Mies on kanssani vain lasten takia

Ihan hirveetä! Ethän sä nyt noin voi elää, kuolet suruun ja pahaan oloon. Ota itsesi huomioon vielä kun olet sen ikäinen, että olisi tulevaisuutta jäljellä onnellisempaankin suhteeseen. Olet todella alistettu, älä menetä elämääsi!

Ja tuon kanssa sitten päätit ryhtyä suhteeseen ja hankkia lapsiakin.. En vain voi käsittää mistä näitä naisia löytyy.
.
Mutta itse ongelmaan: jätä se sika!

Jos et osaa itsekkäistä syistä eli oman onnesi takia erota niin eroa sitten epäitsekkäistä syistä lasten takia. Anna edes heille hyvä itsetunto etteivät jos ovat tyttöjä päädy onnettomaan suhteeseen jonkun paskiaisen alistamaksi tai jos ovat poikia he eivät tee jostain viattomasta tyttöparasta onnetonta olemalla samanlaisia paskiaisia kuin isänsä oli.

Opettele nauttimaan omasta seurastasi, muista että ensin pitää osata rakastaa itseään ennen kuin joku muu voi sinua rakastaa.

Voithan toivoa että miehesi kuolee ennen sinua ja sitten 80+ ikäisenä löydät sen oikean mutta jos nyt lemppaat miehesi pois elämästäsi (mutta et tietenkään lastenne elämästä!) voit löytää sen oikean jo kymmeniä vuosia aikaisemminkin.

Teet lapsillesi järkyttävän karhunpalveluksen jos jäät väkivaltaiseen ja sovinistiseen suhteeseen, heille parisuhteestanne tulee normin malli. Parempi yksin kuin tuollainen elämä.

Itsesääliä itsesääliä. Ruik ruik. :)

nouse sieltä. Nyt on ukon jutut sinut aivopessyt.

kuullostat näyttävältä naiselta. Sielunkumppanuus kyllä on jotain muuta kuin pituus ja housukoko ja muutaman vuoden nuoremman näköinen.

taitaa olla Joonas asialla?

itsesäälille stoppi ja rupea elämään. Mutta, jos eron haluat niin ota se ero ensin ja ala sitten vasta katselemaan muita. Ei kannata sekoilla suhteen aikana muihin...siinä menee kaikki sekaisin pidemmäksi aikaa kuin reilulla pelillä. Hommiin vaan. Sun elämä on nyt.

sä olet just hyvä omana itsenäsi.

Miksi naiset tyydytte tämmöisiin paska-läjiin? Selkeästi kyseessä heikko, epävarma mies joka purkaa sitten huono itsetuntoaan sellaiseen joka ei osaa puolustaa itseään. Se että heppi ei heilu on jo selkeästi sellainen syy miksi se painaa sua vaan alemmas. Jätä nyt ihminen se ja rakasta itseäsi hieman enmmän! Ukkoja tulee ja menee, mutta meillä on vaan yksi "minä". Sen kun kadottaa niin uutta ei saa tilalle.

Kieltämättä olen melko alistettukin kyllä. Esimerkiksi en saa ostaa juuri mitään itse (edes vitamiineja, hieman kalliimpaa shampoota tai kirjoja) kysymättä häneltä lupaa, vaikka ostaisin omilla rahoillani ja harvoin edes käyn mitään shoppailemassa (ehkä muutamalla kympillä yhteensä noin kerran kolmessa kuukaudessa). Hän syynää kassakuitit ja jäkättää, jos olen jotain ostanut ja saan selitellä ihan viattomiakin juttuja hänelle. Kotona hän valittaa, kun pesen hiuksiani liian pitkään (noin vartin, kun hiukseni ovat todella pitkät ja vaativat hoitoaineen ja kunnollisen huuhtelun). Kampaamoon en myöskään pääse, en ainakaan mihinkään vähääkään kalliimpaan; viimeksi kävin toissavuonna kampaamossa. Ainoa vaihtoehtoni on pitää pitkiä hiuksiani letillä päivästä toiseen. Ja minulla oli ennen vanhempainvapaita töissä ihan kohtalaisen hyvä palkka - en vain saa käyttää siitä edes pientä osaa omiin tarpeisiini ilman että mies valittaa ja haastaa riitaa sekä solvaa. Miehelle joudun maksamaan "vastiketta", joka on korkeampi kuin oikea vastike, sillä hän vertaa sitä vapailla markkinoilla oleviin samankokoisiin vuokra-asuntoihin. Mies pelkää melkein hysteerisesti sellaista, että vahingossakaan "hyötyisin" hänestä mitään.

Miestä häiritsee suuresti myös vatsani, jonka iho on jäänyt "pari numeroa liian ison näköiseksi". Se on kuulemma niin ällöttävä ja oksettava, että mies ei pysty harrastamaan seksiä kanssani ilman että minulla on peittävä pitkä paita päällä ja silloinkin hänen mielestään on vaikeaa, kun se vatsani iho kuulemma näyttää niin järkyttävältä. Niinpä meillä onkin ollut selibaattia viimeisimmät 1,5 vuotta. Muuten siis olen ihan normaalipainoinen (175cm/65kg, kuopus on vasta vuoden, joten kaikki raskauskilot eivät ole täysin poistuneet) ja ihan ok-näköinen ainakin nuorempana vielä olin. Hän on tosiaan lytännyt itsetuntoni niin pahasti, että en usko, että enää löydän rakkautta elämääni tässä elämässä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 02:23"]...

Hän on tosiaan lytännyt itsetuntoni niin pahasti, että en usko, että enää löydän rakkautta elämääni tässä elämässä.
[/quote]

Varmin tapa jäädä ilman rakkautta on jäädä tuohon suhteeseen: se vaikuttaa kertomasi perusteella vihoviimeiseltä paikalta, josta voisit sen löytää.

Miksi Se yksinolo niin pelottaa? Itse elin vuosia nimenomaan sellaisessa suhteessa, jossa mies salakavalasti lyttäsi itsetuntoani pala palalta. Hän teki sen niin ovelasti ja syyllistäen, että tunsit itseni todella huonoksi ihmiseksi. Vasta jälkikäteen havahduin mitä on tapahtunut. Meillä miestä söi eniten nimenomaan Se, että oli ammattikoulun käynyt, itse olin korkeakoulutettu ja nautin parempaa palkkaa, menestyin ja sain hyvän työn ja etenin alallani. Hän ei voinut sietää sitä, etttä jäi kakkoseksi. Vaikka hän itse oli ainut joka tällaista ajatteli. Oli myös äärimmäisen tarkka, ettei hänestä "hyödytty" vaan minä toimin maksumiehenä. Mikään ei ole ollut vapauttavampaa kuin päästä hänestä eroon, oli ihanaa olla yksin ja päättää omista asioista. Ja löysin myös tämän jälkeen oikean rakkauden. Ainut ero on Se, että en onneksi kerennyt tehdä lapsia tuon entisen miehen kanssa. Lapsi kärsii aina vanhempien huonosta liitosta. Nykyinen mieheni on elänyt ennen minua todella huonossa liitossa ja tullut hyväksikäytetyksi niin rahallisesti kuin henkisesti. Kituutti pitkään lapsen takia. Hänen eskari-ikäinen lapsensa on ihan erilainen nyt kuin silloin kun mieheni oli vielä ex-puolisonsa kanssa. Lapsi on vapautuneempi, osoittaa tunteitaan ja osaa antaa ja vastaanottaa hellyyttä. Ennen hän oli nähnyt vain sen, että äiti ja isä nukkuu erihuoneissa, eivät koske toisiinsa ja kun puhuvat on sävy ilkeä ja ahdistava. Myös päiväkodissa on tämä ero huomattu. Neuvoni on, että lähde samantien.

Mä olen tässä avioliitossa ainoastaan lapsen takia. Lapsi menis ihan rikki, jos me erottas. Mä en rakasta mun miestä, enkä mä edes viihdy sen seurassa. Mut näillä mennään. Mä juoksen vieraissa hakemassa seksiä, läheisyyttä ja ymmärrystä. Ilman sitä mä en jaksais tuntiakaan.

Sori ap, mutta sä olet järkyttävän surkea luuseri. Onko oikeasti sun elämän tärkein asia se, että sulla on joku mies, oli se millainen kusipää tahansa? Annat jopa lastesi nähdä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ihan vain sen takia ettet osaa elää ilman miestä? Mieti nyt vähän, miten kehtaat edes elää! Miten voi olla noin riippuvainen parisuhteesta, että antaa itsensä talloa ja nujertaa vuodesta toiseen, ettei vain tarvitsisi olla YKSIN?! Tiesit kai että lapsesi kasvavat aivan kieroon, ja saattavat sairastua henkisesti, koska joutuvat näkemään tuollaista elämää? Haluat kai samanlaista niille, kun kerran ne tuollaiseen kasvatat. Toivottavasti ne hylkää sut heti kun pystyy, ja saat rauhassa sitten nauttia siitä parisuhteestasi sen mussukkasi kanssa.

Ja itse olet miehen kanssa, koska...