut tukea, mutta jouduin vain antamaan toisille ja olin ihan lopussa ja uupunut.
Sitten aloin harkita avio-eroa äärimmäisenä keinona kun mikään puhuminen ei auttanut, mies joutui valitsemaan joko sukunsa ongelmineen, tai meidän perheen hyvinvoinnin. Molempia ei vain voinut enää saada. Eli sun pitää saada miehesi valitsemaan puolensa, hän ei voi valitettavasti revetä kahteen osaan.
Suosittelen tekemään asialle jotain aika pian, mä elin katkeroituneena ja kärsien monta vuotta. Kauheaa aikaa, ja meni vuodet hukkaan, tuntui että menetin omien lastenkin elämästä paljon kun ei ollut enää henkistä energiaa heille. Energian vei tämä suku ongelmineen, joihin kaikkien piti olla osallisia.
Omat välini miehen sukuun ovat hiipuneet. He alkoivat ottaa etäisyyttä samantien, kun en enää ollut saatavilla heidän ongelmiensa pohtimiseen kuten ennen. Oli jopa sellaista, etteivät tervehtineet ja lasten synttärit "unohdettiin" monta kertaa, eli koston tyylistä. Siihenkin on hyvä varautua. Näissä keisseissä on usein mukana jonkin asteisia narsistisia piirteitä, sen suhteen on hyvä kouluttaa itseään, kuinka suojata omaa perhettään ja hyvinvointiaan. Miehelläsi on tuossa päätösten teon aika, siihen kannattaa lempeästi häntä tukea ja suoremmin, jos ei nätti puhe uppoa.
Kyllä elämässä voi tulla monia asioita eteen, joista voi katkeroitua. Tai sitten sen hyväksyy, että vaikeudet on osa elämää. Yksi tärkeä taito on opetella tunnistamaan ja asettamaan omat rajat, ettei uuvuta itseään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvitsee olla tyly tai vihainen tai laittaa ihmiset valitsemaan puolia.
Kuten kirjoitin, puolien valitseminen oli viimeinen keino. Olin valmis siinä vaiheessa eroamaan, kun mikään juttelu ei auttanut, ja lapset alkoivat kärsiä tilanteesta. Mies purki sukunsa stressiä huutamalla kotona, minä olin väsynyt jatkuvien tuki-istuntojen jälkeen. Terapiaan kukaan ei halunnut tietenkään. Eli viimeinen keino.
Jos sun ongelmat on jatkuneet tässä asiassa jo 5 vuotta, miksi teillä on pieni vauva?
Miehesi kuitenkin valjastettu tähän kuvioon, muttet silloin ajatellut asiaa vai?
Miehesi ja hänen vanhempansa eivät auta, he ovat mahdollistajia.
He mahdollistavat omalta osaltaan tämän veljen elämäntyylin, ovat tukemassa sitä.
Auttamista ei ole se, että annetaan rahaa ja ratkotaan ongelmia toisen puolesta vaan se, että on tukena kun henkilö ITSE on motivoitunut muutokseen, sitoutunut siihen ja tekee kaikkensa parantaakseen elämäänsä.
Kannattaa hakea keskusteluapua itsellesi selvittääksesi tilannettasi ja saadaksesi näkemystä siihen ulkopuolelta. Olet vaikeassa tilanteessa, tarvitset apua ja tukea.
Alkoholismi on erittäin vaikea sairaus ja se sairastuttaa lähipiirinkin. Älä jää yksin. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat auttaa aina heikompaa. Miehesi pärjää, joten häntä ei huomioida normaalia enempää. Näin se vain on. Jättäisitkö vastaavassa tilanteessa olevan sisaresi heitteille tai vanhempasi? Ulkokultaista arvostella toisia, vaikka itse toimisi samoin omien sukulaisten kanssa.
Heikompaa? Alkoholisti itse kaataa sen viinan kurkustaan alas, muut sitten "auttavat" ja mahdollistavat toiminnan.
Alkoholisti pyörittää vahvalla otteella koko lähisuvun sekaisin, niin halutessaan.
Kuka haluaa omien lastensa näkevän alkoholisti Pertti-sedän yömajakunnossa kylppärin lattialla? Rahat on toki aina loppu, antamalla lisää rahoitat juomisen.
Putosipa äkkiä etusivulta..