Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisinä pääsitte unelmienne asuntoon?
09.02.2015 |
Tuon eilisen keskustelun innoittamana, jossa kyseltiin ensimmäistä yhteistä asuntoa ja sitä, miten perheenlisäyksen myötä asunnot ovat vaihtuneet suurempiin.
Kiinnostaisi kuulla tarinoita siitä lopullisesta unelma-asunnosta, jonka katsotte olevan asumisuranne lakipiste, ja josta seuraava askel on sitten pieni keskustakaksio tai dementiaosasto. Te, jotka katsotte asuvanne nyt siinä asunnossa, joka on teille juuri passeli näin lapsiperheenä: Minkälainen asunto ja minkä ikäisinä ja missä perhetilanteessa pääsitte tähän unelmaan kiinni?
Me olimme 45 ja 43 kun pääsimme asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme haaveilla. 97 neliötä kahdessa tasossa (minulla on joku fiksaatio kaksikerroksisiin kerrostalokämppiin) kantakaupungin liepeillä. Meidän lapsi oli 13-vuotias kun muutettiin ja sai itselleen aiempaa isomman huoneen ja lyhyemmän koulumatkan. Vanhempienkin makkari on aiempaa tilavampi ja kaksi parveketta tuntuu luksukselta. Alakerran parvekkeella on ruokapöytä ja yläkerran parveke on chillailua varten. Tytöllä kävelymatka kouluun ja miehellä kävelymatka töihin.
Tiedän, että ainakin jossain vaiheissa nuorilla perheillä oli tapana ostaa itselleen se unelmien omakotitalo kertalaakista isolla lainalla, mutta koen silti itseni hyvin onnekkaaksi kun jo näinkin varhain päästiin kiinni asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme edes haaveilla. Arpaonni oli myötä (hitas-arvonta).
Kommentit (52)
Oltiin 29 ja 31.
Rakennettiin omakotitalo. Tuolloin ei ollut perhettä. Nyt kolme vuotta myöhemmin on ensimmäinen lapsi tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 23 ja puoliso 26 kun ostimme omakotitalon. 2 ja 3 vuotiaat lapset.
Mulla ollut ehkä kaksi unelmien asuntoa. Toinen oli Tapiolassa oleva vuokra-asunto, josta oli kivenheiton matka Tapiolan kekustaan ja sit nykyinen asunto, josta on kivenheitonmatka kauppakeskukseen. Kivoja asuntoja on ollut muitakin, mutta mulle tärkein on sijainti, sijainti ja sijainti.
Tapiolassa asuin noin 25-vuotiaana ja nykyiseen asuntoon 37-vuotiaana. Hassusti ajatellen, niin omistusasumisvaihe oli se omaisuuden kerryttämiskausi, mutta unelma-asuntoihin olen päässyt vuokraamalla. Voisin myös veikata, että myös vanhempieni vuokra-asunto keskellä omistusasuntojen jonoa oli heidän unelma-asuntonsa.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 17:48"]
Niin siis kaksi ylintä kerrosta tarkoitinkin, koska mekin ollaan kahdessa kerroksessa. Onko teillä parveke molemmissa kerroksissa vai vain toisessa niistä? Meillä on alemmassa kerroksessa parveke, ylemmässä kattoikkunoita.
Ainoa miinus on että kesällä on kovalla helteellä aika tukalaa.
[/quote]
Meillä on molemmissa kerroksissa tilava parveke. Alakerran parvekkeella ruokaillaan joskus kesäisin tai syksylläkin tarkenee, yläkerrassa pari mukavaa lepotuolia ja sitä käytän myös vuodevaatteiden tuulettamiseen.
Viime kesä oli todella kuuma, selvitellään taloyhtiön kanssa nyt kaukokylmään liittymistä.
Joillakin on kolmekin parveketta, mutta yritän olla kadehtimatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 21v Mies 34v ensimmäinen lapsi tulossa
1. 0 v.
2. 13 v.
3. 14 v.
4. 23 v.
5. 24 v.
6. 30 v.
7. 37 v.
8. 38 v.
Joo ja nyt asutaan tuossa nro 7.: ssä ja ilmeisesti pidetään tämä omistuksessamme vielä kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuokrannut seinät ja tehnyt niiden sisään unelmieni kodin, monta kertaa. Kohta alan taas etsiä uusia kuoria kodillemme kun muutamme uuden työni vuoksi isompaan kaupunkiin. Ehkä harkitsen seinien ostamista jos tulee mieliteko pysyä samassa kaupungissa kolme vuotta pidempään :)
32v, mies pari vuotta vanhempi ja meillä on kolme lasta. Iso ok-talo isolla rauhallisella tontilla parin kilsan päässä kaupungista, mutta ei mitään jättilainaa, 80t jouduttiin ottamaan. Tämä on meidän unelma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 36 jatkaa: lapset oli silloin tosiaan 7, 5 ja 2. Edelleen parin vuoden päästä viihdymme ja lapset tykkäävät tosi paljon mahtavasta puutarhasta puineen ja majoineen, sekä talostakin tietysti.
Olen viiskymppinen, enkä ole vielä unelma-asunnossani. Haaveissa on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 ja 40. Iso uusi omakotitalo isolla tontilla, ja sillä isolla lainalla. Neljä lasta. Muutimme kehä III:n sisäpuolelta noin tunnin ajomatkan päähän Helsingistä, emmekä muuta enää takaisin ellei talo pala alta. 25 vuotta maamme pääkaupungissa ja naapurikaupungeissa kehävyöhykkeen sisäpuolella oli tarpeeksi.
28v rakennettiin iso okt perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23v olin vielä kun ostimme kerrostaloneliön 10min bussimatkan päästä Hgin keskustasta läheltä merta. Meitä on kolme: minä, mies ja lapsi tuolloin alle 3v. No, me ei viihdytä alueella, liekö ollaan liian young & rebel tähän keskiluokkaiseen meininkiin täällä. Lapsi saa kuitenkin päiväkotinsa tässä käydä ja sitten yritämme keksiä jotain muuta. Tarkoitus oli että tämä olisi ollut se pitkäaikainen koti.
45 ja 43 täälläkin.
3 asuntoa ostettu ja myyty ja nyt tehdään kauppakirjat toivottavasti loppuiän asunnosta.
29 ja 32. Vajaa 100m2, Helsingin keskustassa, iso lasitettu terassi ja ranskalainen parveke. Olisihan se 500m2 maatalo hevostalleineen kiva, mutta kun oma ja lasten elämä on täällä. Eli ehkä tämä on se meidän lopullinen kotimme.
Minä pääsin 34-vuotiaana asumaan yksin kun erosin, se oli vuokra-asunto, kivalla paikalla mutta tärkeintä oli onnellisuus, vihdoin saa asua rauhassa. Luultiin hassuksi kun hymyilin töitä tehdessä.
jokainen asunto on tuntunut sen hetken unelmalta: 21 v. vuokra-yksiö; 23 v. oma kaksio, 25 v. oma rivari, 29 v. uusi 200 neliöinen omakotitalo
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:17"]
Olen viiskymppinen, enkä ole vielä unelma-asunnossani. Haaveissa on kyllä.
[/quote]
Samoin.. tosin luulen, ettei haaveeni tule toteutumaan, mutta pakko haaveilla, että jaksaa..
Alue: Aihe vapaa
Ei vielä. Ikää 26 ja asumme vuokralla. Edessä edelleen useiden vuosien opiskelut ja rahan kerryttäminen. Katson silti opiskelun tärkeämmäksi kuin omistusasunnon (isoja perintöjä tulossa kuitenkin). Toivottavasti saamme omistusasunnon Helsingistä ennen ikävuotta 35.