Jos sulla on vaikea elämäntilanne, niin miten toivoisit ystävien huomioivan sua?
Kuulin, että ystäväni äiti on sairastunut todella vakavasti ja mietin, että halusin jollain tapaa osoittaa tukea hälle, mutta itsellä ei ole kokemusta, että elämässä olisi rankka jakso ja siksi vaikea keksiä, mikä voisi olla mukava tapa huomioida tällaisessa elämäntilanteessa. Tietty viesteillä voi muistuttaa, että on ajatuksissa mut joku käytännön huomionosoitus olisi ehkä kiva. Jos sulla on ollut vastaavia kokemuksia…sairastumisia, kuolemantapauksia tms elämässä, niin mikä ystävän ele ilahdutti?
Kommentit (35)
Hirveimpiä on surunvalittelukukat. Kun niitä tulee ja tulee. Itse runttasin kaikki roskiin. Samoin kortit ja sellaset pienet lohtukirjat.
En vie kenellekään kukkia, kun kuolema on käynyt. Vien tyynyn tai viltin. Jotain pehmeää.
Vierailija kirjoitti:
Antaa rahaa!
Komppaan tätä! Olisin itse aikoja sitten selvittänyt monta ongelmaa ja saanut vastauksen muutamiin kysymyksiin, mutta siihen olisi tarvittu rahaa enemmän.
Niinpä, monet riidat ja ongelmat johtuu rahan puutteesta. Yksityishenkilöillä ja valtioilla sama.
Ketään ei ole koskaan kiinnostaneet minun vaikeudet saati tunteet, yksin on pitänyt vaikeudet kestää vaikka on ollut "aviomieskin" elämässä.
Minulla on 2 ystävää matkan takana. Kontaktit pyörii kun heillä jotain utta tiedossa kodissa tai matkoilla ovat. Heillä menee aina hyvin! Vihtyvät F.B. Ja olen sitten kuin jälken jäänyt kun en suostunut F.B. Minulla :Menetyksiä kuolemalle on ollut parinvuoden aikana 15kpl.Myötätunto tai oikeata, kinostusta kuinka voin: EI ole ! Sama asia:Jos elämässäni satuu kohokohtia.Eivät noteraa eivät seppa! Esim. Viimekesän sub-lautailuni. Tai 30vuoden jälkeen otin sukset ja luistimet esille. Yksin luistelin,hiihdin. Ei kommenteja.Niin ovatko oikeita ystäviä? Vaiko heikkoa itse tuntoaan pönkitävät kodin uudistuksilla ja loma matkoilla,kun on puolisot ja ,puolisoiden kautta varalisuus?En tiedä? Yksi siskoni monista sanoi : KYLLÄ, pönkitävät heikkoa itsetuntoaan sinulle! Yksinäni kun asun ,ei puolisoa tuomassa kortta kekoon,mahdolisuuteni huomattavasti kapeammat kuin heillä. Mutta elän,ole kiitolinen enkä kadehdi muita. Tai vertaa itseäni muihin. Sillä jos Ihminen rakentaa hiekalle,tuuli voi tulla ja puhaltaa kaiken hetkessä pois!
Kuuntelee, jos toinen haluaa purkaa tuskaansa eikä yritä vähätellä sitä tai paeta. Ei välttämättä tarvii paljoa sanoa, pääasia, että jaksaa kuunnella eikä ole koko ajan sen näköinen, että haluaa lähteä pikaisesti.
Onpa täällä huomaavaisia ja huolehtivia ystäviä. Omassa suvussa lähinnä koitetaan vaan välttää vaikeassa elämäntilanteessa olevaa, koska "haluaa kuitenkin olla rauhassa". Joskus voi olla niinkin, mutta yleensä kaipaisi myös sitä auttajaa ja kuuntelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä huomaavaisia ja huolehtivia ystäviä. Omassa suvussa lähinnä koitetaan vaan välttää vaikeassa elämäntilanteessa olevaa, koska "haluaa kuitenkin olla rauhassa". Joskus voi olla niinkin, mutta yleensä kaipaisi myös sitä auttajaa ja kuuntelijaa.
Juu ei minullakaan mitään huomaavaisia ystäviä kyllä ole.
Siksi 27 haluaisi itse kuuntelijan eikä sellaista, joka latelee turhia sanoja kuten jollakin on vielä huonommin. Se että olisi saanut purkaa tuntojaan kuuntelijalle, olisi lohduttanut paljon. En koe, että kukaan oikeasti ymmärsi, että sillä hetkellä se oli mulle se pahin asia, joka voi olla ja kaiken sisällä pitäminen vaan pahentaa tuskaa.
Itse ilahduin tosi paljon viesteistä, kun äitimme oli saattohoidossa. Serkut etenkin muistivat. Itse velloin niissä tunteissa pitkään äitin kuoleman jälkeen. Olisin siskojen kanssa halunnut muistella äitiä ja vatvoa niitä tunteita. Yksi sisko sanoi että kannattais varmaan mennä sururyhmään purkamaan ikävääni. Just. Niin eri lailla me ajatellaan. Välit viileni kummasti, kun jouduin miettimään mikä milloinkin on hänen mielestään oikea tapa reagoida mihinkin...
Vierailija kirjoitti:
Hirveimpiä on surunvalittelukukat. Kun niitä tulee ja tulee. Itse runttasin kaikki roskiin. Samoin kortit ja sellaset pienet lohtukirjat.
En vie kenellekään kukkia, kun kuolema on käynyt. Vien tyynyn tai viltin. Jotain pehmeää.
Kukat on kivoja, mutta ne liirumlaarum-lohtukirjat ovat todella typeriä.
Riippuu niin paljon ihmisestä ja tilanteesta.
Itsellä ollut useampi kriisi elämässä.
Joskus olisin kaivannut kuuntelijaa.
Joskus jotakuta joka puhuu jotain positiivista asiaan täysin liittymätöntä.
Joskus konkreettisesti apua, esimerkiksi ruokaa.
Joskus edes sitä, että olisi hyväksytty etten pysty olemaan hyvä (tai edes välttävä) kaveri ja annettu mahdollisuus ottaa yhteyttä kun tilanne parempi (vaikka se kestäisi kuukausia).
No ei ainakaan hylätä minua, niinkun ovat tehneet.
Hyviä ideoita tosi paljon tullut. Kiitos..kiva saada vähän ajatusta mikä olisi huomaavaista toista kohtaan tämmösessä tilanteessa
Ap
Antaa rahaa!