Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisinä pääsitte unelmienne asuntoon?
09.02.2015 |
Tuon eilisen keskustelun innoittamana, jossa kyseltiin ensimmäistä yhteistä asuntoa ja sitä, miten perheenlisäyksen myötä asunnot ovat vaihtuneet suurempiin.
Kiinnostaisi kuulla tarinoita siitä lopullisesta unelma-asunnosta, jonka katsotte olevan asumisuranne lakipiste, ja josta seuraava askel on sitten pieni keskustakaksio tai dementiaosasto. Te, jotka katsotte asuvanne nyt siinä asunnossa, joka on teille juuri passeli näin lapsiperheenä: Minkälainen asunto ja minkä ikäisinä ja missä perhetilanteessa pääsitte tähän unelmaan kiinni?
Me olimme 45 ja 43 kun pääsimme asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme haaveilla. 97 neliötä kahdessa tasossa (minulla on joku fiksaatio kaksikerroksisiin kerrostalokämppiin) kantakaupungin liepeillä. Meidän lapsi oli 13-vuotias kun muutettiin ja sai itselleen aiempaa isomman huoneen ja lyhyemmän koulumatkan. Vanhempienkin makkari on aiempaa tilavampi ja kaksi parveketta tuntuu luksukselta. Alakerran parvekkeella on ruokapöytä ja yläkerran parveke on chillailua varten. Tytöllä kävelymatka kouluun ja miehellä kävelymatka töihin.
Tiedän, että ainakin jossain vaiheissa nuorilla perheillä oli tapana ostaa itselleen se unelmien omakotitalo kertalaakista isolla lainalla, mutta koen silti itseni hyvin onnekkaaksi kun jo näinkin varhain päästiin kiinni asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme edes haaveilla. Arpaonni oli myötä (hitas-arvonta).
Kommentit (52)
Nelikymppisenä muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Ei tää ole mikään unelma-asunto, mutta ihan kiva, vaikka vähän ahdas. Kesällä tästä on tarkoitus luopua, kun palailen vanhoille kotikonnuilleni, missä odottaa jo pieni osaomistusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:04"]
Me olimme 45 ja 43 kun pääsimme asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme haaveilla. 97 neliötä kahdessa tasossa (minulla on joku fiksaatio kaksikerroksisiin kerrostalokämppiin) kantakaupungin liepeillä.
[/quote]
Just sama, mutta ikää kaksi vuotta enemmän. Onko teillä myös ylin kerros ja ihana parveke kattojen yllä?
Olimme 29v. ja 32v., omakotitalon ostimme - siitä on nyt 14 vuotta.Eka lapsukainen oli vauva. Halusimme vanhan reilun kokoisella pihalla (molemmat mieluummin kuin uuden) ja etsimme vuosia. Lopulta löytyi ja vielä pari vuotta ja se on velaton.
Kun kysyit tarinoista, niin kerrostalosta muuttaneena tämä oli unelma ja tilat sekä ulkona että sisällä tuntuivat luksukselta. Enkä siis yhtään irvaile. Ymmärrän täysin, että monelle unelma on kerrostalo. Vuodet ovat vain vahvistaneet päätöstä, nyt tämä ei enää ole luksusta vaan ihan vain rakas koti. Tosi usein silti tunnen kiitollisuutta, että saamme tässä asua :)
38v. Ihana itse suunnittelemamme omakotitalo. Tilaa on, 250m2, ihana puutarha ja kaikki on niin ihanan avaraa :) Ikinä, ikinä en muuta enää kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:08"]
Ap asuu varmasti Jätkäsaaressa!
[/quote]
Asun kyllä, ja tyytyväisenä asunkin. Tiedän, että joidenkin mielestä tämä on tuleva slummi, mutta toistaiseksi olemme viihtyneet hyvin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:11"]
Just sama, mutta ikää kaksi vuotta enemmän. Onko teillä myös ylin kerros ja ihana parveke kattojen yllä?
[/quote]
Juu, paitsi että kaksi ylintä kerrosta. Mä niiiin tykkään!
Aika paljon on näitä nuorena ison omakotitalon täräyttäneitä. Toivoin vähän enemmän näitä pienemmästä suurempaan -tarinoita kannustukseksi niille, jotka kärvistelevät nyt vuokralla ja säästävät hampaat irvessä saadakseen sen 10% omarahoitusosuuden kasaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän haave oli iso kerrostaloasunto satavuotiaasta talosta Helsingin ydinkeskustan tietyltä alueelta, ja semmoisessa ollaan nyt sitten asuttu jo viisi vuotta, aivan huippua! Oltiin vähän päälle nelikymppisiä kun se ostettiin, lapset meni lukioon silloin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:33"]
38v. Ihana itse suunnittelemamme omakotitalo. Tilaa on, 250m2, ihana puutarha ja kaikki on niin ihanan avaraa :) Ikinä, ikinä en muuta enää kerrostaloon.
[/quote]
Tuntuuko vieläkin, että kaikki meni nappiin? Vai onko löytynyt juttuja, jotka ovat alkaneet vaivata ja mietityttää, että "seuraavassa talossa tehdään tämä toisin"?
Onko lapsia ja minkä ikäisiä, kun pääsitte unelmienne taloon?
Muistan omasta lapsuudestani, että me lapset olimme 8v, 9v ja 11v kun muutimme 63-neliöisestä vuokrakolmiosta 95-neliöiseen omistusasuntoon. Oi sitä onnen huumaa, kun saatiin niin valtavasti tilaa. Lasten ja aikuistenkin puolesta toivoisin, että elintilaan on varaa silloin kun sitä tarvitaan. Ja jos omakotitaloon muutetaan, että siitä ehtisi nauttia kunnolla ennen kuin lapset lentävät pois pesästä ja talo hiljenee ja alkaa tuntua liian suurelta kahdelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satavuotias hirsitalon 26-vuotiaana. Idylli niin itselle kuin lapsillekin!
No jos nyt lotto voitto tulee ja paranen tästä syövästäni niin sitten pääsen, muussatapauksessa en pääse ikinä tässä elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Olen 40 vuotias ja vielä ei asuta unelmien kämpässä. Onhan tämä nykyinen ihan kiva, mutta saisi olla ainakin 30 neliötä isompi. Ollaan katseltu isompaa, mutta tarjonta on todella vähäistä tällä alueella ja nekin vähäiset tuppaa olemaan puolen miljoonan taloja. Meidän kipuraja olisi 400 tuhatta. Lottovoittoa odotellessa.